Päivä 343, Irkutsk (Venäjä)

26Irkutsk, kaupunki Baikaljärven kupeessa keskellä eteläistä Siperiaa. Olemme selvinneet tänne asti. Eilen, ennen kaupunkiin tuloamme, poikkesimme itse järvelläkin. Ulappa oli suuri ja horisontti kaukana, kuten maailman syvimmältä järveltä sopi odottaakin. Sää ei ollut lämpimin mahdollinen, mutta käärin silti lahkeet ja kahlasin rantaveteen. Lopulta sain houkuteltua Jiinkin kastelemaan varpaansa. Pakkohan se oli, kun tänne asti on kerran tultu. Brittiläisin kilvin varustetun maastokuorma-auton alustalle rakennettu matkailuauto imi letkulla vettä järvestä kauempana rannalla. Täyttivät kai käyttövesitankkejaan. Emme kuitenkaan ruvenneet tekemään lähempää tuttavuutta auton pariskunnan kanssa.

Vladivostokista kilometrejä on kertynyt lähes neljätuhatta. Ajatuksena on suunnata täältä vielä tuhannen kilometriä länteen ja kääntyä sitten etelään kohti Kazakstanin Almatya. Sinne on toiset nelisen tuhatta kilometriä. Kazakstanissa yritämme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 340, Tšita (Venäjä)

Edellisessä merkinnässäni povasin lumisadetta. Kirjoitin tekstin iltapäivällä, ja jo samana iltana saimme sitä. Paljon. Lumipyry kesti tuntikausia. Kaikki peittyi nopeasti valkoiseen hankeen. Tie pysyi kuitenkin ajokelpoisena. Ehkä hieman yllättäen ajoradalle ilmestyi myös nopeasti oransseja aura-autoja. Kenties emme olekaan niin syrjässä, kuin luulimme. Täällä käytetään ilmeisesti myös suolaa tai jonkinlaista jäänsulatuskemikaalia, sillä asvaltti pysyi myräkästä huolimatta aika sulana. Välillä tie tosin oli niin valkoinen, ettei tie- tai kaistamerkintöjä nähnyt lainkaan. Alaskasta ostetut kitkarenkaat pitävät Siperian lumilla oikein mainiosti. Emme ole liukastelleet. Loppujen lopuksi talvisäässä ajaminen ei ole täällä sen kummempaa kuin Suomessakaan.

Lumimyrskyn aikana tuli myös pilkkopimeää. Olosuhteet vaikeuttivat aika lailla yöpymispaikan etsimistä. Lopulta päädyimme tien sivussa olleelle kentälle, joka oli ilmeisesti jonkinlainen levähdyspaikka. Vähän pähkäiltyämme päätimme jäädä yöksi siihen. Koska lumisade jatkui yhä, valitsimme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 338, Simanovsk (Venäjä)

Habarovsk jäi taakse toissa päivänä ja tie kulki sieltä lähdettyämme hetken aikaa suoraan länteen. Nyt kuitenkin ajamme kohti luodetta. Kiinan raja tekee tässä kohdassa aika suuren koukkauksen pohjoiseen, jonka tie ohittaa. Kiinan läpi emme voi oikaista, vaikka siellä tie menisikin, sillä sinne ei omalla ajoneuvolla liikkuvia päästetä oikeastaan lainkaan. Kun Kiinan kyttyrän yli päästään, tulemme ajamaan pitkään Mongolian pohjoispuolella. Sekin on suuri maa, melkein kaksituhatta kilometriä leveä.

Tänään on kolmas täysi ajopäivä Vladivostokista lähtömme jälkeen. Tänään tulee myös täyteen kaksituhatta ajokilometriä huoltokorjaamon pihalta laskien. Silti emme ole vieläkään edes virallisesti Siperiassa, sillä hallinnollisesti tämä seutu on vielä Amuria. Alueen mukaan nimettyjä tiikereitä ei tosin vielä ole näkynyt. Kuten kolmessa päivässä ajetuista kilometreistä voi päätellä, hyvä tie on jatkunut vielä sisämaassakin. Sorateitä meidän ei tarvitse ajaa koko Venäjällä, ellemme sitten itse halua. Koko matka Euroopan puolelle on verraten uutta asvalttia. Näin meille on kerrottu. Välillä väylällä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Uusia viivoja kartalla – Pakulla Portugaliin?

Alustava suunnitelma keväälle 2020.

 

Pidin taannoin Oodissa yleisöluennon, jossa kerroin viimevuotisesta automatkastamme maailman ympäri. Yksi yleisökysymyksistä kuului, jotta mihin seuraavaksi. Tuolloin vastasin, että ei mihinkään. Yli vuosi pakettiautossa tien päällä toimi aika tehokkaana rokotteena matkakuumetta vastaan. Nyt, syksyn ja talven painaessa päälle, on osoittautunut, että ehkei vastaukseni kuitenkaan ollut ihan todenmukainen. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Karttoja on tutkittu taas, ja jokunen viivakin niihin on piirtynyt.

