Aihearkisto: Sambia

Vihdoin Malawi ja Lilongwe – päivä 33

, kirjoittanut
10

Pe 2.1.2015, Petauke (ZM) – Lilongwe (MW)

Tiepiina jatkui jälleen perjantaina lähes 30 kilometriä Malawin rajasta sijaitsevaan Chipatan kaupunkiin asti. Edelleen saimme katsella ilmeisesti tilapäisen ajouran vieressä kulkevaa uutta asfalttitietä jota ei vielä ollut otettu käyttöön. Raskasta. Juuri ennen Sambian puolella sijaitsevaa Chipataa tilanne vihdoin hellitti ja loppumatka rajalle oli taas verraten kelvollista tietä. Aikaa kuitenkin oli taas palanut lähes työpäivän verran, olimme nimittäin Chipatassa vasta puoli neljältä.

150103-0

Lodge-huone aamusella. Joissain paikoissa hyönteisverkko on, joissain ei. Itselläni sellaista ei ole ja olen kokenut pärjänneeni.

150103-1

Aamupäivän näkymiä.

150103-4

Edelleen hidasta tietä.

Kaksi viimeistä Sambiassa ajeltua päivää, tai oikeammin ehkä viimeisinä päivinä vastaan tullut liikenne, palauttivat jälleen mieleen ensimmäisen ilta-ajomme maassa. Varsinkin pimeällä lähes kaikki vastaantulijat nimittäin vilkuttivat keskiviivan suuntaan kohdatessaan toisen ajoneuvon, myös meidät. Merkillinen tapa, jollaiseen en ole törmännyt missään muualla, ja jonka tarkoitus ei meille ikinä selvinnyt. Jos joku tietää, kertokaa ihmeessä. Sattumaa tuo ei voinut olla, sillä vilkuttelua tapahtui tämän tästä.

Rajalla kaikki sujui hyvin. Sambiasta passimme ulos leimannut kaveri keskittyi passin leimoja ja merkintöjä enemmän naureskeluun ja jutunheittoon. Malawin puolellakaan ongelmia ei ollut. Suomalaiset eivät tarvitse maahan viisumia, joten toimitus oli sangen nopea. Passit leimattiin sen kummemmin mitään kyselemättä tai ihmettelemättä. Kansainvälinen rokotuskortti (se keltainen keltakuumerokotustodistus) tosin rajalla haluttiin nähdä.

Autokin pääsi maahan suuremmitta ongelmitta, mitä nyt vasta rajan jälkeen sijainnut liikennevakuutuksenostopiste ei meinannut alussa löytyä. Se oli lopulta kauempana raja-asemasta kuin kuvittelimme. Bussia ja matkatavaroita ei tutkittu, kuten sitä ei ole tutkittu millään muullakaan raja-asemalla Afrikassa tähän mennessä.

150103-2

Puuhiiltä myynnissä. Näitä säkkejä näkee Sambiassa tämän tästä.

150103-5

Ensimmäinen näkymä Malawista, juuri raja-aseman ulkopuolelta.

Päästyämme Malawiin alkoi jo hämärtää ja pääosa hieman yli 100 kilometrin matkasta pääkaupunki Lilongween jouduttiin ajamaan pimeässä. Tie oli kuitenkin verraten hyvää, joten ongelmia ei ollut. Muita tiellä liikkujia, eritoten jalkaisin ja polkupyörällä kulkevia, oli paljon. Välillä ilma oli savuista ja nuotioitakin näkyi. Rakennuskanta tosin vaikutti hieman tutummalta kuin mihin viimeisinä päivinämme Sambiassa totuimme. Tienvarsilla vaikutti olevan enimmäkseen suorakulmaisia tiilitaloja pyöreiden bambukattoisten majojen sijaan.

Asutuksen lisäksi ihmisiä oli paljon, selvästi enemmän kuin Sambian puolella. Tämän ei oikeastaan olisi pitänyt olla yllätys, sillä Malawi on yksi Afrikan tiheimmin asutuista maista, pieni maa jossa on paljon väkeä. Väestön keski-ikä on kuulemma sangen alhainen ja tämäkin näkyi teiden varsissa. Lapsia oli paljon. Ihmiset vaikuttivat ehkä tummempi-ihoisilta kuin Sambiassa.

Malawin puolella poliisistopit jatkuivat. Niitäkin on ollut säännöllisin välein kaikissa matkan varrelle osuneissa maissa ja niin myös näemmä täällä. Hieman yli sadan kilometrin matkaan poliisin tarkastuspisteitä taisi mahtua kolme. Sakkoja ei tullut, mutta jotain sentään kyseltiin. Jouduimme esimerkiksi esittämään bussin vaahtosammuttimen, joka onneksemme oli juuri uusittu. Jopa vielä pakkausmuovissa. Hyvin kelpasi ja saimme jatkaa.

Perillä Malawin pääkaupungissa Lilongwessa oltiin kahdeksan jälkeen illalla. Pimeässä ensivaikutelma oli yllättävä. Ajoimme nimittäin useammankin uudelta vaikuttavan kauppakeskuksen ja osa liikenneympyröistä oli näemmä jouluisesti juhlavalaistu. Olisikohan Lusakaankin kannattanut saapua pimeällä? Ehkä ensivaikutelma olisi ollut erilainen.

Olimme katsoneet valmiiksi erään hotellin osoitteen, johon auto sitten ajettiinkin. Alussa hotelli – sangen tasokas sellainen – vaikutti turhankin hienolta ja kalliilta, mutta lopulta hinnasta saatiin tingittyä jopa lähes puolet pois. Kerrankin pitkällinen bussin vieressä jahkailu kannatti. Lopulta hotellin ilmeisesti intialainen johto omistajaa myöten tuli meitä tienvarteen suostuttelemaan. ”We are very flexible with the rates”, totesi itse johtaja, ”You don’t have to go anywhere else”. Kerrankin tällainen neuvotteluasema. Eipä taida olla Lilongwessa matkailukausi. Jäimme.

 

Vuosi käyntiin kymmentuntisella ajopäivällä – päivä 32

, kirjoittanut
6

To 1.1.2015, Lusaka (ZM) – Petauke (ZM)

Vuoden 2015 ensimmäistä päivää varten laaditut alustavat suunnitelmat olivat kunnianhimoiset. Matkaa Malawin vastaisen rajan Chipata-nimiseen rajakaupunkiin oli yli 600 kilometriä. Mikään pakko perille ei ollut ajaa, mutta tietynlaisena ajatuksena se taisi useamman matkalaisen silti mielessä pyöriä. Lusakassa oli oltu paikallaan useampi päivä ja muutenkin Sambian meininki oli jo alkanut maistua puulta. Tarve vaihteeksi mennä ja edetä alkoi olla jo ilmeinen.

Toisin kuitenkin kävi. Emme päässeet vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi Chipataan, vaan jouduimme jäämään hieman yli puolimatkaan. Huolimatta vaatimattomasta kolmensadan kilometrin taitetusta matkasta päivä oli pitkä ja majoitusta oltiin jälleen kerran etsimässä vasta pimeän tultua. Tiet nimittäin eivät Lusakan jälkeen olleet kovin häävit. Monin paikoin tie varsinainen ajorata oli täysin remontissa ja käytössä ollut ajoura kulki varsinaisen, epäilemättä vuoden päästä uuden ja hienon tien vieressä. Keskinopeus päällystämättömällä ja kuoppaisella tilapäisväylällä ei ollut häävi. Omaa kieltänsä kertonee se, että mainittuun 300 kilometriin kului yli 10 tuntia.

150102-3

Elämää alkumatkasta.

150102-2

Tankkauspysähdys. Diesel maksaa Sambiassa noin euron litra.

150102-1

Hidasta päällystämätöntä tietä.

Kartan mukaan Lusakan ja Malawin rajan välillä ei juuri pahemmin asutusta ole. Kartta osoittautui sangen paikkansapitäväksi, sillä satunnaisia muutaman majan rykelmiä lukuun ottamatta välillä ei ainakaan torstaina pahemmin suuria asutuskeskuksia näkynyt. Perin hiljaista. Maisemat muuttuivat myös selvästi. Päivän aikana maasto muuttui selvästi kumpuilevammaksi ja horisontissa näkyi jopa vuorentapaisia. Korkeuserot eivät kuitenkaan olleet kyllin suuria haittaamaan ajamista.

Hiljaista oli myös muu liikenne, jota ei liiemmälti tiellä näkynyt. Polkupyöriä Sambian kaikilla tähän mennessä nähdyillä teillä on liikkunut autoja enemmän. Niin tänäänkin. Sinänsä kiintoisaa, sillä Botswanassa ja Namibiassa ei pyöriä kovin paljon ainakaan maanteillä liikenteessä ollut. Moottoroituja kaksipyöräisiä koko tähänastisen matkan aikana Afrikan mantereella on ollut hämmästyttävän vähän. Mikä lienee tähän syynä. Verotus, ehkä. Luulisi, että ilmasto olisi mitä mainioin vaikkapa skootterilla ajeluun, aivan kuten esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa paikallisväestöllä on tapana. Täältä ne kuitenkin puuttuvat.

Majoituspaikkaa etsiessämme jo langennutta pimeyttä korosti taas vaihteeksi sähkökatko. Ilmeisesti puu oli kaatunut linjojen päälle pimentäen koko kylän. Tai jotain. Iltaruokailu jouduttiin siis suorittamaan taas vaihteeksi otsalamppujen ja kynttilöiden valossa. Sähköttömyydestä huolimatta majatalon keittiö sai kuitenkin ruokaa aikaiseksi, mikä on sinänsä kunnioitettavaa. Sitä harjoiteltaneen usein. Kärsivällisyyttä ruokailu tosin vaati myös asiakkaalta, kuten täällä näemmä lähes aina. Muuhun kuin pikaruokaravintolaan syömään mennessä on syytä muistaa, että sapuskaa saa lähes käytännössä odottaa ainakin 45 minuuttia. Eräässä kahvilassa jopa murojen ja paahtoleivän tulo kesti juuri tuon klassisen kolmevarttisen. No, minnepä sitä lomalla olisi kiire. Paitsi joskus tuohon bussiin.

 

Lusaka – Afrikkalainen suurkaupunki?

, kirjoittanut
6

Ke 31.12.2014, Lusaka (ZM)

Afrikkalaisuus. Palaan jälleen kerran tähän samaan, jo moneen kertaan käsiteltyyn tematiikkaan. Lusaka on tähän mennessä suurin kaupunki, johon olemme lähes 6000 kilometrin matkallamme Afrikassa törmänneet. Eri lähteiden arvio kaupungin asukasmäärästä vaihtelee. Uskoisin, että tarkkaa lukemaa ei tiedä kukaan, mutta se lienee ainakin kaksi miljoonaa. Tätä en epäile. Kaduilla väkeä on paljon.

Lusaka on myös paljolti sitä, millaiseksi Afrikkalaiset suurkaupungit olen kuvitellut. Kaikkialla myydään jotain, mikä selittänee osittain jalkakäytävien – mikäli niitä on – ruuhkan. Kauppiaat kun vievät valtaosan kulkuväylien pinta-alasta. Jättömailla ja tyhjillä tonteilla on pellistä rakennettuja hökkeleitä. Usein nekin tosin näyttävät toimivan sekalaisen tavaran kauppakojuina. Teiden sivuissa näkee myös paljon roskaa ja jätteitä. Ensimmäisiä meitä kaupunkiin sisään ajaessamme tervehtineistä hajuista olikin palavien jätteiden imelä tuoksu.

141231-lusaka-1

Yleisnäkymää. Kuvan tornitalo vaikuttaa olevan lähes kaikissa Lusakaa käsittelevissä nettiartikkeleissa. Ainakin itse tunnistin kyseseisen tornin jo kaukaa, parin katsomani nettikuvan perusteella.

141231-lusaka-2

Pääväylä Cairo Roadin sivukatu.

141231-lusaka-3

Jalkakäytävä.

Lusaka ei näytä olevan mikään erityisen miellyttävä paikka tehdä kävelyretkiä. Jalkakäytävät nimittäin näyttävät puuttuvan monelta alueelta tyystin. Monen kadun varteen on tyypillisesti tallautunut epätasainen ja sateen sattuessa mutainen polku, jota jalankulkijat käyttävät. Itse kaduillakin tosin on usein suuria vesilätäköitä, onhan täällä viime päivinä satanut melko usein. Katuvaloja ei kaikkialla ole, joten pimeän tullen jalan kulkeminen ei mikään miellyttävä kokemus ole. Jonkinlainen valonlähde kannattaa pitää mukana, niin miljoonakaupunki kun tämä onkin.

Kovin mairittelevat eivät siis vaikutelmani Lusakasta taida olla. En oikeastaan näe syytä mitä asiaa tänne kenelläkään olisi, ellei siis varsinaista oikeaa asiaa ole. Mutta, kuten aina, älkää minua uskoko. Käykää itse katsomassa.

Toisaalta ainakaan päiväsaikaan ei kuljeskelu kaupungin tungoksessa mitenkään erityisen epämiellyttävältäkään tunnu. Erilaisia riivaajia kaduilla vaikuttaa kuitenkin olevan sangen vähän ja kaupungilla saa kulkea – sikäli kun se on kulkuväylien suhteen mahdollista – sangen rauhassa. Taskuvarkauksien suhteen Lusaka on kuulemma maailmankin mittakaavassa pahamaineinen. Kaikki on toistaiseksi pysynyt tallessa, vaikka jonkinlaisen merkilliseen olalletaputtelu-taksintarjoamis-hämmennysyritykseen lyhyesti eilen pääkadun ruuhkassa törmäsinkin. Ei ollut kaksinen yritys se.

141231-lusaka-5

Kaupallisuutta siinä tutussa ja turvallisessa muodossa. Kauppakeskus Lusakassa.

Onpa Lusaka toisaalta tarjonnut jotain, mihin mikään afrikkalainen kaupunki – tai koko Afrikan manner – ei vielä tähän mennessä ole pystynyt. Nimittäin ihan oikean marmorista, teräksestä ja lasista rakennetun länsimaistyylisen kauppakeskuksen. Sinänsä kummallista, että tällaiseen markkinatalouden temppeliin emme edes Etelä-Afrikassa törmänneet, siellä niitä täytynee kuitenkin olla. Oli miten oli – ja niin säälittävää kun se ehkä onkin – moinen tuttu ja turvallinen ympäristö tarjoaa merkillisellä tavalla lohtua liian hyvään elämään tottuneelle ja kaukana kotoa seikkailevalle satunnaiselle länkkärimatkailijalle. Niin minullekin. Tunnustan.

141231-lusaka-6

Keskustan säpinää.

141231-lusaka-4

Kaupunkia halkovan rautatien ympäristö ei ole mieltä ylentävää seutua.

 

 

Saapuminen Lusakaan ja Afrikan majoitusjuttuja – päivä 29

, kirjoittanut
4

Ma 29.12.2014, Choma (ZM) – Lusaka (ZM)

Lusakassa korostui taas kerran se tosiasia, ettei Afrikassa näemmä juurikaan kannata varata majoituksia etukäteen, ainakaan internetin kautta. Näin on oikeastaan ollut koko matkan ajan. Näyttää siltä, että vain hyvin pieni osa erilaista majoittumispaikoista ilmoittaa tällä mantereella itsestään internetissä, ja nekin jotka niin tekevät, saattavat pyytää netissä merkittävästi korkeampaa hintaa kuin minkä kävelemällä paikan päälle tai soittamalla saisi.

Merkillistä. Matkustavaisten ihmisten – myös minun – normaalimetodi kun nykyaikana on juuri internetin hyödyntäminen tässäkin mielessä. Ehkei tämä tapa ole kuitenkaan saavuttanut vielä Afrikkaa suuremmassa mittakaavassa. Tämän toisaalta ymmärtääkin. Miksi tuhlata aikansa internet-markkinointiin, mikäli pääosa asiakkaista – jotka kuitenkin ovat lähtökohtaisesti muita afrikkalaisia – ei tätä välinettä aktiivisesti käytä.

Tietysti uuteen paikkaan saapuminen ilman tietoa siitä, minkälaisen katon päänsä päälle saa, vai saako minkäänlaista, on aina stressaavaa. Niin kävi nytkin. Karttasuunnaksi Lusakassa otettiin eräs reppumatkailijahostelli, jonka eteen bussi parkkeerattiin ja johon osa porukasta jäi. Hostellielämään leipääntynyt ryhmän osa rupesi kuumeisesti etsimään itselleen majoitusta sekä internetistä, että jalan lähistöltä. Lopulta vallan mainio ja kohtuuhintainen hotelli löytyikin vain muutaman sadan metrin päästä hyvin perinteisellä tavalla. Kävelimme ovesta sisälle ja pyysimme tarjousta. Nettivalikoima Lusakassa olikin poikkeuksellisen nuivaa ja kallista.

Yleisesti ottaen koko Afrikan reittimme varrella ja kaikissa vierailemissamme maissa erilaisia majoittumispaikkoja – lodgeja, guesthouseja, hotelleja – on ollut todella paljon. Pienissä kylissäkin niitä on ollut tyypillisesti useita, suuremmissa jopa kymmeniä. On täysi mysteeri kuka ihme näissä paikoissa oikein majoittuu. Uskoisin, että monessa paikassa pääosan ajasta asiakkaita ei ole lainkaan. Kapasiteettia on siis ollut vaikka millä mitalla, joten pientä etsimisen ja neuvottelun vaivaa lukuun ottamatta sänky tai huone on aina löytynyt loppujen lopuksi sangen vaivattomasti. Toisaalta majoitusliikkeiden hinnat ovat olleet tyypillisesti korkeammat kuin ehkä moni Afrikalta odotti. Noin 30 – 40 euron huonehintaan saa olla jo melko tyytyväinen. Vaikkapa Itä-Euroopassa tai Aasiassa moinen koppi on jo arvokas.

141230-1

Valmiina lähtöön hotellin takapihalla. Tämä hotelli oli edullinen.

141230-2

Säpinää eräässä suuremmassa kylässä päivämatkan varrella.

141230-3

Tietyö tiellä.

Kolmensadan kilometrin päivämatka sujui jälleen ilman kummempia sattumuksia. Päästessämme lähemmäs Lusakaa tie muuttui hieman huonommaksi kuin aiemmin, mutta säilyi yhä ajokelpoisena. Tietöihinkin törmäsimme noin 50 kilometriä ennen pääkaupunkia. Onneksi osuus ei kuitenkaan ollut pitkä eikä se siten ehtinyt käydä suuremmin hermoille. Myös poliisin tarkastuspisteiden kulttuuri jatkuu näemmä edelleen. Valoisaan aikaan poliisit vaikuttavat kuitenkin tässäkin maassa paljon vähemmän pelottavilta ja asiallisemmilta kuin ensimmäisenä iltana pimeällä kohtaamamme. Liekö ollut yövuoro hommissa tuolloin vai oliko virkavallasta syntynyt mielikuva pelkkää pimeyden ja uuden maan luomaa jännitystä. Vaikea sanoa. Ehkä hieman molempia.

Ensimmäinen vaikutelma Lusakasta oli hektinen ja ei niin siisti. Osuimme kaupunkiin sopivasti neljän ruuhkan aikaan ja ruuhkassa sitten saimme seistäkin. Kaupungin sisäiseen jonotteluun ja liikenteellisiin manöövereihin lienee mennyt tunti. Ajoneuvoja ja ihmisiä oli liikenteessä paljon, molempia ajotiellä. Kuski sai olla tarkkana. Ryömivän liikenteen seassa kulki jatkuvasti erilaisia, mitä ihmeellisempiä asioita kauppaavia myyntimiehiä. Sama ukko saattoi kaupata muutamaa tuulilasinpyyhkijää ja naisten rintaliivejä. Lasten nukkelelua, moottoriölypönikkää ja hyppynarua. Tai jotain vielä mystisempää yhdistelmää. Jostain se leipä on kai revittävä sambialaisenkin.

Ellei ihmeitä satu, nuhjuisessa ja perin Afrikkalaisessa Lusakassa tullaan viipymään kolme yötä. Matkaa kohti Malawia on tarkoitus jatkaa heti vuoden vaihtumisen jälkeen.

141230-4

Lusakan liikenteessä maanantaina.

141230-5

Lusakan hotellihuone. Tämän tingitty hinta oli noin 40 euroa/ yö. Puutteitakin löytyy. Esimerkiksi valot eivät toimi. No, tämä on Afrikka.