Viikko Dar es Salaamissa

Su 18.1.2015, Dar es Salaam (TZ)

Hönötys ja hönöttäminen. En muista, tunsinko termin ennen sekaantumistani Pikavuoro-nimellä tunnettuun seikkailuhenkiseen linja-automatkailuun, mutta nyt sen ainakin tunnen hyvin. Näissä piireissä hönöttämisellä ei viitata niinkään minkäänlaiseen huijaamiseen tai vilunkipeliin, vaan pikemminkin olemalla olemiseen, ajan tappamiseen ilman mitään erityisen järkevää toimintaa. Hönönä. Tämä toiminta onkin tullut tällä tavoin matkustellessa hyvin tutuksi. Näin jälleen kerran.

Tällä kertaa tulin hönöttäneeksi viikon, Dar es Salaamissa. Rentouttavaa. Kaupunki sopi itse asiassa tähän toimintaan sangen mainiosti. Mitään valtavan erityistä nähtävää tai koettavaa Darissa ei taida olla, mutta toisaalta se sentään on aivan oikea suurkaupunki. Kadut näyttivät kaduilta ja jalkakäytävät jalkakäytäviltä. Kaupungilla pystyi kävelemään kuten normaalissa urbaanissa ympäristössä konsanaan. Virkistävää vaihtelua. Mitään herkkuahan ei urbaani elämä ole viime aikoina vaikkapa Lusakassa tai Lilongwessa ollut. Tässä mielessä Dar es Salaam oli siis paikkana tutumman oloinen ja siten parempi.

150118-1

Kaupungin ydinkeskustaa.

150118-2

Katunäkymä.

Dar es Salaam on tainnut olla jo pitkään melkoinen kulttuurien kohtauspaikka ja sulatusuuni. Muslimeita kaupungissa näkyy olevan paljon. Tämä näkyy sekä ihmisten – naiset käyttävät huivia, jotkut miehet valkoista kaapumaista asustetta – pukeutumisessa että moskeijoiden määrässä. Monissa ravintoloissa ei tarjoilla alkoholia. Toisaalta kaupungissa on myös paljon intialaisia. Kirkkojakin taisi olla muutama. Monenlaista porukkaa, siis. Valkonaamoja ei katukuvassa tosin juurikaan näkynyt.

Kaupungin kaduilla sai kuljeskella suhteellisen rauhassa. Satunnaiset piinaajat jättivät kuljeskelijan nopeasti rauhaan, mutta jostain syystä älypuhelinkauppiaisiin törmäsi tämän tästä. Nämä kaverit kuljeskelivat ympäriinsä puhelin kädessä kaupaten sitä jokaiselle vastaantulijalle. Kummallista. Lieköhän varastettua tavaraa vai mitä. Jos nämä kaikki laitteet olivat varastettuja, puhelinvarkaudet ovat varmaan kaupungissa melkoinen riesa. Minkäänlaisiin taskuvarkausyritelmiin en itse kuitenkaan törmännyt. Iltaisinkin kaduilla oli sangen rauhallista.

Tyypillisesti Dar es Salaamin kautta matkustetaan aivan kaupungin edessä sijaitsevalle Sansibarin saarelle. Vesiteitse matkaa on nopeimmillaan vain vajaa pari tuntia. Harkitsin tätä itsekin, mutta tällä kertaa laiskuus voitti. Käsitykseni mukaan saaren pääasiallinen juttu ovat rannat, eikä tällainen meininki juuri nyt tuntunut houkuttelevalta. Lisäksi saaret ovat siitä ikäviä, ettei niiltä aina halutessaan pääse pois juuri silloin kun haluaa. Pääosa matkalaisista lähtikin Sansibarille. Sunnuntaina kuultu saarella käyneiden palaute vastasi aika lailla ennakkomielikuviani. Rannat olivat kuulemma hienoja, mutta palvelu usein kehnonlaista ja lähtökohtaisesti kaikki kovin kallista. Afrikkalainen turistisaari. Ei harmita etten mennyt.

150118-3

Dar es Salaamissakin on hiekkarantaa.

150118-4

Afrikkalainen todellisuus palmujen takana.

