Päivä 340, Tšita (Venäjä)

Edellisessä merkinnässäni povasin lumisadetta. Kirjoitin tekstin iltapäivällä, ja jo samana iltana saimme sitä. Paljon. Lumipyry kesti tuntikausia. Kaikki peittyi nopeasti valkoiseen hankeen. Tie pysyi kuitenkin ajokelpoisena. Ehkä hieman yllättäen ajoradalle ilmestyi myös nopeasti oransseja aura-autoja. Kenties emme olekaan niin syrjässä, kuin luulimme. Täällä käytetään ilmeisesti myös suolaa tai jonkinlaista jäänsulatuskemikaalia, sillä asvaltti pysyi myräkästä huolimatta aika sulana. Välillä tie tosin oli niin valkoinen, ettei tie- tai kaistamerkintöjä nähnyt lainkaan. Alaskasta ostetut kitkarenkaat pitävät Siperian lumilla oikein mainiosti. Emme ole liukastelleet. Loppujen lopuksi talvisäässä ajaminen ei ole täällä sen kummempaa kuin Suomessakaan.

Lumimyrskyn aikana tuli myös pilkkopimeää. Olosuhteet vaikeuttivat aika lailla yöpymispaikan etsimistä. Lopulta päädyimme tien sivussa olleelle kentälle, joka oli ilmeisesti jonkinlainen levähdyspaikka. Vähän pähkäiltyämme päätimme jäädä yöksi siihen. Koska lumisade jatkui yhä, valitsimme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 338, Simanovsk (Venäjä)

Habarovsk jäi taakse toissa päivänä ja tie kulki sieltä lähdettyämme hetken aikaa suoraan länteen. Nyt kuitenkin ajamme kohti luodetta. Kiinan raja tekee tässä kohdassa aika suuren koukkauksen pohjoiseen, jonka tie ohittaa. Kiinan läpi emme voi oikaista, vaikka siellä tie menisikin, sillä sinne ei omalla ajoneuvolla liikkuvia päästetä oikeastaan lainkaan. Kun Kiinan kyttyrän yli päästään, tulemme ajamaan pitkään Mongolian pohjoispuolella. Sekin on suuri maa, melkein kaksituhatta kilometriä leveä.

Tänään on kolmas täysi ajopäivä Vladivostokista lähtömme jälkeen. Tänään tulee myös täyteen kaksituhatta ajokilometriä huoltokorjaamon pihalta laskien. Silti emme ole vieläkään edes virallisesti Siperiassa, sillä hallinnollisesti tämä seutu on vielä Amuria. Alueen mukaan nimettyjä tiikereitä ei tosin vielä ole näkynyt. Kuten kolmessa päivässä ajetuista kilometreistä voi päätellä, hyvä tie on jatkunut vielä sisämaassakin. Sorateitä meidän ei tarvitse ajaa koko Venäjällä, ellemme sitten itse halua. Koko matka Euroopan puolelle on verraten uutta asvalttia. Näin meille on kerrottu. Välillä väylällä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Uusia viivoja kartalla – Pakulla Portugaliin?

Alustava suunnitelma keväälle 2020.

 

Pidin taannoin Oodissa yleisöluennon, jossa kerroin viimevuotisesta automatkastamme maailman ympäri. Yksi yleisökysymyksistä kuului, jotta mihin seuraavaksi. Tuolloin vastasin, että ei mihinkään. Yli vuosi pakettiautossa tien päällä toimi aika tehokkaana rokotteena matkakuumetta vastaan. Nyt, syksyn ja talven painaessa päälle, on osoittautunut, että ehkei vastaukseni kuitenkaan ollut ihan todenmukainen. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Karttoja on tutkittu taas, ja jokunen viivakin niihin on piirtynyt.

Artikkelin kuvassa yllä on luonnos siitä, mitä olemme miettineet. Reissun ajankohta olisi ensi keväänä, ehkä joskus huhti- toukokuussa. Kokemukseni mukaan kevät on parhaita ajankohtia matkustaa Euroopassa. Ilmat alkavat lämmetä, mutta eivät ole paahatavan kuumia. Toisaalta turistikausi ei ole vielä alkanut, joten kaikkialla on hiljaista ja rauhallista. Kesäisin monet paikat ovat kokemukseni mukaan täynnä porukkaa. Onhan Eurooppa hyvin tiheästi asutettu maanosa, jossa moni haluaa varsinkin loppukesään ajoittuvien lomiensa aikaan matkustaa. Nämä riesat välttää olemalla liikkeellä ajoissa.

