Sarande, Albania

Ke 30.10.2013, Sarande (AL)

Rantaelämää ja ankaraa lopumatkan reittisuunnittelua sekä vaihtoehtojen pähkäilyä eteläisessä Albaniassa. Maailmaa täältä käsin ihmetellään näillä näkymin perjantaihin asti.

30-sarande

Näkymä hotellin parvekkeelta.

31-sarande-varjot

Sarande, Albania.

31-sarande-ruoka

Sapuskointia Sarandessa.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittermailby feather

Tiistai: ajopäivä Kreikasta Albaniaan

Ti 29.10.2013, Sarande (AL)

Thessalonikista – joka muuten osoittautui sangen vilkkaaksi ja eloisaksi opiskelijakaupungiksi – Etelä-Albaniaan pääsee tietä numero kaksi ja tuo tie oli melkoisen uusi ja hyväkuntoinen. Ja on se mahtanut olla myös kallis.

Itse asiassa kustannuksista kerrottiinkin vuoristoisia maisemia halkovan ja runsaasti tunneleita sisältävän tien varrella olevissa kylteissä, joissa ilmeisetsi mainittiin kunkin osuuden hinta euroissa. Heti siinä Euroopan Unioin lipun vieressä. Suurin summa taisi olla yli 350 miljoonaa. Yhteensä kustannukset lienevät olleet miljardeja.

Mutta mikäs siinä, vähäliikenteistä moottoritietä oli helppo ja mukava ajella kohti Albanian rajaa. Viimeinen vajaan sadan kilometrin pätkä oli tavallista maantietä, ja rajalle selvittiin pimeän jo tultua seitsemän jälkeen illalla. Albanian rajamiehet eivät paljon vaivaa nähneet ja kun passit oli leimattu meidät laskettiin maahan laiskalla kädenheilautuksella.

Ensivaikutelma Albanian teistä oli yllättävän hyvä. Noin neljänkymmenen kilometrin pätkä rajalta Saranden rantakaupunkiin oli melkoista serpentiiniä eikä tie ollut leveä, mutta pahempia kuoppia ei päällysteessä ollut. Kreikassa, rajan tuntumassa tapaamamme Albaniasta juuri tulleet pyöräilijäkaverukset varoittelivat meitä teiden kunnosta, mutta ilmeisesti he eivät olleet ikinä ajelleet Ukrainan teiksi kutsutuilla perunapelloilla.

Vaikka eihän ensimäisen päivän perusteella toki mitään kattavia johtopäätöksiä pitäisi tehdä. Parempaa tietoa teistä saadaan taas perjantaina, jolloin suuntana on maan pääkaupunki Tirana.

Lisää kuvia luvassa jahka parempi yhteys löytyy.

Kreikan erinomaista moottoritietä.

Kreikan erinomaista moottoritietä.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittermailby feather

Libanonin ja Albanian automiehet

Ke 7.5.2014, Etelä-Libanon (LB)

Etelä-Libanon ja Albania. Näistä paikoista löytyy jotain yhteistä, nimittäin saksalaisen insinööritaidon eturivituote nimeltä Mercedes Benz. Kyseinen automerkki tuntui olevan kovassa kurssissa sekä Albaniassa, jossa niitä viime syksynä bongailin, että eteläisessä Libanonissa, jossa bongailen niitä yhä.

Hyväkuntoinen yksilö eteläisessä Albaniassa.

Hyväkuntoinen yksilö eteläisessä Albaniassa.

 

Kummassakaan maassa eivät Mersun 70-luvun mallitkaan ole harvinaisia ja niitäkin liikenteessä näkyy taajaan, tosin monesti sangen huonokuntoisina ja paikkailtuina. Jostain yksilöstä saattavat puuttua lamput, toisen ovi tai lokasuoja taas on aikojen saatossa vaihdettu eriväriseen. Silti ne vaan näyttävät paikallisten kuljetustarpeen täyttävän, huolimatta molempien mainittujen maiden mäkisestä maastosta ja osittain huonohkokuntoisista teistä.

Mersu-miehiä siis. Johtotähtimerkin suosimiseen liittynee myös statuskysymyksiä. Tuskin suhteettoman suuri osa varsinkin vanhemmasta autokannasta muuten edustaisi tätä yhtä saksalaista brändiä. En tosin ole tullut jutelleeksi asiasta paikalliset kanssa täällä, enkä myöskään Albaniassa. Arvelisin näin kuitenkin olevan, onhan Mercedes Benz ainakin monen mielikuvissa yhä tietynlainen laadun symboli, Suomessakin.

Huonompikuntoisia yksilöitä eteläisessä Albaniassa.

Huonompikuntoisia yksilöitä eteläisessä Albaniassa.

 

Libanonin liikennekulttuurista en ole henkilökohtaista kokemusta ratin takaa saanut ja sitä tuskin tällä matkalla tuen saamaankaan. Maanteiden liikennetilanteet on täytynyt havainnoida matkustajan paikalta. Kokonaisuudessaan tieliikenne Libanonissa vaikuttaa jossain määrin kaoottiselta, mutta sitä ei kuitenkaan voi verrata joidenkin Aasian maiden hulinaan ja vaikkapa Kiinaan. Paljon hurjempaakin menoa olen nähnyt. Kaksipyöräisiä kulkineita täällä on ainakin selvästi vähemmän kuin idässä.

Niin, ja liikennevalot. Ainakaan Beirutissa niitä ei tunnuttu kovin tunnollisesti noudatettavan. Jalankulkijana kannatti olla tarkkana vaikka vihreä valo tolpassa paloikin. Autoilijat eivät nimittäin ainakaan jalankulkuvaloista tuntuneet merkittävissä määrin välittävän. Tässä mielessä beirutilainen autoilukulttuuri ehkä taas poikkeaa aasialaisesta holtittomampaan suuntaan. Olisikohan sitten arabivaikutetta tai -tyyliä tämä.

Tämän jutun kuvitukseksi en valitettavasti pysty yhtään paikallista Mersun kuvaa liittämään. Valokuvaaminen ei nimittäin ole täällä oikein suositeltavaa, eikä minulla siten niitä juurikaan liikenteestä ole. Vaan onpa muutama sentään. Volvo, se on täällä työmiehen uskollinen työjuhta. Niitä ei näe paljon, mutta useimmat näkemäni ovat olleet juurikin kuvien osoittamassa käytössä.

140402_volvo-1

Urakoitsijan auto, Libanon.

 

140402_volvo-2

Erikoiskuljetus, Libanon.

 

Facebooktwittermailby feather