Matka kohti Tansanian pohjoisosia jatkuu taas huomenaamuna. Etiopian ja Sudanin viisumijärjestelyt ovat yhä kaikkea muuta kuin selvät, mutta ehkä niihinkin vielä jonkinlainen selvyys saadaan. Viimeistään asiat ratkennevat Nairobissa.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

43 päivää ja 8000 kilometriä Afrikkaa – välitilinpäätös Darissa

To 15.1.2014, Dar es Salaam (TZ)

Aika tasan puolitoista kuukautta. Kuusi uutta maata. Noin 8000 kilometriä. Tansanian Dar es Salaam toimii tällä matkalla eräänlaisena välietappina, vietetäänhän täällä viikon hengähdystauko. Siten lienee loogista pohdiskella tähän asti nähdyn Afrikan antia juuri täällä. Mitä tästä koko operaatiosta on jäänyt käteen? Mitä olemme oppineet matkallamme Kapkaupungista Dar es Salaamiin? Varmaan montakin juttua. Mietitäänpä.

150115-kartta

Näin on tähän mennessä ajettu.

Reaaliaikainen karttaseuranta löytyy osoitteesta https://www.rantapallo.fi/pikavuoro/kartta/.

Päällimmäisenä mieleen tulee se ilmeisin, eli varmaankin kaikki yllättänyt ajamisen ja etenemisen helppous. Ainakin itse odotin vaikka minkälaisia matkantekoa hidastavia vaikeuksia, olihan Afrikalla ainakin mielikuvissani sangen hurja maine, sekä turvallisuuskysymysten että yleisen infrastruktuurin kuten teiden suhteen. Näyttää siltä, että ennakkoluuloni osoittautuivat – taas kerran – vääriksi.

Tiet reitillämme ovat olleet olosuhteet huomioon ottaen yllättävän hyviä. Toki joihinkin huonompiinkin pätkiin on aika ajoin törmätty, mutta esimerkiksi takaisin, etsimään vaihtoehtoista reittiä ei ole vielä kertaakaan tarvinnut kääntyä. Tämä on ollut suuri yllätys. Oletin, että tokihan nyt Afrikassa saattaa useinkin sattua, jotta vaikkapa maantiesilta on jonkin luonnonkatastrofin seurauksena vain kadonnut. Mutta mihinkään tällaiseen ei ole täällä törmätty. Suurin hidaste tähän mennessä on ollut Malawissa tielle kaatunut rekka, eikä tämänkään tilanteen selviämistä tarvinnut kovin montaa tuntia odotella. Aika pientä.

150115-afrikan-tahti

Suunnistushommia.

Mielikuvissani Afrikan teillä mellastivat myös maantierosvot ja sekalaiset pyssymiehet. Pimeästä viidakosta kuuluu Kalashnikovin latausliikkeitä. Silmämunat vilkkuvat, muuta ei näy. Mitään tällaistakaan ei matkan varrella ole esiintynyt. Perusturvallisuuden tunne ei ainakaan omalla kohdallani ole täälläkään järkkynyt juuri millään tavoin. Aseellisia ryöstöjä ajatellen pientä perspektiiviä antaa sekin tosiasia, että monessa paikassa paikallisilla ei ole edes kenkiä jalassa tai ehjiä vaatteita päällä. Mistä ihmeestä he saisivat rahat aseeseen?

On tosin myönnettävä, että aseita täällä on ainakin paikoittain paljon. Esimerkiksi täällä Dar es Salaamissa lähes kaikilla sekalaisilla vartijoillakin näkyy olevan joko rynnäkkökivääri tai haulikko. Vaikka mitään ei ole sattunutkaan, lienee ryöstöjen suhteen hyvä olla kuitenkin aina varuillaan, myös maanteillä. Todistettavastihan niitä kuitenkin täällä sattuu ja moinen tilanne saattanee tulla eteen hyvin yllättäen. Ja ehkä tyypillisesti tuleekin. Mutta, koputetaan puuta. Useimpia ei kuitenkaan Afrikassakaan ryöstetä.

