Viime päivät ovat tarjonneet paljon nähtävää. Torres del Painen kansallispuistoa Etelä-Chilessä oli kehuttu meille monet kerrat, joten päätimme ajaa sinne. Maisemat olivatkin kieltämättä hienoja, hienoimmasta päästä koko tähänastisella matkalla. Avaraa sinistä taivasta ja kumpuilevaa vihreänruskeaa maastoa. Kuohuvia jokia ja kuin Sormusten herrasta lainattuja lumihuippuisia tummanharmaita vuoria. Väillä tien yläpuolella leijui valtavia lintuja. Kerran laskeuduttuaan niillä on vaikeuksia päästä takaisin ilmaan. Andienkondori on yksi maailman suurimmista lentokykyisistä linnuista, ja siltä ne kieltämättä näyttävätkin.

Kävimme kansallispuiston portilla, mutta emme ajaneet siitä sisään. Pihiys iski. Alueelle päästäkseen olisi…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Salama voi näemmä iskeä kahdesti samaan paikkaan, niin sanoakseni. Selvisimme Punta Arenasiin eilen ja ranskalaiset piti löytää jostain. Emme vain tienneet miten. Mobiilinettiä meillä ei ole, joten viestin lähettämistä varten jostain piti etsiä käyttökelpoinen langaton verkko. Päädyimme lopulta kauppakeskukseen kaupungin laidalle. Siinä pähkäillessämme mitä tehdä ja mihin mennä, luoksemme ryntäsi yhtäkkiä jostain kolme lasta. Ensin säikähdimme: Mitä ihmeen hulluja ja huonokäytöksisiä kakaroita. Sitten tunnistimme Bernardien lapsikatraan. Perhe oli sattumalta ostoksilla samassa hypermarketissa. Tämä oli jo toinen kerta lyhyessä ajassa, kun törmäsimme sattumalta. Nyt kannattaisi pelata lottoa, totesi Denis.

Catherine neuvoi meille kartasta reitin kaupungin laidalla sijaitsevalle korjaamolle, ja kun saimme omat ostoksemme…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Olemme jälleen Chilessä. Cerro Sombreron mainio turisti-info ei jättänyt meitä rauhaan, joten koimme pakottavaa tarvetta pysähtyä taas täällä. Matkakin oli sopiva, hieman yli neljäsataa kilometriä. Eilen kului menomatkaltamme tuttuja teitä ajellen. Rajamuodollisuudetkin menivät jo rutiinilla. Tällä kertaa varsinkin Chilen rajatoimistossa tosin pyöri paljon porukkaa, mutta rajan yli pääsi silti alle tunnissa. Saattoipa pienestä ruuhkasta olla hyötyäkin, sillä rajaviranomaiset löivät leimansa ja täyttivät kaavakkeensa kiireessä, kuin liukuhihnatyönä. Ylimääräisiä kysymyksiä ei juuri kyselty.

Cerro Sombreron yöt ovat olleet siinä mielessä poikkeuksellisia, että olemme nukkuneet …

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Olemme nyt viettäneet Ushuaiassa kolme päivää. Tämä on käännöspisteenä tärkeä etappi, joten eihän täältä heti poiskaan voinut lähteä. Pyykkiäkin piti sitä paitsi pestä ja siivoilla autoa. Siksi vuokrasimme ensin lyhytvuokra-asunnon itse kaupungista. Kun huollolliset hommat saatiin hoidettua, tulimme tänne, Tulimaan nimeä kantavaan luonnonpuistoon. Alue on aivan kaupungin vieressä. Matkaa ei ole kuin kymmenisen kilometriä.

Argentiinan eteläisin kaupunki tuo jollain tavalla mieleen Pohjois-Norjan ja Jäämeren rannikon. Ehkä syynä ovat vuoret ja meri, ehkä yleinen ilmapiiri, mäkiset kadut ja puiset rakennukset. Sekä valo. Se on täällä jollain tapaa omalaatuinen. Kesäisin yö on yötön. Aurinko paistaa täällä…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta