Havannan lentokentällä – suuntana Dominikaanit

To 10.7.2013, Havanna (CU)

Havannan katseleminen jäi tällä reissulla valitettavan vähiin matkan keskittyessä pääosin Kuuban muihin osiin. Pääosa ajasta meni Las Tunasin kaupungissa saaren itäosissa vapaaehtoistöitä tehden ja erilaisia kuubalaisia tilaisuuksia ja tapoja ihmetellen. Matkan järjestelyistä kiitos Suomi-Kuuba-seuralle.

Vaan ei se mitään haittaa. Havannaa tuli kuitenkin nähtyä sen verran, että kaupungista jäi jonkinlainen käsitys. Ja tuo käsitys oli positiivinen, tai vähintään kiinnostava. Koska en hoksannut varata Havannaan enempää reissuohjelman ulkopuolista aikaa, saan siten tekosyyn tulla kaupunkiin uudelleen kun tänne päin seuraavan kerran satun.

Havannan lentokentältä matka jatkuu seuraavaksi kohti Dominikaanisen tasavallan pääkapunkia Santo Domingoa, jonne lentää täältä hieman yli kaksi tuntia. Kuten Kuuba, myös tämä samalla saarella Haitin kanssa sijaitseva Karibian valtio on minulle uusi tuttavuus. Lento on suora ja lentoyhtiö kuubalainen.

Kuubasta poistuessa kannattaa muuten muistaa, että pois päästäkseen pitää matkaa 25 CUC:n lentokenttävero. Tämän unohtaminen ei kuitenkaan maailmaa kaada, sillä mikäli paikallien valuutan on sattunut tuhlaamaan viimeiseen penniin, löytyy lentokentältä sekä rahanvaihtopiste (sattumoisin ihan veronmaksukopin vieressä) sekä Visa-kortin huoliva pankkiautomaatti.

Matkatavarat jätetään ensin lentoyhtiön tiskille, jonka jälkeen vero maksetaan tuohon edellä mainittuun koppiin. Virkailija leimaa sitten matkatavaroiden jättämisen yhteydessä saadun boarding passin, joka toimii passintarkastuksessa merkkinä siitä, ettei kyseinen henkilö yritä livistää maasta veroa maksamatta.

Vähäisen Havannaraportoinnin korvikkeeksi muutama kuva kaupungista ohessa.

140715_Havanna-2

140715_Havanna-3

140712-kuuba-13

140715_Havanna-4

140715_Havanna-5

140715_Havanna-6

 

Pesoja ja pesoja – Kuuban kaksi valuttaa

Ti 8.7.2014, Las Tunas (CU)

Kommunismi kai puhtaimmassa muodossaan tähtää rahattomaan yhteiskuntaan. Kuuba sen sijaan käyttää kahta erillistä valuuttaa, paikallista pesoa sekä vaihdettavaa sellaista (peso convertible eli CUC). Mitä ihmettä? Kuinkas siinä niin kävi?

Tällainen kummallisuus johtuu oppaamme mukaan kuulemma siitä, ettei maan omaan valuuttaan kuulemma suuremmin luotettu ja saarella käytettiin aiemmin yleisesti Yhdysvaltain dollareita, epävirallisena rinnakkaisvaluuttana siis. Tästä ei maan hallinto ymmärrettävästi juurikaan pitänyt.

Pesot, yllä "turistimalli" ja alla "paikallinen".

Pesot, yllä ”turistimalli” ja alla ”paikallinen”.

Siispä kehitettiin tuo toinen peso, joka on ilmeisesti kiinteästi sidottu dollariin. Ainakin automaattikuitin mukaan yksi CUC vastaa yhtä dollaria. Lisäksi tililtä veloitetaan tietenkin komissio. On myös syytä huomata, että jenkkidollarikäteisen vaihtaminen näiksi kovan valuutan pesoiksi on kalliimpaa kuin vaikkapa eurojen. Kurssi on perin kehno, ilmeisesti tarkoituksella. Matkavaluutaksi Kuubaan kannattaakin siis valita vaikkapa juuri euroja. Näin saa omalle rahalleen paremman vastineen vaihtopisteellä.

