La 10.1.2015, Karonga (MW) – Mbeya (TZ)
Karongasta Tansanian rajalle ei ollut kuin vajaan tunnin matka ja se sujuikin kommelluksista. Malawista pois pääseminen ei myöskään tuottanut ihmeempiä ongelmia. Raja-asemalla tosin pyöri taas kaikenlaisia kaupustelijoita ja piinaajia. Malawin tullivirkailijat tumpeloivat myös auton tulliasiakirjan (carnet) kanssa. Bussi leimattiin nimittäin paitsi maasta ulos, myös uudelleen Malawiin sisään. Olisivat voineet jättää leimaamattakin. Paperissa on nimittäin rajallinen määrä sivuja eikä niitä ole tuhlattavaksi asti. Onneksi Tansanian tulli suostui leimaamaan tämän sivun uudelleen eikä asiakirja mennyt siten tältä osin haaskuuseen.
Ylitimme rajajoen Tansanian puolelle. Lauantaiaamupäiväinen tulliasema vaikutti tällä puolella rajaa hieman joen toista puolta rauhallisemmalta, mutta muutama ajoneuvovakuutuskauppias täälläkin ympärillämme pyöri. Yhden palveluksia lopuksi hyödynsimmekin jotta bussille saatiin Tansaniassa käypä vakuutus, sivumennen sanoen keltainen paperi, jonka pitäisi kelvata myös kaikissa jäljellä olevissa Afrikan maissakin. Saapa nähdä kelpaako. Hintaero vain Tansaniassa kelpaavaan vakuutukseen ei ollut suuri, joten päättelimme tämän olevan kuitenkin kustannustehokas ratkaisu. Tulevaisuus näyttää onko se sitäkään.
Rajalla täytettiin maahantulolapun ohella terveystarkastuskaavake – oletko käynyt Länsi-Afrikassa, onko sinulla ollut viimeisen kolmen viikon aikana kuumetta yms. – ja esitettiin kansainvälinen rokotustodistus. Viisumi maksoi viisikymmentä dollaria ja, ehkä osin johtuen myös ryhmämme suuruudesta, jouduimme odottelemaan paperitöiden valmistumista yli puoli tuntia. Muuten maahan pääseminen oli helppoa. Ei ongelmia. Koko prosessiin meni jälleen parisen tuntia. Ihan nopeita operaatioita nämä eivät ikinä ole. Kuten aiemmillkaan rajoilla, ei täälläkään bussia tai matkatavaroita tutkittu.
Pääsimme jatkamaan alkuiltapäivästä. Heti päästyämme rajakylästä maantielle kävi ilmeiseksi, että maasto oli Tansaniassa jopa hämmästyttävässä määrin erilaista kuin Malawissa. Erittäin vihreää ja hyvin kumpuilevaa, metsän ollessa paljon viidakkomaisempaa kuin pienemmässä naapurissaan. Värimaailma vaihtui Malawin punertavasta maasta ja vaaleammasta vihreästä tummempiin vihreän sävyihin ja mustaan multaan.
Ensimmäisen päivän korkeuserot Tansaniassa olivat suuria ja eteneminen hidasta. Vaikka tie olikin päällystettyä, se ei ollut aina kovin hyväkuntoista. Paljon kuoppia ja uria. Tämä ei ole ihme, sillä rekkoja näkyy olevan paljon ja niiden kunto ei ole aina häävi. Ylikuormaakin varmaan useimmilla on. Ylämäissä niiden perässä ryömittiin monin paikoin lähes kävelyvauhtia. Turhauttavaa.
Toinen selvästi muuttunut liikennekulttuurinen seikka Tansaniassa näkyvät olevan erilaiset moottoroidut kaksipyöräiset, joita aiemmin tällä matkalla on teillä ja liikenteessä näkynyt yllättävän vähän. Täällä niitä on paljon enemmän. Erityisessä suosiossa näkyvät olevan 125 kuutioiset kiinalaiset perusmoottoripyörät. Kaksipyöräiset tosin näyttävät väistävän suurempiaan pientareelle, joten liikennettä ne eivät maanteillä sanottavammin tunnu hidastavan.
Päivän päätteeksi majoituttiin lopulta Mbeyan kaupunkiin vain noin 130 kilometrin päähän rajasta. Suurisuuntaiset suunnitelmat ajaa pidemmälle kariutuivat hitaaseen etenemisvauhtiin. Matka jatkuu taas huomenna. Mikäli kaikki Tansanian tiet ovat ominaisuuksiltaan tänään nähdyn kaltaisia, tulee matka Dar es Salaamiin olemaan pidempi kuin kuvittelimme.
Rajasilta Malawista Tansaniaan. Moottoripyörien määrä lisääntyy silmissä.
Tansanian vehreyttä.
Luottamus on kova. Tuttuja näkyjä, sekä kuorma-autojen peräpäät että uskonnolliset iskulauseet.
Mbeya, Tansania. Olemme aika korkealla, yli puolessatoista kilometrissä.
