Aihearkisto: Tansania

Maa vaihtuu, matka etenee: Tansaniasta Keniaan – päivä 55

, kirjoittanut
6

La 24.1.2015, Arusha (TZ) – Nairobi (KE)

Jo pian Arushasta lähdettyämme maisemat muuttuivat jo ennen rajaa jopa hämmästyttävän paljon. Ympäristö muuttui perin vihreäksi ja tiekin oli paljon parempaa kuin kaupunkiin ajaessamme. Sinänsä merkillistä, kuvittelisi rajatien olevan vilkas. Rahtiliikennettä oli silti yllättävän vähän. Myös asukkaat tienvarrella muuttuivat paljolti perinneasuisiksi masaiksi pääsääntöisesti länsimaisesti pukeutuneiden arushalaisten sijaan.

Tansania virkavaltakin muisti meitä vielä kiitoksena siitä, että olimme maasta poistumassa. Juuri ennen rajaa meidät nimittäin pysäytettiin, poliisi paukkasi autoon sisälle, katsoi ympärilleen – eritoten kuskia – ja totesi, että turvavyötä tulee käyttää. Vyöt olivat meillä auki. Tokihan niitä kaikissa pikkubusseissa ja lava-autojen lavoillakin Afrikassa käytetään, niinhän. Selitykset poliisi keskeytti toteamalla tylysti: ”tule tuonne ulos, kirjoitan sinulle sakon ja pääset jatkamaan Nairobiin”. Jälleen 15 euroa. Poliiseja oli tällä pisteellä monta ja pääosa ajoneuvoista näemmä pysäytettiin. Hyvä bisnes oli kavereilla käynnissä. Jätimme Tansanian hieman happamissa tunnelmissa. Monikaan matkalainen ei taida aivan heti ikävöidä maahan takaisin.

150124-1

Pohjoisen Tansanian vehreitä ja vuorisia maastoja.

150124-2

Paikallisväestöä.

Rajanylitys Tansaniasta Keniaan sujui loppujen lopuksi aika helposti. Aikaa se vei jälleen kerran, kolmisen tuntia. Itse prosessi, ja myös raja-asemat, muistuttivat jossain määrin edellistä rajanylitystämme Tansaniaan. Viisumi saatiin kaavakkeen täyttämisen jälkeen rajalta. Hinta oli 50 yhdysvaltain dollaria ja niiden myöntäminen tuntui sujuvan rajaviranomaisilta rutiinilla. Jonkin aikaa joudimme tosin odottelemaan papereiden valmistumista. Keltaista rokotuskorttia piti jälleen näyttää, mutta tällä kertaa pelkkä vilautus riitti. Korttia ei katsottu sen tarkemmin.

Tälläkään kertaa autoa tai matkatavaroita ei tutkittu. Itse asiassa tämän rajan, kuten monet aiemmistakin, olisi pystynyt varmaan mainiosti ajamaan läpi sen kummemmin papereita tai passeja leimaamatta. Sen verran epäjärjestelmällisiä kummatkin tulliasemat olivat. Tansanian tullialueella jouduimme jopa hieman harhailemaan, olimmehan ajaa tyystin läpi koko tullista vahingossa ja suoraan Kenian puolelle. Suunnistamista vaikeuttivat raja-alueella tehtävät tietyöt ja tilapäisjärjestelyt. Ja kannattihan ne paperit leimata. Kenian puolella nimittäin kaikkien passit tarkastettiin ensimmäisellä poliisistopilla parinkymmenen kilometrin päässä rajalta.

Keniaan päästyämme yleistunnelma muuttui aavistuksen. Ympäristö vaikutti ehkä hieman siistimmältä kuin Tansaniassa sekä ehkä jossain määrin vauraammaltakin. Perinneasuisia ihmisiä tosin näkyi edelleen paljon täälläkin, aivan kuten rajan pinnassa Tansaniassa. Vaurauden vaikutelma vain korostui kun ajoimme jo auringon laskiessa Nairobin ohitusteitä. Näkyy olevan suuri kaupunki tämä. Kaupunkia kohti kulkevalla moottoritiellä oli lauantai-iltana paljon muitakin kulkijoita ja tien reunoja koristivat aika ajoin erilaiset kauppakeskukset, hotellit ja muut suuret liikeyritykset. Aivan tällaista vaikutelmaa en Afrikan muista kaupungeista tällä matkalla muista saaneeni.

150124-3

Ensimaisemia Keniasta. Alkuun harhailimme hieman opastamattomilla tietöiden kiertoreitillä.

150124-4

30 kilometriä Nairobista, ensimmäiset ruuhkat.

Suuri tuntui kaupunki olevankin. Varaamamme erilaisten maantiematkailijoiden suosima majapaikka sijaitsi nimittäin kaupungin laidalla. Tästä huolimatta matkaan ensimmäisistä liikennevaloista Nairobin laitamilla perille meni puolisentoista tuntia, vaikka emme siis joutuneet kantakaupunkiin ajamaankaan.

Majapaikka osoittautui Nairobin keskustasta katsottuna sangen syrjäiseksi, mutta maineensa veroiseksi. Toden totta, täällä erilaiset Afrikassa matkustavat autoilijat ja moottoripyöräilijät kokoontuvat. Saatuamme bussin parkkiin törmäsimme nimittäin pian suomalaiseen moottoripyöräilijään, jolla oli sama suunta kun meillä. Kaveri oli juuri hakenut viisumia Etiopiaan ja Sudaniin. Saimme arvokkaita neuvoja. Eiköhän tästä vielä eteenpäin päästä. Jos ei muuta, ainakin nyt tiedämme, ettemme ole ongelmiemme kanssa yksin.

 

Arusha – mietteitä kaupungista, luontomatkailusta ja viisumeista

, kirjoittanut
6

Pe 23.1.2015, Arusha (TZ)

Luulin olevani hyvinkin nokkela kun saavuttuamme tiistai-illan pimeydessä Arushaan valitsin huoneeni (yhden hengen huone 25,- USD/yö) pihan puolelta. Toisella puolella rakennusta kun kulkee suhteellisen vilkasliikenteinen päätie. Tällä puolella olisi rauhallista, päättelin. Aamulla kahdeksalta heräsin kuitenkin merkilliseen säännöllisesti toistuvaan paukutukseen. Aikani pyörittyäni luovutin, nousin ylös ja avasin verhot. Olin näemmä päätellyt väärin.

Ikkunani alla ei nimittäin ollutkaan rauhallista vuorimaisemaa, vaan paikallinen autokorjaamo, jossa hakattiin suoraksi jonkun pelin ruttuista peltiä. Mukavaa. Hyvä kai että pojilla on hommia, ei kai siinä mitään. Peltejä ei enää onnekseni oiottu seuraavina aamuina. Sen sijaan öitä täällä on värittänyt koirien kiljunta, joka sekin on aika rasittavaa kuunneltavaa eikä paranna unen laatua. Aika kova ja piinallinen ääni noistakin elukoista lähtee kun oikein huutamaan innostuvat. Arushassa on siis tullut nukuttua aika rauhattomasti. Sinänsä muuta suurempaa vikaa ei hotellissa ole, jos nyt ei hieman syrjäistä sijaintia huomioida. Siistise ainakin oli ja henkilökunta ystävällistä.

150123-1

Takapihanäkymä ensimmäisenä aamuna.

Itse Arusha on kooltaan jossain määrin merkittävä kaupunki – ruutukaavoitettuakin aluetta löytyy – mutta näkemäni perusteella se on kuitenkin selvästi hengeltään afrikkalainen. Kaupungista järjestetään paljon safareita muun muassa läheiseen Ngorongon suojelualueelle, sekä kiipeämisreissuja myös melko lähellä kaupunkia sijaitsevalle Kilimanjarolle. Tässä mielessä jotenkin odotin, että turismi näkyisi täällä selvemmin. Toki erilaisia safariyrityksiä on paljon, mutta kaupungilla ainakaan valkoihoisia turisteja ei loppujen lopuksi kovin paljon vilahdellut. Tai sitten he hukkuivat paikalliseen säpinään, sillä sitä Arushan keskustassa jossain määrin riitti. Kuhinasta huolimatta kaupungilla sai kuljeskella sangen rauhassa myös yksin. Itse asiassa kukaan ei tainnut tulla kertaakaan tarjoamaan tai tyrkyttämään mitään.

Luontomatkailu täällä ei ole täällä halpaa hupia. Osa porukasta kävi safarilla Ngorongorossa ja osa (myös minä) vaeltelemassa päiväseltään Kilimanjaron juurella, vuoren mukaan nimetyssä puistossa. Tämä päiväkävely maksoi noin 120 US-dollaria henkilöltä, kaksi päivää ja yhden yön käsittänyt safari taasen 270 dollaria. Bisnestä. Pyrin palaamaan Kilimanjaron maisemiin vielä myöhemmin. Melkoista liiketoimintaa on nimittäin mainitun vuoren valloittaminen, ainakin tänään näkemäni perusteella.

150123-2

Arushaa.

150123-5

Kilimanjaro on pysynyt hyvin piilossa. Pilvien takaa näkyy aavistus huipun lumista.

150123-4

No niin, no. Turisti patsastelee turisteille ominaisen maamerkin vieressä.

Matka jatkuu taas huomenaamuna ja suuntana on uusi maa. Tarkoitus on ajaa Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Jo aiemmin mainitsemani Etiopian viisumit ovat yhä arvoitus ja oikeastaan kaikki vastaukset Keniasta tehtyihin tiedusteluihin vaikuttavat aika pessimistisiltä. Viisumeja ei tultaisi Nairobista meille myöntämään. Ruotsista ne koko porukalle saisi, tätä voidaan pitää jo lähes varmana. Arushassa leikiteltiin jo idealla, että joku meistä lentäisi henkilökohtaisesti Tukholmaan passinipun kanssa ja noutaisi viisumit kaikille sieltä. Saa kuulemma saman päivän aikana, eikä edestakainen lentolippukaan suunnattoman kallis ole. Ellei viisumeita meille Nairobista myönnetä, tämä lienee myös vaihtoehtoisista tavoista nopein ja varmin.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ehkä kokeilemme viisumiasiassa kuitenkin ensin Nairobia. Eihän sitä koskaan tiedä. Ikinä ei tiedä.

 

Lisää perinteistä Tansaniaa – Päivä 51

, kirjoittanut
2

Ti 20.1.2015, Korogwe (TZ) – Arusha (TZ)

Jos maanantai oli leppoisa ja rento, tiistai ei oikein sitä enää ollut. Se oli enemmän perinteistä, jo tutuksi käynyttä Tansaniaa. Päivän tavoitteena oli päästä Arushaan, joka tunnetaan muun muassa suosittuna erilaisten safareiden lähtöpisteenä. Monet Kilimanjaron retket järjestetään myös kyseisestä kaupungista, sijaitseehan tämä Afrikan korkein vuori verraten lähellä Arushaa. Matkaa perille oli noin 340 kilometriä.

Lähdimme liikkeelle kaikessa rauhassa, puoli kymmenen aikaan aamupäivällä. Tie kuitenkin muuttui pian huomattavasti kehnommaksi kuin mihin olimme maanantaina tottuneet. Useampaan tietyöhönkin törmäsimme. Onneksi kiertotiet olivat sangen lyhyitä, tällä kertaa niillä ei tarvinnut viettää tuntikausia kuten joskus aiemmin. Alkoi myös sataa ja kohta tienvierustat lainehtivat, suorastaan tulvivat. Vesi ei kuitenkaan tällä kertaa tullut tielle asti. Kuoppia ja eritoten hidasteita oli taas paljon. Eteneminen oli hyvin hidasta.

150120-1

Tiistaiaamu, valmiina lähtöön.

150120-4

Perusmaisemia.

Päivämatkan varrelle osuneet kylät olivat ennen Moshia – joka näytti olevan hieman merkittävämpi asutuskeskus – sangen pieniä ja sanoisinko paikallishenkisiä. Pidimme tällaisissa paikoissa muutaman lyhyen tauon. Pidempään pysähdykseen eivät nämä kylät houkutelleet. Joutomiehiä oli nimittäin paljon, ja välittömästi pysähdyttyämme saimme kimppuumme monenlaista läpänheittäjää ja kaupustelijaa. Loput ukot tuijottivat. Ei kovin rento fiilis tule moisesta.

Mitä tulee käytökseen, Tansania on varsinkin näiden teiden varsilla sijaitsevien pienten paikkojen suhteen poikennut selvästi aiemmista maista. Monien paikallisten käytös vaikuttaa välillä jossain määrin aggressiiviselta tai ainakin röyhkeältä. Tänäänkin ajaessamme – taas lukuisten hidastetöyssyjen takia – lähes kävelyvauhtia läpi eräästä pikkukylästä, paidaton paikallinen mieshenkilö joutui bussin nähtyään näemmä suunnattoman tunnekuohun valtaan, rupesi mölisemään jotain ja juoksi kädet pyörien perässämme puolisen kilometriä. Iloinen oli kai. Tai jotain. Yleistä on myös, että bussin kylkiä koputellaan ja meidät haluttaisiin pysäyttää. Jos näiltä kavereilta sitten kysyy mitä asia koskee, vastauksesta ei yleensä saa selvää tai sitten mitään asiaa ei oikeasti ole. Kunhan vaan haluavat kätellä. Huomiota. On vaikea sanoa kuinka paljon erilaisilla päihteillä on osuutta tähän käytökseen. Arvelisin, että ainakin jonkin verran, joissain tilanteissa.

Mitä lähemmäs Arushaa pääsimme, sitä vilkkaammaksi kävi myös liikenne. Erityisesti viimeinen kahdeksankymmenen kilometrin pätkä Moshista Arushaan oli hyvin vilkas ja oikeastaan lähes katkeamatonta taajama-aluetta. Tässä vaiheessa alkoi olla jo pimeääkin. Paikalliset ammattikuskit eivät tosin paljon liikenteen vilkkaudesta tai huonista valaistusolosuhteista välittäneet. Bussit ohittelivat hitaampaa kuorma-autoliikennettä vastaantulijoista välittämättä. Erään kylän kohdalla henkilöauto joutui väistämään samalla kaistalla vastaan tullutta linja-autoa pientareelle. Joskus busseja oli kaksikaistaisella tiellä kolme rinnan, kaasu ilmeisesti pohjassa. Kuka pääsee ohi kenestä ja missä järjestyksessä? Sitä ei ilmeisesti voi tietää ennen kuin yrittää. Ja täällä linja-autokuskit näkyvät olevan hyvin halukkaita yrittämään. Välillä mietityttää, ajavatko herrat autojaan jonkinlaisissa piristeissä.

150120-2

Tauko ja hengaajat.

150120-3

Tienvierusta tulvii.

Perille Arushaan päästiin siis jälleen kerran pimeällä. Onneksi hotelli oli ehditty varata maanantaina jo valmiiksi, jottei tähän enää mennyt ylimääräistä aikaa. Arushaa ihmetellään näillä näkymin kolme päivää ja matka jatkuu Keniaan lauantaina.

 

Pois Darista ja kohti Tansanian pohjoisosia – päivä 50

, kirjoittanut
6

Ma 19.1.2015, Dar es Salaam (TZ) – Korogwe (TZ)

Maanantai oli kakin puolin leppoisa ja helppo ajopäivä. Ajatus Dar es Salaamin liikenteestä herätti jossain määrin pelkoa, joten välttääksemme ruuhkat starttasimme jo heti kuuden jälkeen aamulla. Bussi oli parkkeerattu kaupungin ydinkeskustaan. Onneksemme olimme siis menossa poispäin kaupungista juuri siihen aikaan, kun pääosa muista oli ajamassa sinne sisään. Darista poistuminen sujuikin hyvässä järjestyksessä eikä aiheuttanut sen kummemmin harmaita hiuksia kuin suurempaa stressiäkään. Liikennekin vaikutti paljon vähemmän kaoottiselta kuin kaupunkiin tullessamme. Silloin tosin oli pimeää ja ilta. Nyt oli valoisaa ja aamu. Taisimme valita lähtöajan onnistuneesti.

150119-1

Maanantain varhaisaamu oli yllättävän hiljainen Dar es Salaamin ulosajotiellä.

Suuntasimme kohti pohjoista. Selvittyämme pois vilkkaasti liikennöidyltä Morogo roadilta (jouduimme ajamaan ensimmäiset sata kilometriä samaa tietä kuin tulimmekin), liikenne hiljeni selvästi. Kohti pohjoista vievällä tiellä rekkoja oli huomattavasti vähemmän kuin mihin Tansaniassa olimme aiemmin tottuneet. Tiekin oli, ehkä juuri tästä johtuen, paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Matka eteni, lähes normaalia maantienopeutta. Kerrankin. Tansaniassa tätä herkkua on ollut tarjolla harvoin. Linja-autoja tällä osuudella tuli jostain syystä vastaan paljon. Kovaa ajavat paikalliset kuskit.

150119-2

Oikealla tie T2 ja Moshi. Sinne siis. Tämän risteyksen jälkeen tie parani ja liikenne hiljeni.

150119-3

Paikallista asutusta ja paikallisia asukkaita.

Päivä oli puolipilvinen eikä mitenkään erityisen helteinen, mutta lämpöä riitti silti. Hiostavaa. Kosteusprosentti taitaa olla sangen korkea. Tämä johtunee rannikon läheisyydestä. Toisaalta elo sisällä bussissa ei muodostunut kovin tukalaksi, sillä Dar es Salaamissa väki väheni lähes puoleen aiemmasta. Meitä taitaa olla jäljellä 12. Nyt autossa on perin väljää, suorastaan tyhjää. Ensimmäinen ajopäivä uudella kokoonpanolla olikin perin hiljainen ja seesteinen.

Aikaisen lähdön vuoksi päätimme pitää päivämatkan kohtuullisena. Kova kiirekään ei oikeastaan ollut, joten pysähdyimme jo iltapäivällä, hieman yli kolmensadan kilometrin jälkeen Korongwe-nimiseen kaupunkiin ja majoituimme sinne. Tästä olisi hyvä jatkaa seuraavana päivänä perille Arushaan, joka sijaitsee jo sangen lähellä Kenian rajaa ja Kilimanjaroa.