Kuubassa on siis kauppoja joissa, maksu suoritetaan alkuperäisillä pesoilla sekä sellaisia, joissa maksuvälineenä käytetään CUC:ja. Joissain käyvät molemmat. Sekavaa. Itse en tosin tähän ongelmaan törmännyt. CUC:t toimivat joka paikassa jossa ostoksia tein. Turisti ei varmaan keskimäärin noita alkuperäisiä pesoja mihinkään tarvitsekaan. Paitsi ehkä matkamuistoksi, onhan kolmosen rahassa Chen kuva.

Yhdysvaltojen kauppasaarto vaikeuttaa varmasti elämää Kuubassa paljon. Monia tuotteita ei saarelta tämän takia saa tai niiden saatavuus on rajallinen. Lisäksi saarto vaikuttaa myös voimakkaasti Kuuban ulkomaanvientiin sitä alentavasti, eihän mitään maassa tuotettua saa viedä Amerikkaan, edes osana mitään muuta tuotetta.

Toisaalta lienee itse järjestelmässäkin merkittäviä vikoja, puhdas sosialistinen järjestelmä kun ei ole missään päin maailmaa, minkäänlaisessa yhteiskunnassa vielä toiminut. Hyvin toimivan yhteiskunnan ja talousjärjestelmän kaiketi tulisi pärjätä yhdelläkin valuutalla ja ilman valtaisaa hintasääntelyjärjestelmää, johon Kuuban kahden valuutan järjestelmä myös läheisesti liittyy.

Voisi myös arvella, että kauppasaarron syyksi on helppo laittaa monta asiaa, jotka johtuvat itse asiassa saaren poliittisesta järjestelmästä. Mutta tätähän kukaan ei varmuudella tiedä. Asia selvinnee vasta kun Yhdysvallat saaren kauppasaarron jonain päivänä purkaa.

 

 

Kuuba – ideologia, teoria ja käytäntö

Ma 7.7.2014, Las Tunas (CU)

Mainoksia ei Kuubassa ole. Sen sijaan erilaisia iskulauseita ja tauluja teiden ja katujen varsilla näkee melko usein. Monesti nämä kyltit on korsitettu johtajien kuvilla. Che Guevara lienee yhä näistä päistä se selvä ykkönen, mutta myös toveri Fidel ja hieman yllättäen Kolumbian edesmennyt presidentti Chavez (”ensimmäinen ystävämme”) esiintyvät melko taajaan. Ja toki myös geneerisillä, tyypillisesti tyylitellyillä piirroskuvilla varustettuja vallankumousta ja yleistä sosialistista reippautta ylistäviä tauluja havaitsee siellä täällä.

Voittoon asti. Aina.

Voittoon asti. Aina. Che Las Tunasin liepeillä.

Vallankumous-sanan esiintyminen yhä niin monessa yhteydessä, yli puoli vuosisataa itse tapahtuman jälkeen, on ollut minulle jonkinlainen yllätys. Myös virallisissa yhteyksissä näemmä lauletaan yhä vallankumoussankareita ylistäviä lauluja. Erinäiset kunniakirjat ja todistukset (joita julkisten toimistojen ja tilojen seinille täällä perin mielellään koristukseksi ripustellaan) on usein varustettu Chen naamalla. Aikamoista aatteen paloa.

Se, miten vakavasti ja tunteella itse kuubalaiset tähän omanlaiseensa mainostamiseen suhtautuvat, on jäänyt minulle jossain määrin epäselväksi. Epäilisin, että sitä ei keskimäärin kuitenkaan ihan haudanvakavasti oteta. Ehkäpä vallankumouksen korostaminen erilaisssa yhteyksissä on monelle yksittäiselle kuubalaiselle enemmän tapa tai perinne, joka sinänsä on kotoisaa, tuttua ja turvallista. Eräänlainen modernin Kuuban eeppinen syntytarina, tarina jonka kaikki muistavat ja tuntevat jo lapsuudesta asti.

140714_Kuuba-fidel

Lippu, Fidel ja iskulause.

140714_Kuuba-tyo

Tuottava työ ihmisen tiellä pitää.

Mutta sitten se käytäntö. Ensimmäisenä todettakoon, että kaikki kuubalaiset näyttävät hyvin puetuilta eikä ravinnostakaan liene sinänsä pulaa. Kaduilla ei näy kerjäläisiä taikka muuta irtolaisporukkaa, kuten ei myöskään pahemmin roskaa. Muistan useammastakin lähteestä kuulleeni, että Kuuba on sangen turvallinen paikka turistille. Tähän voin ainakin toistaiseksi yhtyä. En ole tuntenut täällä oloani epämukavaksi kaduilla kävellessäni.

