Päivä 176, Cartagena de Indias (Kolumbia)

Sain kuin sainkin puhuttua muut ympäri. Tänään on viimeinen päivämme Kolumbiassa ja siten myös Etelä-Amerikassa. Nousemme parin tunnin päästä purjeveneeseen, joka vie meidät lopulta Panamaan, muutaman kymmenen kilometrin päähän Colonista. Colon on se satamakaupunki, jossa autot sisältävä merikontti taitaa jo olla. Emme siis joudu odottelemaan turhia. Laivausaikataulu oli melkein liiankin hätäinen, mutta se on vain hyvä. Kansainväliset laivarahdit kun taitavat yleensä olla melkein aina myöhässä, joten kerran näinkin päin.

Purjevenematka vie siis viisi päivää. Lähdemme liikenteeseen tänään, lauantai-iltana. Vene on ensin avomerellä yön, seuraavan päivän ja vielä yhden yön. Tämän jälkeen vietämme kolme päivää paratiisimaisista maisemistaan kuuluilla San Blasin saarilla. Viimeisenä yönä purjehdimme Panaman mantereelle, ja matka on ohi torstaiaamuna. Näin meille kerrottiin. Venefirman toimistolla sanottiin myös, että mikäli reissulla haluaa…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 174, Cartagena de Indias (Kolumbia)

Auton saaminen Kolumbiasta Panamaan on monella tavoin koko tähänastisen matkamme suurin epäjatkuvuuskohta. Nyt tämä merkittävä este on kuitenkin ylitetty, sillä auto on kontissa ja kontti ehkä jo laivassakin. Parin päivän päästä sekä auton että kontin pitäisi olla perillä. Autoasia on siis hoidossa, eikä meidän tarvitse puuttua siihen ennen kuin vasta Panamassa. Konttilaivan merimatka kestää vain kaksi päivää.

Autojen lastaus tapahtui eilen. Kuten sovittu oli, homma alkoi yhdeksältä aamulla ja vei minulta ja Tuomakselta koko päivän. Satamaan päästettiin vain autojen viralliset omistajat, joten naisilla oli vapaapäivä. Ajoimme ensin logistiikkafirman toimistolle, josta jatkoimme jonossa jo eilen tutuksi käyneen asiamiehen auton perässä satamaan. Tälläkin kertaa aika kului pääasiassa odotellen, kaiketi erilaisten papereiden käsittelyä. Aurinko porotti kuumasti, eikä paisteessa viitsinyt juuri…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 171, Cartagena de Indias (Kolumbia)

Olemme nyt Cartagenassa ja Karibianmeri on tuossa ikkunan alla. Tätä pidemmälle emme enää tällä mantereella autoile. Loppumatka Venezuelan rajan kupeesta tänne oli pelkkää maaseutua, eikä se tarjonnut kovin kummoista nähtävää. Maasto oli viidakkoista ja verraten tasaista. Vuorista ei ollut enää riesaa. Sää oli epävakaa. Välillä satoikin rankasti. Pätkän ehkä mieleenpainuvin juttu olivat moninaisista elukoista kertovat merkit. Ainakin muurahaiskarhuista ja liskoista varoiteltiin useampaan otteeseen. Itse eläimiä emme kuitenkaan nähneet.

Kolumbian ja Ecuadorin liikenteen erityispiirre ovat olleet erilaiset pienyrittäjät. Jokaisen tietullin, hidastetöyssyn ja liikennevalon kohdalla päivystää jotain pientä myyviä kauppiaita. Valikoimaan kuuluu ainakin pähkinöitä, sipsejä, kolaa ja vettä. Kun autot joutuvat hidastamaan, hyökkäävät kaupustelijat autojen sekaan kauppatavaroitaan korkealla päänsä yläpuolella pitäen. Joskus kauppoja näkyy syntyvänkin. Muutamankin kolikon tienaaminen…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 168, Curumani (Kolumbia)

Matka Bogotasta Cartagenaan ottaa kolme päivää. Nyt kaksi ajettuamme tiedämme sen varmaksi. Bogota on 2600 metrin korkeudella, joten siellä oli verraten viileää. Samaa ei voi sanoa tästä alueesta, joka taitaa olla varsin lähellä merenpintaa, vaikka sisämaassa onkin. Viime yö oli nihkeä, trooppinen suorastaan. Jo taannoinen Ecuador oli vehreä, mutta Kolumbia on vielä enemmän sitä. Kaikkein korkeimmalla sijainneita alueita luukuunottamatta täällä on ollut hyvin viidakkoista. Olemme selvästi siirtymässä Andien vuoristotodellisuudesta toisenlaiseen maailmaan, kohti Karibianmerta, kohti kuumaa ja kosteaa Keski-Amerikkaa. Ihan kuin aurinkokin paistaisi täällä jotenkin eri tavalla kuin se vuorilla paistoi. Kovemmin.

Vietimme viime yön vuorokauden ympäri auki olleen huoltoaseman parkkipaikalla. Tällä kertaa kysyimme siihen jopa luvan, jota emme ole yleensä vastaavissa tilanteessa tehneet. Henkilökunta siis tiesi meidän olevan sisällä autossa. Se rauhoitti mieltä. Tavallaan meillä oli vartija. Turvallisuuden tunteesta huolimatta…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather