Ma 5.1.2015, Lilongwe (MW)
Matka jatkuu taas pian. Sateinen ja mutainen Malawin pääkaupunki jää kohta taakse ja matka jatkuu kohti Malawijärven rantaa, jahka olemme noukkineet kyytiin yhden uuden matkustajan Lilongwen lentokentältä. Ajettavaa kertyy vain noin kaksisataa kilometriä, joten päivästä ei pitäisi muodostua raskas. Tiet ovat tosin kysymysmerkki. Käsittääkseni niiden ei pitäisi Malawissa olla kovin huonoja.
Ensimmäisen aamun valjettua Lilongwessa tuloiltanamme muodostunut mielikuva kaupungista suhteellisen siistinä ja järjestäytyneenä paikkana alkoi hieman mureta. Kovin on köyhää näemmä täälläkin. Heti hotellin ulkopuolella kadulla törmäsi jo kerjäläisiin. Kaupungin läpi kulkevan joen varrella näemmä seulottiin roskia ja jätteitä johonkin hyötykäyttöön. Lusakassa näin ensimmäistä kertaa jonkun keräävän katuojasta sinne kertyneitä muovikasseja ja pesevän niitä jatkokäyttöä varten. Meininki näyttää olevan täällä hyvin samankaltaista. Kierrätystä, pakon sanelemaa sellaista.
Itse Lilongwe ei vaikuta kaupunkina olevan kovin suuri. Niin sanottu keskusta-alue loppuu sangen pian ja muuttuu enemmän maaseutuhenkiseksi maisemaksi. Tämän olisi oikeastaan voinut arvata jo kaupungin karttaa katselemalla. Minkäänlaista ruutukaavaa kun ei oikein juuri missään ole. Tiet kiemurtelevat sen sijaan kuten taajamien ulkopuolella konsanaan. Rakennuskanta on sangen matalaa ja jalkakäytävät ovat täälläkin kehnoja. Joissain kohdin ihmisiä on liikkeellä ruuhkaksi asti.
Jo Sambian rajan lähellä sijainneessa Chipatan kaupungissa väestörakenteessa tapahtui selvä muutos. Katukuvassa näkyi jo siellä paljon enemmän muslimeja kuin missään aiemmassa kaupungissa tähänastisen matkan varrella. Näin on myös Lilongwessa. Kaupungissa on monta moskeijaa ja aamuyöstä saattaa kuulla rukouskutsun äänen. Myös intialaisen oloista väestöä näkyy täällä olevan paljon. Muslimit ja mainitut intialaiset lienevät osin samaa ryhmää, sillä ainakin hotellimme omistajakunta tunnustaa tätä uskoa. Uskoisin myös islaminuskoisten olevan keskimäärin vauraampaa porukkaa kuin afrikkalaista alkuperää oleva tummaihoinen väestönosa. Keskiluokkaa. Mutta tämä on silkkaa arvailua ja aavistelua.
Syy moottoripyörien vähäisyyteenkin selvisi. Sain kuin sainkin kysyttyä asiaa asioista perillä olevan oloiselta paikalliselta ja vastaus ei loppujen lopuksi ollut yllätys. Hänen mukaansa syynä ovat verot ja eritoten vakuutusmaksut, jotka ovat kuulemma niin korkeat, ettei moista peliä juuri kukaan maassa viitsi ostaa. Ajaminen ja omistaminen on vain liian kallista. Malawissa ajetaan mieluummin polkupyörällä tai, jos rahaa on, autolla.

Muslimiväestöstä huolimatta kristityt ovat enemmistö. Uskonto ja uskonnollisuus näkyy myös katukuvassa.

Lilongwen jalkakäytäviä. Eipä näitä viitsi pahemmin pimeällä kävellä. Itsensä löytää pian joskus metrinkin syvästä sadevesikanavasta.