Eräänlainen päätepiste ja tavoite olisi Portugali, jossa Jasmin ei ole ikinä käynyt. Samaan suunnitelmaan voisi ympätä Ranskan länsirannikon ja Espanjan pohjoisen, joita kumpaakaan en ole itsekään ikinä kunnolla nähnyt. Biskajanlahden ranta kiinnostaa minua kovin. Jos ja kun perille pääsee, voisi samaan keikkaan ympätä myös Gibralttarin, joka on myös jäänyt minulta jotain kumman syystä käymättä, vaikka joskus aiemminkin olen Etelä-Espanjassa (vuokra)-autolla ajellut. Suurpiirteiset kilometrit näkäyvät kartassa. Niitä kertyisi yli kuusituhatta yhteen suuntaan. Mitään vuoden mittaista eeppistä reissua tästä ei olisi tarkoitus tehdä, eikä siihen oikeastaan ole tässä vaiheessa resurssejakaan. Joku kuukauden pätkä saisi tällä kertaa riittää.

Matka tehtäisiin tietysti uskollisella Nissanillamme. Sitä on ulkoilutettu kesän aikana, ja auton tekniikka toimii, yllättävänkin hyvin. Se ihmetytää yhä. Ei uskoisi, että kopilla on ajettu maailman ympäri ja matkamittarissa on lähes 300 000 kilometriä. Se on paljon puolitoistalitraiselle moottorille ja pienelle autolle.

Yksi käytännön matkustamiseen vaikuttava ongelma kesän reissuilla kuitenkin ilmeni. Hupiakku (AGM 110 Ah) ei nimittäin oikein pidä virtaa. Se toimi hyvin vielä viime talvena, mutta puolen vuoden seisonnan jälkeen sillä on ollut vaikuksia pyörittää pientä jääkaappiammekin yön yli. Ehkä sen täyteen lataaminen verkkovirralla auttaisi. Moottori lataa käydessään akkua, mutta ehkeivät viikonloppureissumme ole olleet tarpeeksi pitkiä. Tosin hieman epäilen, että asiassa on muutakin häikkää. Ehkä täytyy vain hankkia uusi akku. Pitää tutkia asiaa enemmän.

Ohessa jokunen kuva aiemmilta Euroopassa tehdyiltä reissuilta.

Viro

Ukraina

Kroatia

Loppuun vielä jokunen käytännön asia. Ensinnä, jos jotakuta jäi harmittamaan, ettei päässyt syykuussa Oodiin, ei hätä ole tämän näköinen. Minulle nimittäin tarjoutui mahdollisuus kertoa samat jutut uudelleen, tällä kertaa Espoon Leppävaarassa, Sellon kirjastossa. Tilaisuus pidetään ensi viikon maantaina 21.10. kello 17 alkaen kirjaston aulatilan lavalla. Tapahtuman tarkemmat yksityiskohdat löytyvät Sellon kirjaston sivuilta tämän linkin takaa.

Toinen asia: jos juttuni ja myös monesti Panamericana-kirjan jatko-osa kiinnostavat, kannattaa seurata Havaintoja-blogin ohella myös toista tätä tarkoitusta varten perustamaani fb-sivua https://www.facebook.com/TomiTolli/. Se on toistaiseksi aika alkutekijöissään, mutta ajatuksenani olisi laittaa kaikenmoiset kirjajutut ennen muuta sinne.

Ja kolmas asia on tietenkin tuo maailmanympärysmatkastamme kertova kirja. Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä on edelleen kaupan ja painosta on jäljellä. Tietääkseni edullisin (24,20 eur) tapa ostaa se on edelleen Booky.fi -verkkokauppa. Sinne pääsee klikkaamalla tästä.