Matkallamme on osunut valtava määrä erilaisia poliisin tarkastuspisteitä. Jossain lienee joskus varoiteltu näistäkin, pysäyttäjät kun saattavat tiettävästi olla valepoliiseja. Stopeista siis kannattaisi yrittää ajaa pysähtymättä läpi, väittävät. Näkemäni perusteella en suosittele. Jos olisimme yrittäneet ajaa läpi näistä kymmenistä ja taas kymmenistä tarkastuspisteistä, emme varmaankaan olisi täällä asti. Monenlaisia selkkauksia olisi moisesta syntynyt ja oletan, että kalliiksi olisi käynyt. Tietenkään se, että emme ole valepoliiseja tai epävirallisia tiesulkuja Afrikassa kohdanneet ei tarkoita sitä, ettei niitä jossain olisi. Suuri manner on tämä, edelleen.

150115-rekka-ojassa

Rekka ojassa, peräkärry tiellä ja tie poikki.

Erilaiset taudit ja sairaudet kuuluvat myös hyvin kiinteästi siihen mielikuvamaailmaan, joka monella Afrikasta on. Tässäkin suhteessa tähänastinen matka on sujunut helpommin kuin olisi voinut kuvitella. Kukaan parikymmenpäisestä porukasta ei ole sairastunut vakavammin, vaikkapa malariaan. Jopa vakavilta vatsataudeilta on vältytty. Melko yllättävää. Yllätys oli myös se, että vaikkapa Etelä-Afrikassa ja Namibiassa hanavesi on juomakelpoista. Enpä olisi uskonut. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että ainakin pääteiden ympäristöjen terveystilanne ei ole aina niin kehno kuin jopa virallisista tilastoista voisi päätellä.

Varsinkin alkumatkan maiden HIV-prosentit olivat sangen hurjia. Teoriassa joka viidennellä vastaantulijalla oli mainittu virus. En tiedä, miten kuvittelin tämän tosiasian yleisessä katukuvassa näkyvän, mutta kaiketi odotin sen kuitenkin jollain tavoin kyseisten maiden yleistunnelmassa ilmenevän. Ei ilmennyt. Ihan normaalin näköistä ja oloista porukkaa. Yllätys tämäkin. Vaikkei ehkä yllättyä pitäisi, eihän virustartunta mitenkään ihmisestä taida ulospäin näkyä. Lisäksi lääkitys on viime vuosina kehittynyt ja sitä ymmärtääkseni jaetaan sairastuneille ainakin Sambiassa ilmaiseksi.

Yleistunnelmasta puheen ollen, eri maissa kohtaamamme ihmiset eivät suinkaan ole olleet asenteiltaan ja luonteeltaan yhtä afrikkalaista massaa. Selviäkin eroja on ollut. Toki tällainen matka on aina vain pintaraapaisu, mutta joitain yleistyksiä rohkenen silti tehdä. Eteläafrikkalaiset ja namibialaiset olivat sangen varautuneita. Toisaalta näissä maissa homma, olisi se sitten mikä tahansa, toimi lähes länsimaisesti. Botswanassa oltiin laiskanpulskeita eikä homma oikein näyttänyt toimivan. Malawissa porukka oli kovin hymyileväistä ja iloista. Tansaniassa mukaan on tullut jonkinlainen aggressiivisempi vivahde. Ihmiset eivät enää hymyile niin paljon, mutta huutelevat esimerkiksi teiden varsilla kaikenlaista (josta ei saa selvää). Bussia yritetään myös tämän tästä viittoa pysähdyksiin. Epäilen, että mitään varsinaista asiaa ei näillä viittojilla ole. Yrittävät myydä jotain tai kertoa jonkin tärkeän asian (josta ei saa selvää). Emme ole pysähdelleet.

Tietä riittää.

Tietä Afrikassa riittää.

Entäpä miten tästä eteenpäin? Bussi on tarkoitus käynnistää jälleen ensi maanantaina ja suunnata kohti pohjoista ja lopulta Välimerta. Egyptin Aleksandriasta lähtee kuulemma laiva, jonka kyytiin Ajokki voidaan ajaa. Tästä laivauksesta on jo tarjouskin. Perillä Egyptissä on alustavasti tarkoitus olla helmi- maaliskuun vaihteessa. Jos hyvin käy ja perille tosiaan päästään kertynee kilometrejä vielä noin kuusi ja puoli tuhatta.

Jos rajojen ylittäminen ja byrokratia ovat tähän asti olleet suorastaan läpihuutojutuja, eivät ne tule olemaan sitä enää jatkossa. Matkan varrelle osuu ensin Kenia, jonne pääseminen on tiettävästi vielä helppoa. Etiopia, Sudan ja eritoten Egypti sen sijaan tullevat olemaan melkoista tuskaa. Tälläkään hetkellä ei ole selvää, voivatko länsimaalaiset saada Etiopian viisumin Kenian Nairobista. Tämä ei kai selviä kuin menemällä paikalle yrittämään. Maarajalta sitä ei käsittääkseni saa, Addis Abeban lentokentältä tuo olisi taas täysin mutkatonta. Taas maantiematkailijaa sorsitaan. Jos joku tätä lukeva sattuisi tietämään onnistuuko viisumihomma, niin kertokaa ihmeessä.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

502 kilometriä Dar es Salaamiin – päivä 43

Ma 12.1.2015, iringa (TZ) – Dar es Salaam (TZ)

Matkaa sisämaan Iringasta Tansanian suurimpaan kaupunkiin meren rannalle kertyy hieman yli 500 kilometriä. Parin viimeisen päivän keskinopeus maan teillä ei ole ollut häävi, hädin tuskin viittäkymmentä kilometriä suurempi, joten matka olisi sangen pitkä. Erilaisten mielipiteiden kuulemisen jälkeen maanantaina päätettiin lopulta kuitenkin yrittää perille asti. Monellekin matkalaiselle Afrikan pikkukaupungit ja käpykylät alkoivat jo riittää. Oli jo korkea aika päästä oikeasti suureen kaupunkiin. Päivästä tulisi pitkä.

Niin siitä tulikin. Lähdimme liikenteeseen juuri auringon noustessa, kuuden jälkeen aamulla. Alku ei näyttänyt lupaavalta. Ennen kahdeksaa liikenne oli hiljaista, mutta hermoja kiristivät jokaisen pienenkin kylän kohdalla toistuneet viidenkympin nopeusrajoitukset sekä niihin liittyneet lukuisat hidasteet. Kuten aiemminkin, juuri kun bussilla saavutettiin hyvä matkanopeus tuli taas aika hidastaa. Eteneminen oli pelkkää hidasta kiihdyttelyä ja nopeampaa jarruttelua. Hidastetöyssyjä kun oli tämän tästä. Hyvin stressaavaa. Kuski ei tykännyt.

Yhdeksän aikoihin aamupäivällä muukin liikenne alkoi olla taas sitä, mihin oli totuttu. Rekat olivat palanneet täysimääräisesti ilostuttamaan ajopäiväämme. Lisäksi kohtasimme tässä vaiheessa vuoristoisen tieosuuden, joka ei auttanut asiaa. Letka toisensa jälkeen kävelyvauhtia serpentiinitietä pitkin eteneviä, ja aina tilaisuuden salliessa toisiaan ohittelevia rekkoja eivät mieltä ylentäneet. Tien sivussa näkyi säännöllisin väliajoin kolaroituja, palaneita tai vain perinteisesti ojaan ajettuja ja kaadettuja rekanraatoja. Tuoreita ja vähemmän tuoreita sellaisia. Rekkakusin elämä Tansaniassa ei liene niitä elämistä parhaita. Ei ihme, jos kuskit sortuvat välillä henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Tai sitten vain nukahtavat rattiin.

150113-1

Rekkoja ja serpentiinitietä.

150113-3

Taas näitä. Likaisen tuulilasin läpi otettu kuva jälleen yhdestä kaatuneesta yhdistelmästä.

Päivämatkan varrelle sattui myös muutama luonnonpuisto joiden läpi tie kulki. Pelkäsimme näitä jossain määrin etukäteen, sillä tähän asti koetun perusteella moisilla alueilla on tyypillisesti lähes aina jonkinlaisia ajamista haittaavia hidastuksia, kuten päällystämätöntä tietä tai ankarat nopeusrajoitukset. Tällä kertaa näin ei ollutkaan. Puistojen läpi tai sivuitse kulkenut tie olikin sangen hyvää ja hidastetöyssyjä ja muuta riesaa paljon vähemmän kuin muilla tieosuuksilla. Tämä onkin ymmärrettävää, eihän puistoissa pahemmin asutusta ollut. Matkanopeus nousi. Mikumin kansallispuistossa bongattiin muutama kirahvi ja useampia antilooppeja. Eläinhavainnot jäivät kuitenkin loppujen lopuksi aika vähäisiksi.

Dar es Salaamin ollessa jo lähes käden ulottuvissa, muutaman kymmenen kilometrin päässä, liikenne hidastui huomattavasti. Välillä se suorastaan seisoi. Aiemmin oli näyttänyt siltä, että saattaisimme jopa päästä perille päivän valossa, mutta nyt tämä toivo alkoi hiipua. Ilta hämärtyi, ja lopulta ryömiessämme auton mitan kerrallaan ohi kaupungin kehätien oli kello jo puoli kahdeksan ja ulkona täysin pimeää.

Ensivaikutelmat kaupungista olivat kaoottiset. Porukkaa ja liikennettä oli tähänkin aikaan paljon. Olimme nokkelasti selvitelleet mielestämme sopivan paikan hyvän hotellin pihasta bussille heti mainitun kehätien sisäpuolelta. Totuus olikin, jälleen, toisenlainen. Ei se mikään hyvä paikka ollut. Bussi ehdittiin jo ajaa kapealle, päällystämättömälle ja erilaisten kojujen sekä taksien reunustamalle kujalle ennen kuin selvisi, ettei autoa saisi mitenkään käännettyä hotellin pihaan. Itse pihakin oli liian pieni. Kyseessä oli kaiken lisäksi kapea umpitie. Siis se, mihin auto oli jo ajettu.

Siispä: ei kun peruuttamaan. Illan pimeydessä peruutusoperaatiosta tulikin melkoinen spektaakkeli. Paikallisia kuhisi bussin ympärillä kuin muurahaisia konsanaan. Neuvojia riitti. Kiitettävästi darilaiset kuitenkin myyntikärrynsä ja taksinsa pois tieltä siirsivät. Ehkä tämä oli ihan järkevääkin, kapealla kujalla bussi kun oli kuin se kuuluisaa norsu posliinikaupassa konsanaan. Helposti olisivat posliinit särkyneet. Tälläkään kertaa niin ei tosin onneksi käynyt, kiitos etevän kuskimme.

Lopulta majapaikka löytyi kaupungin keskustasta erään paikallisen opastajan avulla. Kaveri nousi kyytiimme peruutusoperaation jälkeen ja neuvoi meidät perille. Keskustassa operointitilaa oli enemmän, kadut päällystettyjä ja porukkaa paljon vähemmän. Oli hiljaista, suorastaan. Vartijoita keskustassa tosin piisasi. Aseistetettuja ja aseistamattomia, joka korttelissa monta. Ilmeisesti kukin liikkeenharjoittaja palkkaa oman tilansa eteen oman. Ei taida moinen työvoima olla kovin kallista täällä.

Bussikin saatiin lopulta pitkällisten operaatioiden jälkeen ainakin tilapäisparkkiin valvotulle alueelle. Sitä tosin jouduttaisiin siirtämään vielä huomenna. Kuten todettua, päivä todellakin oli pitkä.

150113-2

Vaara! Kansallispuisto. Ja villejä elukoita. Kuvassa myös hidastetöyssy, erään tyyppinen sellainen. Tansaniassa malleja on monta.

150113-4

Paikallinen kumikorjaamo. Onneksi tällaisen pajan apua ei ole vielä tarvittu.

Mitä Afrikan pikavuoroon tulee, Dar es Salaam toimii eräänlaisena välietappina. Moni matkustajista jatkaa täältä lentäen, kuka kotiin, kuka jonnekin muualle. Lähes puoleen pienentyneen porukan matka jatkuu näillä näkymin vasta ensi maanantaina. Suuntana tällöin ovat Tansanian pohjoisosat, Kilimanjaron maasto ja lopulta Tansania pohjoinen naapuri Kenia. Tuon rajanylityksen pitäisi olla vielä helppo. Varsinaiset haasteet alkanevat vasta Etiopiassa.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lisää Tansaniaa: päätöntä liikennettä ja poliisitutkia – päivä 42

Su 11.1.2015, Mbeya (TZ) – Iringa (TZ)

Hidasta oli eteneminen tänäänkin. Vähän yli 300 kilometrin taittamiseen käytettiin aika lailla koko päivä. Matkantekoa jarruttivat edelleen rekkaliikenne, huonot ja mäkiset tiet sekä poliisistopit, joita on ainakin tässä Tansanian osassa näyttää olevan suorastaan koomisen tiheässä, parinkymmenen kilometrin välein. Aika raskasta. Onneksi kaikki poliisit eivät näytä meitä pysäyttävän. Hidastaa stopeille kuitenkin täytyy.

Poliiseista puheen ollen, matkan ensimmäinen sakkolappukin kuitattiin tänään. Loivassa alamäessä meidät pysäyttänyt poliisi näytti jo tuulilasin läpi pistoolitutkansa lukemaa. 72 kilometriä tunnissa. Kyseisessä paikassa olisi kuulemma saanut ajaa vain viittä kymppiä. Tarkemmin rajoituskyltin sijaintia tiedusteltaessa selvisi, ettei koko kylttiä ollut edes olemassa. Asutuksen kohdalla suurin sallittu nopeus laskee maantienopeudesta taajamanopeuteen ja se pitää vain tietää. Siispä sakko. Tällä kertaa maksettavaa jäi 30 000 shillinkiä eli noin 15 euroa.

Nopeuksia lienee Tansaniassa syytäkin valvoa. Varsinkin rekat, joita jopa pääosa maassa tähän asti nähtyjen teiden liikenne on ollut, ajavat sangen holtittomasti. Osa niistä on varsinkin ylämäissä hyvin hitaita, joten ohittelua esiintyy paljon. Päivän aikana törmäsimme yhteen kolariinkin. Itse ajoneuvoyhdistelmä oli vinksallaan ojassa ja vetoauton nuppi enää vain pelkkä romukasa. Tuskin on kuski voinut moisesta hengissä selvitä. Rahtareiden ajotyylin huomioiden on Ihme, ettei vastaavia tilanteita ole näkynyt enempää. Paikalliset bussit kaahaavat teillä myös kuin viimeistä päivää, vain pysähtyäkseen ottamaan kyytiläisiä jokaisesta pienemmästäkin kylästä.

Tieliikennettä eivät myöskään helpota teiden urat, jotka joissain paikoissa päivämatkan varrella olivat hyvin syvät. Jopa siinä määrin, että kaistan vaihtaminen ja ohittaminen oli hankalaa. Rekkojen syytä lienee tämäkin. Urat eivät tosin paikalliskuskeja tunnu pahemmin hidastavan. Paikallisia eivät tosin hidasta pahemmin hidasteurat- tai töyssytkään, joita teillä on myös ajoittain todella tiheässä. Sangen tehokkaita ajoneuvon täristäjiä, voin kertoa. Paikalliseen tyyliin niihin ajetaan näemmä yleensä aika kovaa. Meiltä ne syövät nopeutta, sillä bussi on jarrutettava niiden kohdilla lähes pysähdyksiin, emmehän halua autoa hajottaa. Raskasta, tämäkin.

Iringasa sataa kaatamalla vettä ja lämpötilakin lienee parinkympin kehnommalla puolella. Huomenna taas eteenpäin, kohti itää ja merta. Toivoaksemme sieltä löytyvät sekä paremmat säät että tiet.

150111-1

Liikennetilanteita. Huomaa tien painuma ja ura rekan vasemman renkaan vieressä.

150111-2

Rekkoja, rekkoja, aina vain rekkoja.

150111-3

Tienvarren asutusta.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail