La 2.11.2013, Budva (ME)
Ajaessamme sisään Tiranaan eilen perjantina kahden maissa iltapäivällä kävi hyvin pian ilmeiseksi, että parkkeeraaminen kaupungissa ei tule olemaan helppoa. Autoja ja liikennettä oli paljon ja monet kadunvarret olivat eteläeurooppalaiseeen tyyliin väärällänsä tuplaparkissa olevia autoja.
Pienen pyörimisen jälkeen hoksasimme kyltin, jossa mainostettiin yksityistä parkkipaikkaa. Kapeita kujia pujotellen ja välillä mutkissa vastaantulevia autoja peruuttamalla ja veksalaamalla väistellen kyseinen päällystämätön kenttä löytyikin. Paitsi kaduilla, myös itse parkkipaikalla oli hyvin ahdasta ja ilmeisesti Kosovosta kotoisin olleet parkkiyrittäjät eivät puhuneet englantia. Ranskaa he sen sijaan jostain syystä olisivat osanneet.
Edelleenkään Transit ei käynnisty kuin työntämällä. Parkkipaikka ei tästä syystä näyttänyt kovin hyvältä vaihtoehdolta, tulisihan ahtaassa tilassa ja sora-alustalla auton käyntiin työntäminen olemaan hankalaa. Pahaksi onneksi auto tietenkin otti ja sammui. Parhaiden pikavuoroiluperinteiden mukaan päätimme ratkaista ongelman vasta kun se on ajankohtainen ja lähdimme syömään. Transit jäi kosovolaisten hellään huomaan.
Kun lounaat oli lounastettu ja kaupunki pintapuolisesti katsastettu oli tuo ongelma pakko vihdoin kohdata. Hihat käärittiin ja autoa yritettiin pienessä tilassa saada käyntiin työntämällä lukuisia kertoja. Parkkiyrittäjät auttoivat tässä projektissa avuliaasti sekä kovaäänisin neuvoin (ranskaksi ja albaniaksi), että osallistumalla työntötalkoisiin. Käsiä heiluteltiin kovasti. Kylänmiehiä kertyi paikalle ystävällisine neuvoineen.
Lopulta kosovolaiset totesivat käynnistämisen työntämällä olevan liian vaikeaa ja kohta paikalle peruuttikin vanhahko E-mallin Mersu. Peräkontista kaivettiin hinausköysi ja se lyötiin kiinni Transitin keulaan. Kun köysi oli kiinni, mersukuski nousi rattiin ja painoi kaasun pohjaan.
Ahdas sorakenttä pölisi valtavasti ja vimmatusti pyörivien takapyörien vuoksi Mersun sivulle liirava perä hipoi parkissa olleita katumaastureita. Kiviä lensi ryöppynä pitkin poikin, myös Transitin etuikkunaan (joka ei onneksi hajonnut), sekä ropisten pihalle tiheästi pysäköityjen autojen kylkiin.
Vauhdikas ja näyttävä käynnistys oli se, sillä käyntiinhän Transit lähti. Yhdellä nykäisyllä. Olisihan tuon hieman vähäeleisemminkin voinut hoitaa tuumimme, annoimme kosovolaisille hyvät tipit ja ajoimme kaupungista ulos. Maassa maan tavalla.
Neuvottelu ilman yhteistä kieltä.
Neuvottelu jatkuu.
Köysi on kiinni.
Pölyn hälvettyä tarkistetaan vahingot.
–
Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.