 

#panamericanakirja

 

Facebooktwittermailby feather

Rahtilaivaelämää – ensimmäiset päivät

Pe 8.12.2017 (pvä 21), Tillburyn satama (Englanti)

Laiva lähti lopulta Antwerpenin satamasta yli vuorokausi sen jälkeen kun siihen nousimme ja suuntasi kohti Britanniaa. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Tilbury. Matka Belgiasta Lontoon kupeeseen ei ole kilometreissä kummoinen, mutta se vei aikaa. Pelkästään Antwerpenin satamasta avomerelle pääseminen vei kuulemma ainakin viisi tuntia. Ensin laivaan piti ottaa Belgialainen luotsi, sitten hollantilainen, sokkeloinen reitti Antwerpenistä kun on hyvin vilkas ja kulkee molempien maiden alueen kautta. Uusi tuntien luotsihässäkkä oli luvassa Thamesjoen suulla. Siellä tosin yksi englantilainen luotsi riitii.

Ensimmäisenä meripäivänä tuuli oli kova, ja matkustajat tai miehistö ei saanut mennä kannelle ilman kapteenin lupaa. Laiva keinui, mutta ei mitenkään mahdottomasti kuitenkaan. Paljon pahempaa merenkäyntiä olen kokenut Tallinnan ja Helsingin välillä useampaankin otteeseen. Mikäli jo tällainen sää aiheuttaa  kannellemenokiellon, ehkei merenkäynin osalta ole luvassa mitään aivan tavatonta jatkossakaan.

Kehnohko sumuinen sää kuitenkin johti siihen, että Tilburyn satamaan pääsyä piti odotella eilen merellä ankkurissa. Olemme siten jo nyt myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, mutta toisaalta juuri tämä taitaa olla se rahtilaivamatkustamisen suola. Ehkä tämä on vähän kuin sen erään sketsin lentämistä: säitä ei voi ennustaa ja joskus pelikaani lentää turbiiniin. Pelikaaneja ei vielä tosin potkureissa ole, vaikka välillä tuulekin kovin. On kiintoisaa nähdä, tarkoittavatko alkupään satamaviivästykset automaattisesti matkan venymistä loppupäästä, vai voiko (tai haluaako) laivan kapteeni kiriä aikataulua kiinni avomerellä. Tämä riippuu varmaan monesta asiasta.

Elämä laivalla on alkanut pikku hiljaa hahmottua. Hyttimme on ikkunaton, mutta ei kuitenkaan kaikkein pienin kahdella kerrossängyllä varustettu koppi. Jokaisessa hytissä on myös oma kylpyhuone ja suihku. Mitään risteilyl- tai edes ruotsinlaivatasoa eivät majoitustilat ole. Laiva on rakennettu vuonna 2000, ja sisustus taitaa olla yhä alkuperäisessä asussaan, eli kieltämättä jossain määrin kulahtanut. Mutta kyllä täällä elelemään pystyy, mukavastikin. Jonkinlainen kuntohuonekin laivalta löytyy.

Kaikki hytit näyttäisivät olevan samassa osassa laivaa, joten asumme samojen käytävien varrella kuin miehistökin. Päällystö on itäeurooppalaista alkuperää, miehistö kokonaan Filippiineiltä. Kapteeni vaihtui Antwerpenissä. Vuoronsa lopettanut oli bulgarialainen, uusi taas Latviasta. Molemmat hieman alle nelikymppisiä miehiä. Laivan yleiskieli on murteellinen englanti, jota kaikki keskenään puhuvat. Meitä matkustajia on yhteensä yhdeksän. Kaikki seitsemän muuta ovat ranskalaisia. Koko laivalla ei taida olla yhtään englannin natiivipuhujaa.

Seuraavaksi Grande Brasile suuntaa Hampuriin, jossa viimeiset kontit ja autot lastataan kyytiin. Vasta sieltä suuntaamme Atlantille ja kohti Länsi-Afrikkaa, jossa ensimmäinen eksoottisempi satamapysähdys on Senegalin Dakar. Matka Saksasta Senegaliin vie aikataulun mukaan hieman yli viikon.

Hytti.

Matkustajien yleinen oleskelutila.

Kuntosali. Laivan miehistö ei näytä tilaa kovin paljon käyttävän.

Tilburyn satama Thamesjoella Englannissa. Tänään paistaa taas aurinko.

 

 

Facebooktwittermailby feather