La 27.12.2014, Livingstone (ZM)
Kallista, aika kallista. Yllättävässä määrin sitä Afrikan matkailu on nimittäin tähän asti ollut. Erityisesti tämä korostuu Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitsevissa, Sambesijoen ja Viktorian putousten erottamissa asutuskeskuksissa. Viisumi Sambiaan: 80 USD, viisumi Zimbabween: 30 USD, putouksien portista sisään Sambian puoleisella rannalla: 20 USD, putouksien portista sisään Zimbabwen puoleisella rannalla: 30 USD. Rahat on näemmä päätetty ottaa turisteilta pois joka käänteessä.
Victorian putouksiin voi siis tutustua molemmilta puolilta jokea. Mikäli matkalijalla on halua tuhlata rahojaan, siis vielä noiden yllä mainittujen ”pakollisen” menojen lisäksi erinäisissä extreme-henkisissä, mainittuihin putouksiin tai niiden ympäristöön liittyvissä aktiviteeteissa, onnistuu myös se täällä erittäin helposti. Kummallakin puolen rajaa mainostetaan helikopteri- ja lentokonelentoja, benji-hyppyjä, erillaisia vaijeriliukuja sekä riippuliidinlentoja, noin vain muutamia mainitakseni. Nämä kaikki lystit maksavatkin sitten kolmenumeroisen summan US-dollareita.
Vettä, paljon vettä. Näkymä Victorian putouksille Zimbabwen puolelta.
Yli sadan metrin tiputus. Liukasta.
Molemmin puolin tätä luonnonihmettä on kaupunki. Sambian puolella kaupungin nimi on Livingstone ja Zimbabwen puolella, sangen omaperäisesti, Victoria Falls. Jossain matkaoppaassa – todennäköisesti Lonely Planetissa – todettin Livingstonen olevan rajan toisella puolella sijaitsevaa paitsi zimbabwelaista sisartaan suurempi, myös aidompi Afrikkalainen kaupunki. Victoria Falls sen sijaan on kuulemma rakennettu vain turisimia silmällä pitäen, sijaitseehan se kaiken lisäksi käytännössä lähes kiinni putouksissa. Nyt molemmissa vierailleena voin täysin allekirjoittaa kyseisen väitteen.
Täällä Sambian puolella on, sanoisinko paikallishenkisempää, mutta puolensa on turistikaupungeissakin. Zimbabwen puolella oli toki tosin jossain määrin kalliimpaa, mutta hieman yllättäen homma näytti myös toimivan Livingstonea paremmin, ainakin mitä tulee erilaisiin palvelutilanteisiin. Mistä lienee henkilökunta haalittu. Esimerkkinä toimikoon pieni livingstonelaisen ravintolan sattumus muutaman illan takaa. Tarjoilijatyttöä nimittäin hämmensi suuresti tilaamamme viinipullo. Lopulta selvisi, ettei hän ikinä ennen ollut moista pulloa avannut ja tilanne ymmärrettävästi jännitti. Yhden päivän jättämien vaikutelmien perusteella uskoisin, että Victoria Fallsin puolella Zimbabwessa viinipulloja on nähty ja avattua aiemminkin, turismin – ja ehkä erityisesti sellaisen varakkaamman väen – kyllästämä paikka kun on kyseessä.
Victoria Falls, Zimbabwe. Näkymä kaupungilta. Sää on ollut viime päivät sateinen ja harmaa.
Patsaita ja matkamuistoja. Zimbabwen puolella erilaisia kauppiaita on hyvin paljon ja he myös lähestyvät aktiivisesti turisteja.
Kätevä ja jopa tuikitarpeellinen valuutta täällä näyttää olevan juuri tuo monesti aiemminkin mainitsemani Yhdysvaltain dollari. Monessa paikassa hinnat ilmoitetaan juuri ensisijaisesti dollareissa. Näin myös Sambiassa. Zimbabwessahan ei omaa rahaa enää oikeastaan olekaan, joten ensisijainen valuutta siellä on juuri USD. Euroa ei monessa paikassa tunneta, ja jos tunnetaankin, saattaa vaihtokurssi olla huono. Lyhyt vierailu Zimbabwen puolelle oli hyödyllinen tässäkin mielessä. Vähiin käynyttä dollarivarantoani oli nimittäin kätevä täydentää siellä, saihan Amerikan rahaa suoraan automaateista. Uskoakseni dollarit tulevat tarpeeseen vielä monella rajalla, viisumeita kun ei tähän asti ole muilla valuutoilla pystynyt maksamaan.
Putouksia on siis katseltu ihan urakalla ja Zimbabwekin tuli korkattua – sikäli mikäli vierailua rajan taakse Victoria Fallsiin voi sellaisena pitää. Varsinaisena aitona ja alkuperäisenä Zimbabwena kyseistä asutuskeskusta voi tuskin pitää. Mutta tyhjää parempi reissu kaiketi kuitenkin. Huomenna bussi on taas tarkoitus käynnistää ja jatkaa matkaa. Onhan tässä paikoillaan jo oltukin.
Suuria seteleitä. Nämä eivät ole enää käytössä Zimbabwessa, vaan palvelevat nykyään lähinnä matkamuistoina.