Sen sijaan pulaa on. Maitoa ei esimerkiksi saa ilmeisesti mistään ja maitojauhekin on suosittu mustan pörssin tuote. Kuvaavaa on myös se, että aina useammaksi päiväksi pysähtyessämme kaksitoistahenkinen seurueemme osti lähikaupan vaatimattoman pullovesivaraston tyhjäksi jo ensimmäisenä päivänä. Ja sitten vettä ei enää ollut. Sytyttimiä tai tulitikkuja ei tunnu olevan missään. Sähköt ovat tainneet katketa päivittäin kaikissa käyttämissämme pienemmissä guesthouse-tyyppisissä majoituksissa. Jos pyykit jättää muovikassissa, se on pyydettävä erikseen takaisin. Kasseillekin nimittäin olisi ilmeisesti paikalliskäyttöä.

Edellä vain joitakin esimerkkejä. Uskoisin niitä olevan paljon lisääkin. Kuuba ei muuten ole ainoa maa, jossa paikallinen diileri on tullut kadulla kuiskimaan minulle vaivihkaa tarjonnastaan. Kyseessä eivät tosin tällä kertaa olleet huumeet tai muut laittomat kemikaalit, kuten yleensä vastaavassa tilanteessa. Nyt tarjolla olisi ollut kinkkua, makkaraa ja muita lihatuotteita. Kiintoisaa. Ensimmäinen kontaktini elintarvikkeiden mustanpörssinkauppiaaseen ikinä.

Vaikka pullovesi olikin monessa pikkukaupassa kortilla, rommia ja olutta tuntuu joka kaupassa olevan tarjolla reilusti. Tosin paikallinen olutkin oli kuulemma maasta loppunut menneenä keväänä. Jokin raaka-aine oli loppunut eikä sitä saatu lisää. Huolimatta ylenpalttisesta alkoholitarjonnasta on ehkä hieman yllättävää, että en koko aikana muista nähneeni maassa yhtään selvästi päihtynyttä henkilöä. Vaikka monet paikalliset olutta tuntuvat olutta pitkin päivää siemailevan. Turvallinen maa, kuten todettua.

140714_Kuuba-che-marssii

Che marssii provinssikomitean edessä.

 

Kuuban kulkupelit ja maantiet

Pe 4.7.2014, Las Tunas (CU)

Kuuban päätiet näyttävät olevan jossain määrin kuoppaisia mutta silti suhteellisen hyvässä kunnossa. Las Tunas sijaitsee Havannasta noin 700 kilometriä itään ja kaksitoistahenkinen suomalaisryhmämme taittoi matkan ilmeisesti vain turistikäyttöön varatulla linja-autolla. Paikalliset bussit kun ovat yleensä tähän lähes uuteen ja hyvin ilmastoituun kiinalaisvalmisteiseen linja-autoon verrattuna sangen karuja. Ihan hyvää ja miellyttävää kyytiä siis.

Liikennepoliisitar.

Liikennepoliisitar jossain Kuuban sydänmailla.

Paikallisia linja-autoja.

Paikallisia linja-autoja.

Kuubalaiset pitkämatkalaiset eivät tällaisista mukavuuksista näytä saavan nauttia. Pitkänmatkan joukkoliikennevälineinä toimivat nimittäin monesti enemmän tai vähemmän ikääntyneet kuorma-autot joiden lava on katettu. Lavan reunojen ja katon välinen aukko on lisäksi tyypillisesti varustettu metallisin kalterein ja sisään kuljetaan auton perässä tai sivussa olevasta luukusta. Huolimatta kulkuvälineiden vaatimattomuudesta näyttävät ne matkustajamääristä päätellen silti olevan hyvin suosittuja. Kuorma-autobussien lavat ovat nimittäin usein tupaten täynnä ihmisiä. Vaihtoehtoja ei kaiketi ole, joten jos liikkeelle haluaa, on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla. Ja koska ikkunoita ei ole, ainakin ilma autojen lavalla vaihtuu.

Liikennettä maanteillä näyttäisi olevan melko vähän. Sitä kuitenkin on. Oman haasteensa sekä maanteille että pienempiin kaupunkeihin tuovat hevoskärryt, joita liikenteessä on yhä paljon. Hitaasti kulkevat kärryt olisivat varmaan suurempikin ongelma jos muuta liikennettä olisi enemmän. Koska näin ei ole, ohitukset sujuvat yleensä melko jouheasti.

Joskus yksi hevosvoima riittää.

Joukkoliikennettä – joskus yksi hevosvoima riittää.

Polkupyörätaksi Las Tunasissa.

Polkupyörätaksi Las Tunasissa.

Teiden sivuissa – tyypillisesti siltojen alla aurinkoa paossa – näkee paljon liftareita. Monet näistä liftaavat pitämällä kädessään muutamaa seteliä, mikä kuulemma lisää kyydin saamisen todennäköisyyttä. Ilmeisesti tämä matkustustapa on loppujen lopuksi monesti varsinaista joukkoliikennettä nopeampi ja miellyttävämpi. Ainakin junat – joita siis Kuubassa myös kulkee – ovat paikallisoppaamme mukaan melko epäluotettavia, hitaita ja epämukavia. Lisäksi aikataulut eivät pidä ja varsinkin pidemmän matkan ajallinen kesto selviää vasta kun ollaan perillä. Työlästä puuhaa näkyy siis matkustaminen olevan Kuubassa. Ainakin kuubalaisille.

Oma lukunsa on maan kuuluisuuttakin saavuttanut autokanta, joka on kiinnostavan kirjava sekoitus vallankumousta edeltävältä ajalta peräisin olevia (siis yli 50 vuotta vanhoja) amerikkalaisia autoja, entisen neuvostoliiton tuottamaa autokantaa kuten Ladoja ja Moskvitseja sekä uudempaa tyypillisesti aasialaista kalustoa. Näiden kolmen päätyypin suhteet vaihtelevat hieman, mutta karkeasti arvioiden kuhunkin ryhmään kuuluu kolmasosa teillä liikkuvista henkilöautoista.

Paikallisten mukaan vielä ajossa olevien yli puoli vuosisataa vanhojen amerikkalaisten autojen suuri määrä ei muuten kerro niinkään kyseisen maan autonvalmistustaidosta, vaan enemmänkin kuubalaisten kyvystä soveltaa ja korjata vanhaa tekniikkaa puutteellisin varaosin ja välinein. Kuinkas muuten. Totuus lienee jossain näiden kahden katsantokannan välissä. Kieltämättä moni näistä vanhoista jenkkiraudoista näyttää kovin kekseliäästi korjatuilta. Monet niistä lisäksi näyttävät liikkuvan diesel-moottorilla. Näin ei varmasti alun perin ole ollut.

Autot, varsinkin uudemmat sellaiset, ovat siis mitä ilmeisimmin saarella kiven alla. Joitain osia ja lisätarvikkeita tuntuu sen sijaan olevan saatavilla. Tuunauskulttuuri on nimittäin voimissaan. Monet entisen itäblokin ihmeet nimittäin kulkevat sangen näyttävillä ja isoilla pyörillä. Jostain siis ainakin erikoisvanteita näyttää saavan. Tai ehkä niitä askarrellaan itse, kuka tietää.

Kaupunkien katukuvaa värittävät myös polkupyörätaksit. Itse asiassa en muista nähneeni missään maassa niitä yhtä paljon kuin täällä. Ilmeisesti tämä kyytimuoto yleistyi Neuvostoliiton romahdettua jolloin Kuuba joutui taloudellisesti syvään ahdinkoon, menihän koko saaren sokerituotanto Suomen itäiseen naapuriin ja koko tämä tulonlähde loppui tuolloin yllättäen. Samat riksat ollevat yhä ajossa. Ja mikäs siinä. Tämä joukkoliikenteen muoto ei varmaankaan ole missään mielessä se niistä huonoin. Varsinkaan jos ei ole kiire. Eikä Kuubassa taida usein olla.

140712-kuuba-20

Kadunvarsiparkki Havannassa.

140712-kuuba-19

Edelleen Havannaa.

140712-kuuba-17

Mosse Las Tunasissa. Näitä on vielä ajossa paljon. Ihme sinänsä, sillä kuvittelin näiden olevan laadultaan aika kehnoja.