Artikkelin kuvassa yllä on luonnos siitä, mitä olemme miettineet. Reissun ajankohta olisi ensi keväänä, ehkä joskus huhti- toukokuussa. Kokemukseni mukaan kevät on parhaita ajankohtia matkustaa Euroopassa. Ilmat alkavat lämmetä, mutta eivät ole paahatavan kuumia. Toisaalta turistikausi ei ole vielä alkanut, joten kaikkialla on hiljaista ja rauhallista. Kesäisin monet paikat ovat kokemukseni mukaan täynnä porukkaa. Onhan Eurooppa hyvin tiheästi asutettu maanosa, jossa moni haluaa varsinkin loppukesään ajoittuvien lomiensa aikaan matkustaa. Nämä riesat välttää olemalla liikkeellä ajoissa.

Eräänlainen päätepiste ja tavoite olisi Portugali, jossa Jasmin ei ole ikinä käynyt. Samaan suunnitelmaan voisi ympätä Ranskan länsirannikon ja Espanjan pohjoisen, joita kumpaakaan en ole itsekään ikinä kunnolla nähnyt. Biskajanlahden ranta kiinnostaa minua kovin. Jos ja kun perille pääsee, voisi samaan keikkaan ympätä myös Gibralttarin, joka on myös jäänyt minulta jotain kumman syystä käymättä, vaikka joskus aiemminkin olen Etelä-Espanjassa (vuokra)-autolla ajellut. Suurpiirteiset kilometrit näkäyvät kartassa. Niitä kertyisi yli kuusituhatta yhteen suuntaan. Mitään vuoden mittaista eeppistä reissua tästä ei olisi tarkoitus tehdä, eikä siihen oikeastaan ole tässä vaiheessa resurssejakaan. Joku kuukauden pätkä saisi tällä kertaa riittää.

Matka tehtäisiin tietysti uskollisella Nissanillamme. Sitä on ulkoilutettu kesän aikana, ja auton tekniikka toimii, yllättävänkin hyvin. Se ihmetytää yhä. Ei uskoisi, että kopilla on ajettu maailman ympäri ja matkamittarissa on lähes 300 000 kilometriä. Se on paljon puolitoistalitraiselle moottorille ja pienelle autolle.

Yksi käytännön matkustamiseen vaikuttava ongelma kesän reissuilla kuitenkin ilmeni. Hupiakku (AGM 110 Ah) ei nimittäin oikein pidä virtaa. Se toimi hyvin vielä viime talvena, mutta puolen vuoden seisonnan jälkeen sillä on ollut vaikuksia pyörittää pientä jääkaappiammekin yön yli. Ehkä sen täyteen lataaminen verkkovirralla auttaisi. Moottori lataa käydessään akkua, mutta ehkeivät viikonloppureissumme ole olleet tarpeeksi pitkiä. Tosin hieman epäilen, että asiassa on muutakin häikkää. Ehkä täytyy vain hankkia uusi akku. Pitää tutkia asiaa enemmän.

Ohessa jokunen kuva aiemmilta Euroopassa tehdyiltä reissuilta.

Viro

Ukraina

Kroatia

Loppuun vielä jokunen käytännön asia. Ensinnä, jos jotakuta jäi harmittamaan, ettei päässyt syykuussa Oodiin, ei hätä ole tämän näköinen. Minulle nimittäin tarjoutui mahdollisuus kertoa samat jutut uudelleen, tällä kertaa Espoon Leppävaarassa, Sellon kirjastossa. Tilaisuus pidetään ensi viikon maantaina 21.10. kello 17 alkaen kirjaston aulatilan lavalla. Tapahtuman tarkemmat yksityiskohdat löytyvät Sellon kirjaston sivuilta tämän linkin takaa.

Toinen asia: jos juttuni ja myös monesti Panamericana-kirjan jatko-osa kiinnostavat, kannattaa seurata Havaintoja-blogin ohella myös toista tätä tarkoitusta varten perustamaani fb-sivua https://www.facebook.com/TomiTolli/. Se on toistaiseksi aika alkutekijöissään, mutta ajatuksenani olisi laittaa kaikenmoiset kirjajutut ennen muuta sinne.

Ja kolmas asia on tietenkin tuo maailmanympärysmatkastamme kertova kirja. Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä on edelleen kaupan ja painosta on jäljellä. Tietääkseni edullisin (24,20 eur) tapa ostaa se on edelleen Booky.fi -verkkokauppa. Sinne pääsee klikkaamalla tästä.

 

#panamericanakirja

 

Facebooktwittermailby feather