Ti 1.7.2014, Las Tunas (CU)

Ensimmäinen hotelli sijaitsi parikymmentä kilometriä Havannasta itään, hienon hiekkarannan ääressä. Nyt matka jatkuu jo kohti saaren itäosia. Kuuba on yllättävän suuri. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi että saari on yli tuhat kilometriä pitkä. Mutta niin se vain on.

Ensimmäiset päivät Kuubassa osuivat viikonlopuksi ja ne siis vietettiin mainitun hiekkarannan äärellä hieman Havannan ulkopuolella. Ranta olikin aivan täynnänsä paikallisia vapaa-ajanviettäjiä. Turisteja, tai ainakaan länsimaisen oloisia sellaisia, ei rannalla taikka hotellissa juurikaan näkynyt. Keskikesä ei taida olla paras turistinen rantasesonkiaika täällä. Sää lienee nimittäin hyvä matkailijoiden kotikonnuillakin ja Karibialla ehkä monen mielestä liian kuuma. Lämpöä ja aurinkoa on piisannutkin. Siihen alkaa tosin jo jossain määrin tottua. Ilmastointi ainakin majoitustiloissa on toden totta tarpeen.

Ennakkokäsitykseni itse kuubalaisista oli perin monietninen. Tämä näyttääkin olevan totta, sillä paikallisten ihonväri ja yleinen ulkoinen olemus vaihtelee eurooppalaisesta hyvin afrikkalaiseen. Kuulemma saarella oli myös aikanaan kiinalaisia orjia, jotka ovat siten tuoneet myös oman osansa saaren kovin monipuoliseen geenipooliin. Kovin kirjava kansa siis.

Saaren virallinen kieli on espanja mutta englantiakin tunnutaan puhuvan ja ymmärrettävän vaihtelevasti, ajoittain jopa hyvin. Sillä näyttääkin tulevan jotenkuten Kuubassa toimeen, sanoisin jopa paremmin kuin vaikkapa joissain osissa Espanjaa. Eihän tämä suuri ihme olekaan, onhan Kuuba jo historiansa ja sijaintinsa takia kovin monikulttuurinen paikka ja varsinkin ennen vallankumousta Yhdysvaltain vaikutus oli sangen suuri. Ja näkyy se yhä. Suuren pohjoisen naapurin toimet kuten kauppasaarto vaikuttanevat kuubalaisten ja Kuuban elämään päivittäin. Ja tämä tiedostetaan kyllä. Toisaalta pääosalla kuubalaista on sukulaisia Yhdysvalloissa, joten täysin yksipuolista kuvaa Suuresta Saatanasta on varmaankin vaikea täkäläisille maalailla. Ja ehkei sitä paatoksella yritetäkään.

Sunnuntai-iltana rannan tyhjentyessä paikallista viikonlopunviettäjistä oli kiintoisaa todistaa kuubalaista yhteisöllisyyttä taikka sitten resurssien puutetta, miten asiaa nyt haluaakaan tarkastella. Tällöin nimittäin sadat ja taas sadat kulkupelittömät ihmiset vyöryivät tienvarteen etsimään kyytiä takaisin kaupunkiin. Ilmeisesti julkisen liikenteen kapasiteetti on sangen vaatimaton. Siispä kansa liftaa tai kävelee. Paikalliset autoilijat näyttävät myös usein pysähtyvän, jonka jälkeen neuvoteltiin kyydin suunnasta ja ilmeisesti usein myös hinnasta. Käyhän se näinkin. Varmaan kävi Suomessakin vielä silloin kun kulkupelejä oli vähemmän ja elämä muutenkin vaatimattomampaa.

 

 

La 28.6.2014, Itä-Havanna (CU)

Ne kommunikaatioyhteydet, ne eivät parin päivän perehtymisen perusteella ole Kuubassa häävit. Viitisentoista kilometriä Havannan ulkopuolella kännykkäverkot näyttävät nimittäin toimivan vähän niin ja näin, eikä wifi-yhteyksistä ole tietoakaan. Saapa siis nähdä milloin tämäkin teksti nettiin ilmestyy. Ja mistä lähetettynä.

Kaiketi vaihtelua tämäkin. Ainakaan hotellivieraat – trooppista rappeutuvaa sosialistista realismia edustava hotelli, muuten – eivät istuneet kukin omissa nurkissaan, oman mobiililaitteensa hehkussa paistatellen kuten nykyisin tuntuu ympäri maailmaa olevan tapana. Vaan ei näköjään ole tällaista tapaa Kuubassa.

Mutta. Palatakseni vielä perjantaihin ja maahan saapumiseen. Condor osoittautui lentoyhtiönä ihan päteväksi. Kone oli uudehko ja siisti, sapuskat ja muut perushyödykkeet kuuluivat lennon hintaan. Matkustamohenkilökuntakin ihan oli ihan jees. Pitkistä lennoista en ole ikinä perustanut joten siihen nähden matka sujui yllättävänkin kivuttomasti. Onnistuin jopa nukkumaan vaikka kone olikin täysi.

Suomalaiset, kuten eivät ilmeisesti saksalaisetkaan joita pääosa koneen matkustajista oli, eivät varsinaista passiin liimattavaa, ennakkoon haettavaa viisumia Kuubaan tarvitse. Pelkkä matkustajakortti riittää. Tämä käsin täytetty paperilappu pitää tosin hankkia etukäteen vaikkapa matkatoimistosta tai lähetystöstä. Leima kortin toisella puolella on kuulemma tärkeä. Tämä paperi piti myös esittää lentoyhtiön tiskillä ennen koneeseen nousemista. Paluulippua pois Kuubasta ei missään vaiheessa kyselty, ei lentokentällä eikä Kuuban tullissa. Joihinkin maihin lentäviin koneisiinhan ei pääse ellei moista lippua tai muuta uskottavaa dokumenttia ko. maasta poistumiseen omaa.

Havannan lentokenttä vaikutti aika pieneltä. Passintarkistusjonossa joutui seisoskelemaan vajaan tunnin, mutta itse tarkastus ei kovin tarkalta vaikuttanut. Turistikortti leimattiin mutta passia ei. Valokuvan tosin ottivat jokaisesta maahan saapuneesta, Yhdysvaltojen tapaan. Myöskään tullissa ei pahemmin kenenkään tavaroita katseltu. Virkailijoita kiinnosti lähinnä jo lentokoneessa jaettu sininen tulliselvityskaavake, jota sitäkään ei tosin edes vilkaistu, kerättiin vain talteen. Ei siis kovin neuvostohenkinen ja pedantti ollut tämä rajanylitys. Uskoisin, että maahan saattaisi hätätilanteessa päästä ilman tuota etukäteen hankittua turistikorttiakin. Siis mikäli lentoyhtiö suostuu matkustajan ilman sitä kyytiin ottamaan.

Havannan kehätie vaikutti taksin ikkunasta tarkasteltuna kovin hiljaiselta ja pimeältä perjantai-iltana. Muita tienkäyttäjiä ei kovin taajaan näkynyt, mutta pienistä liikennemääristä huolimatta tie oli välillä kuoppainen. Jalankulkijoita sen sijaan tienposken pimeydessä vilahteli aina aika ajoin. Ensivaikutelmat saaresta eivät tämän kummempia olleet. Epäilemättä niitä kuitenkin seuraa lisää.