Päivä 166, Bogota (Kolumbia)

Aamupekonit on syöty ja tavarat pitäisi kantaa autoon. Pekoni on muuten ollut Kolumbiassa mainiota. Sitä on myös paikallinen kahvi, jota ei mainosteta turhaan. Pekonin maukkaus taas saattaa olla sattumaa. Ehkä olemme ostaneet sattumalta meille mieluista merkkiä. Esimerkiksi juusto ja jugurtti ovat sen sijaan olleet kalliita. Markettien leipävalikoimassa on myös toivomisen varaa verrattuna useimpiin aiempiin maihin. Pohjois-Amerikka lähestyy. Muistaakseni sielläkään supermarkettien leivät eivät olleet kovin kummoisia.

Bogotan aikamme alkaa siis olla ohi. Jatkamme täältä kohti meren rannalla sijaitsevaa Cartagenaa, josta auto pitäisi saada laivattua Panamaan. Emme tosin vieläkään tiedä miten. Olemme olleet yhteydessä useampaankin toimijaan, mutta asioihin ei tule selkoa. Eilinen vapunpäivä on sotkenut asioita täälläkin, sillä se oli Kolumbiassakin pyhä. Koska emme ole saaneet viimeisiä tarjouksia, ei tilauksiakaan ole voitu…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 163, Bogota (Kolumbia)

Eilinen oli pitkä päivä. Ajoimme Salentosta Bogotaan. Kilometrejä ei kertynyt kuin kolmisen sataa, mutta matkaan meni yli kymmenen tuntia. Vaikka jonot ovat käyneet Kolumbiassa tutuiksi, niin ihan tällaista liikenne ei kuitenkaan ole aiemmin ollut. Puoliperävaunurekat ryömivät serpentiiniteillä 20 – 30 kilometrin tuntivauhdilla, ja niitä on paljon. Ilmeisesti jarruja pitää säästää alamäissäkin, sillä niiden vauhti ei kiihdy edes silloin. Jatkuvien mutkien takia ohittaminen on hankalaa, eikä siitä suurta hyötyä muutenkaan ole. Kun yhden rekan ohi pääsee, edessä on taas uusi. Kolumbia on Brasilian jälkeen Etelä-Amerikan väkirikkain maa, joten kaiketi tavaraa on paljon ja sen pitää liikkua.

Välillä jonon vauhti hidastui jyrkissä neulansilmämutkissa lähes nollaan. Tämä on kiusallista korkealla, sillä äärijyrkissä mäkilähdöissä auton tehot eivät meinaa riittää. Kävimme eilenkin yli kolmessa kilometrissä. Moottori ei saa tarpeeksi happea. Käsijarru on kovassa käytössä ja kaasua pitää polkea tosissaan, sillä muuten…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 161, Salento (Kolumbia)

Ensimmäinen aamumme Kolumbiassa oli yllättävä ja jossain määrin koominen. Kuten todettua, rajalla meni pitkään. Ajoimme yhdeksään asti illalla ja pysähdyimme lopulta kansainväliseen ketjuun kuuluvan huoltoaseman pihalle. Kylä oli hiljainen ja asema kiinni. Parkkipaikan perimmäinen nurkka näytti rauhalliselta paikalta nukkua, joten jäimme siihen. Emme keksineet muutakaan ja pimeäkin oli. Tässä nimenomaisessa nurkassa oli pieni vesihana ja se jäi Nissanin taakse. Huomasin sen ja ajattelin asian olevan hyvä. Saisimme täytettyä auton kaksitoistalitraisen käyttövesikanisterin aamulla. Välillä vesipisteitä on ollut hankala löytää, ja mahdollisuuden osuessa kohdalle olemme oppineet hyödyntämään sen. Tämän enempiä ajatuksia hana ei herättänyt.

Heräsimme aamuseitsemältä vilkkaaseen keskusteluun ja kolinaan. Auton ympärillä kävi kova kuhina. Olimme keskellä autopesulaa, jonka ainoa vesipiste tuo nyt automme takana oleva hana oli. Pesijät kävivät täyttämässä ämpärinsä siitä pestessään…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather