Sudanin paperit, muutama kuriositeetti sekä kamera

Ma 2.2.2015, Nairobi (KE)

Sudanin lähetystö oli vaikea löytää. Tai se olisi ollut, mikäli oma kuskimme ei paikkaa olisi tiennyt. Rakennuksen muureissa tai huomaamattomassa peltiovessa ei näemmä ollut minkäänlaisia tunnuksia ja koko paikka sijaitsi aivan eri puolella kaupunkia mihin googlen kartta sen merkitsi. Pääasia että löytyi.

Pakollinen maisemakuva. Nairobin laitamilla on myös paljon hulppeita (ja aidattuja) asumuksia.

Pakollinen maisemakuva. Nairobin laitamilla on myös paljon hulppeita (ja aidattuja) asumuksia.

Olimme paikalla papereinemme kymmenen aikoihin aamupäivällä. Meitä jatkaa yhdeksän, joten erilaisia lappuja ja kopioita oli melkoinen pino. Viisumikaavake – useaan kertaan kopioitu haalistunut kaksipuolinen paperi, jonka saimme perintökalleutena Jungle Junctionista – piti täyttää kahtena kappaleena. Valokuvia tarvittiin myös kaksi. Passista piti olla kopio sekä kunkin hakijan luottokortista (!), ilmeisesti todisteena viisumin anojan riittävästä varallisuudesta, sekä tietenkin voimassa oleva passi.

Tämän lisäksi asiaa auttaa suuresti hakijan kotimaan lähetystön viisumia varten laatima suosituskirje. Tällaisen paperin saimmekin Suomen Nairobin suurlähetystöstä jo viime viikolla siellä vieraillessamme. Maitse matkaavan tulee liittää mukaan hakemukseen myös auton paperit, eli käytännössä kopiot ajoneuvon tulliasiakirjasta (Carnet). Paljon paperia. Viime viikolla ostamamme kopiokone-skanneri kävi kuumana sunnuntaina. Hyvä ostos oli se. Näiden kaikkien lappujen monistamiseen ja skannailuun olisi jossain kopioliikkeessä mennyt ikä ja terveys.

Kaikki nämä meillä siis oli, mutta se ei ollut kuitenkaan aivan tarpeeksi. Auton tulliasiakirja sekä lähetystön suosituskirje – yhdessä paperissa koko porukan nimet – olivat mukana vain yhtenä kappaleena. Kopiot näistä piti vielä liittää jokaiseen hakemukseen erikseen, siis yhdeksänä kappaleena. Yksi meistä singahti kuskimme avustamana lähimpään kopiopaikkaan ja kävi otattamassa kopiot. Nyt kaikki oli kunnossa. Asiallainen ja vakavanoloinen kaveri tiskin takana niputti passit ja hakemukset henkilö kerrallaan siisteiksi kokonaisuuksiksi, ja otti jokaiselta kertaviisumin hinnan eli 5000 shillinkiä (aika tasan 50 euroa). Helppo vaihtokurssi täällä, pitää käytännössä jakaa vain sadalla.

Saisimme hakea valmiit viisumit keskiviikkona aamupäivällä. Hyvältä näyttää. Tuskinpa niitä enää tässä vaiheessa hylätään. Kokonaisuudessaan Sudanin lähetystössä oli sangen hiljaista ja toimintakin vaikutti lopulta hyvin asialliselta. Jos koko homma oli tässä, jännitimme tätä hakuprosessia turhaan. Toivotaan niin.

150202-1

Kalliita kameroita.

Mikään kovin halpa paikka ajan viettoon tämä Nairobi ei ole. Rahaa tuntuu menevän jatkuvasti. Esimerkiksi tämän päiväinen autoajelumme lähetystöön, sieltä ostoskeskukseen ja lopulta takaisin majapaikkaamme maksoi lopulta kuutisenkymmentä euroa. Toki kyseessä oli pikkubussi ja mukaan mahtui auttavasti koko porukka, mutta melkoinen summa tuon silti pitäisi Afrikassa olla. Tavalliset taksit maksavat myös tyypillisesti paljon verrattuna muihin vastaaviin maihin ja ravintolat, siis vähänkään länsimaistyyliset sellaiset, ovat Suomen hinnoissa tai jopa kalliimpia. Rahaa palaa.

Olen koittanut etsiä täältä uutta kameraa edellisen, jo Namibiassa siipeensä saaneen tilalle. Elektroniikan hinnatkin vaikuttavat sangen kovilta ja kameramallit vanhemmilta verrattuna niihin, joita vaikkapa Suomessa on tarjolla. Nyt pähkäilen, kannattaako täältä koko kameraa ostaa, semminkin jos siitä pitää maksaa kolmannes ylihintaa. Toisaalta käsillä taitaa olla viimeinen hetki moinen kapine hankkia ennen Egyptiä. Epäilen suuresti, etteivät Etiopia ja Sudan ole niitä paikoista sopivimpia mitä viihde-elektroniikkaostoksiin tulee.

150202-2

Pehmeää, raikasta sekä tietenkin aitoa.

Pussiviinaa.

Pussiviinaa.

Koska lienen postannut jo kyllästymiseen asti kuvia Nairobista ja sen katukuvasta, toimikoon jutun kuvituksena tällä kertaa myös muutama kuriositeetti. Esimerkiksi: Afrikassa edulliset viinat – joita en ole rohjennut maistaa – myydään muovipusseissa. Ja: Nairobin marketeista saa Pandan lakua pusseissa, näemmä samoissa pakkauksissa joissa se Suomessakin myydään, ja vieläpä monena makuvariaationa. Kummallista. Suomalaisiin kulutustuotteisiin koko matkalla ei ole pahemmin törmätty. En olisi arvannut, että ensimmäinen olisi lakritsi.

Olen nyt pähkinyt kamerasiaa päiväkausia pääsemättä siinä mihinkään tyydyttävään johtopäätökseen. Heitänkin tämän lukijoille haasteen: mikä kamera sopii matkabloggarille, tai paljon matkustavalle? Mitä itse käytätte?

Kamerassa omassa tapauksessani tulisi mielestäni olla paljohkosti zoomia ja sen pitäisi kulkea vyökotelossa. Pokkari, siis. Soisin myös, että se ei ihan vähästä kaltoinkohtelusta hajoaisi. Ehkä metallirunko? Tässä asiassa en kuitenkaan ole minkäänmoinen asiantuntija, joten otan hyviä ehdtuksia auliisti vastaan. Kerro kommenttikenttään mielipiteesi!

Follow my blog with Bloglovin

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Edelleen Nairobia ja Nairobista

La 31.1.2015, Nairobi (KE)

Ajan tappaminen Nairobissa jatkuu. Tällä kertaa sana ”viisumit” saa kunnian jäädä pois jutun otsikosta. Tämän tosiasian kunniaksi mainittakoon sana ”Nairobi” sen sijaan kahdesti, niin näiden kirjoitelmien otsikointipolitiikka pysyy edelleen tyylilleen uskollisesti sopivan yksitotisena. Onhan tämä tilannekin jossain määrin sitä.

Siirryin lauantain kunniaksi ruuhkaisasta keskustasta takaisin tuttuun ja turvalliseen Jungle Junctioniin. Täällä melkein kaikki muutkin matkalaiset jo ovat. Etiopian viisumeista sentään kuuluu edelleen hyviä uutisia. Lähetysseurannan mukaan passimme nimittäin olivat saapuneet jo tänään takaisin Nairobiin. Niitä ei tosin ehditty vielä DHL:n toimistosta noutaa. Huomenna sitten, olettaen että toimipiste on auki. Keniassa nimittäin näytään yhä noudattavan verraten perinteistä pyhäpäivien viettoa – sunnuntaisin kun hyvin moni paikka on kiinni.

Kuten olen tainnut jo lähes kyllästymiseen asti toistaa, Nairobin keskusta oli tosiaan hyvin ruuhkainen. Ihan moista ihmispaljoutta en muista äkkiseltään muilla mittailemillani jalkakäytävillä New Yorkin joitain ruuhkaisimpia risteyksiä lukuunottamatta kokeneeni. Perjantaina satuin eksymään kaupungille suuren moskeijan kulmille juuri muslimien – näkyy heitä olevan kuitenkin aika lailla täälläkin – perjantairukouksen jälkimainingeissa. Tungos lähikortteleissa oli suorastaan ahdistava. Välillä liikkumaan ei päässyt mihinkään suuntaan. Aikamoista.

150131-nairobi-1

Perushulinaa. Busseja ja pikkubusseja on todella paljon. Paikallinen julkinen liikenne jäi tälä kertaa testaamatta.

150131-Nairobi-2

Taksissa, matkalla pois jossain määrin uuvuttavasta keskustasta.

Huolimatta suuresta väkimäärästä ja näemmä vähäisestä valkoihoisten määrästä kaupungin keskustassa, Nairobissa sai kuljeskella verraten rauhassa. Muutama jutustelija minua kuitenkin parin päivän aikana lähestyi. Selkeimpää englantia ja sivistyneimmän vaikutelman antaeen kaverin kanssa ajauduin juttelemaan pidempään. Sain kuulla jutun. Arvelin sen kunniaksi menettäväni rahaa.

Kyseinen, jo aikuiseen ikään ehtinyt mieshenkilö sanoi olevansa eläinlääketieteen yliopisto-opiskelija Zimbabwesta. Hän oli osallistunut maassa opiskelijaprotesteihin, jotka maan yksinvaltainen johtaja Mukabe oli väkivalloin tukahduttanut. Lukuisia opiskelijoita kuoli. Tarinan kertoja oli kuitenkin päässyt pakenemaan maasta neljän kaverinsa kanssa. Kaksi heistä oli loukkaantunut jo mellakoissa ja kolme muuta ystävystä olivat lopulta haudanneet heidät Tansaniassa. Monien vaiheiden jälkeen jäljelle jääneet olivat selvinneet Nairobiin, jossa yrittivät haalia kokoon rahaa päästäksen Ruandaan. Siellä heille olisi luvassa apua jonkin kristillisen järjestön toimesta.

Sellainen oli se juttu. Totesimme, että on perin onnekasta syntyä Eurooppaan, erityisesti sinne pohjoisosiin. Monelaista ihmistä on Afrikassa, monenlaisine ongelmineen. Oli tämä nimenomainen ongelmatilanne totta tai ei, tarjosin herralle kolajuoman ja annoin muutaman euron arvosta shillinkejä. Ja toivotin hyvää matkaa. Jossain määrin väsyneen ja stressaantuneen oloinen opiskelija poistui luvaten ilmoittaa sähköpostitse pääsivätkö kaverukset perille Ruandaan jossa kaikki olisi paremmin. Toivottavasti pääsevät. Ja toivottavasti on.

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Viisumiasiat edistyvät Nairobissa

To 29.1.2015, Nairobi (KE)

Hyviä uutisia. Passimme pääsivät onnellisesti Tukholmaan, ne kiikutettiin siellä paikalliseen Etiopian lähetystöön, ja nyt niissä kaikissa kuulemma on Etiopian turistiviisumit. Paketti lähti jo tulemaan takaisin kohti Afrikkaakin. Hyvältä näyttää. Toivoakseni DHL toimii ripeästi ja saamme passimme takaisin viimeistään maanantaiaamuna. Sitten vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saamme täältä Nairobista. Tähän pitäisi mennä maksimissaan kolme päivää.

Alkaa siis näyttää siltä, että viimeistään viikon kuluttua olemme taas liikkeellä kohti pohjoista ja Etiopian rajaa. Rajalle päästäksemme joutunemme ajamaan kolme päivää. Ensimmäisen päivän pitäisi olla verraten helppo ja tien hyvää. Kaksi viimeistä sen sijaan kulkivat ainakin ennen nimellä ”road to hell”, joten kiinnostavia päiviä lienee luvassa. Paperiasioista meidän ei kuitenkaan tarvinne enää huolehtia, jahka vain saamme anottua Sudanin viisumit. Egyptin viisumin saamme tiettävästi maan rajalta ja muutenkin tuon rajanylityksen pitäisi sujua kitkattomasti, olemmehan jo sopineet alustavasti asiasta paikallisen fikserin kanssa, miehen, jonka pitäisi meidät ja bussin Egyptiin auttaa.

150129-1-Nairobi

Nairobia.

150129-2-Nairobi

Hotelli, hotellin kattoterassi ja valomainos.

150129-3-Nairobi

Hieman vähemmän hektinen näkymä Nairobista. Keksutassa ei mielellään valokuvaa. Joku kun rupeaa pian kritisoimaan, mitä Afrikassa on sattunut usein

Nairobi. Jos Dar es Salaamissa oli varsinkin pimeän tullen suorastaan autiota, niin Nairobissa sitä ei ole. Porukkaa kaupungin keskustassa on suorastaan järjetön määrä. Jalkakäytävillä on ajoittain hankala kävellä suurien ihmismassojen vuoksi. Valkoihoisia katukuvasssa ei juurikaan näy. Liikenne on myös aika hurjaa. Autoja keskustassa pyörii todella paljon ja meininki on sangen hektistä. Pikkubusseja saattaa olla kadun varressa parkissa peräkkäin useita ja autojen sisäänheittäjät huutelevat äänekkäästi ohikulkijoille houkutellen näitä omaan kulkupeliinsä. Hälinä ja kuhina on kova.

Nairobi näkyy myös muistuttavan tähän asti nähdyistä Afrikan kaupungeista eniten muuallakin näkemiäni suurkaupunkeja. Keskustan kaavoitus ja tiet ovat paljolti sitä, mitä suurkaupungilta odottaisi. Johtuisikohan tämä brittiläisestä perinteestä, mene ja tiedä. Muslimeja täällä ainakin lienee paljon vähemmän kuin vaikkapa Dar es Salaamissa. Tämäkin vaikuttanee kaupungin yleiseen, jossain määrin Tansanian kaupunkeja länsimaisempaan henkeen.

Vuonna 2013 Nairobissa tehtiin vakava terrori-isku. Turvallisuuskysymykset ovatkin näemmä yhä pinnalla. Jokaisen liikkeen, jopa supermarkettien, edessä on useita vartijoita ja nämä tutkivat sisääntulijat kädessä pidettävillä metallinpaljastimilla. Suurissa toimisto- ja liiketilakomplekseissa näemmä jopa autojen alustat tarkistetaan varrellisella peilillä. Tosin aina eivät ainakaan kauppojen vartijat metallinpaljastushommiaan kovin vakavasti ota, ainakaan tarkastettavan ollessa valkonaama. Kunhan vain vähän laitettaan näön vuoksi kehon eri puolilla kuljettelevat.

Nairobin ilmasto on muuten sivumennen sanoen aika mainio. Illat ja yöt ovat suorastaan viileitä, päivät taasen lämpimiä, ehkä +25 asteisia. Kovin kosteaa täällä ei ole, joten lämpötilakaan ei kovin piinaavalta tunnu. Tämä johtunee siitä, että olemme yli puolentoista kilometrin korkeudessa ja sisämaassa. Kiintoisaa. Päiväntasaajalle on sangen lyhyt matka. En olisi uskonut, että näillä leveystasteilla kelit ovat näin maltillisen miellyttävät.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Nairobi, Jungle Junction ja viisumit

Ke 27.1.2015, Nairobi (KE)

Kiinnostava majapaikka tämä Jungle Junction. Tosin heti on todettava, että varsinaista Nairobia emme ole vielä tässä parin päivän aikana nähneet. Aika kun on mennyt täällä kaupungin laidalla länsimaisten auto- ja moottoripyörämatkailijoiden suosimassa paikassa hengaillen. Muutkin tuntuvat ottavan oleskelunsa täällä rentoutumisen merkeissä ja kalustoaan korjaillen ja huoltaen. Ymmärtäähän sen. Pintateitse matkailu Afrikassa kun lienee usein kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Hyvä että tällainen keidas täältä löytyy. En ihmettele lainkaan paikan suosiota. Aikuista ja maailmaa nähnyttä porukkaa on täällä.

Monenlaista kalustoa täältä löytyykin ja näemmä monet ovat jättäneet kulkupelinsä tänne säilytykseen lähdettyään itse kotiin huilimaan. Moottoripyöriä on paljon. Niin on myös monenlaisia jeeppejä ja jopa muutama matkailukäyttöön rakennettu maastokuorma-auto. Halpoja pelejä eivät moiset ole, ja sekin kertonee jonkin verran siitä minkälaista porukkaa tänne kokoontuu asustelemaan. Muutama bussikin täällä on. Kolme ruotsalaista pinkkiä linja-autoa näkyvät olevan korjattavana Ajokin vieressä pihan perällä. Tuulilaseja vaihtavat. Kovin ovat vaatimattomassa kunnossa ovat nämä Rosa Bussarna -yrityksen ajopelit verrattuna Ajokkiin. Ei ole ihmekään että niitä vähän ehostavat.

150127-1

”Jungle life”. Kuva Jungle Junctionin ilmoitustaululta.

150127-jungle-junction

Maailmanluokan hönötystä.

150127-2

Kalustoa.

Viisumiasiatkin alkavat selvitä. Nairobissa kävi pian ilmi, että Etiopian viisumia ei kuulemma täältä myönnetä kuin Keniassa asuville. Turha edes yrittää. Ongelma on sama kaikille länsimaisille. Passit pitää lähettää kotimaan lähetystöön jos viisumin mielii saada. Suomalaiset käyttävät yleensä Tukholman lähetystöä, joka on käsittääkseni Pohjoismaiden ainoa Etiopian edustusto. Siispä täytimme kaavakkeet, pistimme passit pakettiin ja paketti kiikutettiin Nairobin DHL:n toimistoon eilen. Onneksemme erään matkalaisen sukulainen asuu Tukholmassa ja lupasi passit lähetystöön viedä. Hätätilanteessa homma kuulemma olisi onnistunut ilman apuakin. DHL voi ilmeisesti toimittaa passit suoraan lähetystöön ja noutaakin ne sieltä. Tämä tosin toki on menetelmänä hieman epävarmempi.

Nyt siis odotellaan. Toivoaksemme passit palaavat viisumeilla varustettuina Ruotsista tämän viikon aikana. Sen jälkeen vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saa kuulemma Nairobista muutamassa päivässä. Täällä tapaamamme suomalainen moottoripyöräilijä sai omansa juuri tänään. Homma vaatii paljon paperitöitä, mutta muuten prosessi on ilmeisesti aika rutiininomainen. Nairobista meitä jatkaa yhdeksän.

150127-4

Pihatietä. Kuten näkyy, emme ole Nairobin keskustassa. Huomaa myös irtovuohet.

150127-3

Ajokki ja pinkit ruotalaisbussit.

Näyttää siis hyvältä. Joudumme tosin olemaan paikoillamme puolisentoista viikkoa, mutta ehkä se ei loppujen lopuksi haittaa. Tämän jälkeen papereiden pitäisi olla kunnossa koko loppumatkalle. Egyptin viisuminkin suomalainen saa tiettävästi rajalta, joten viisumirumba on toivoakseni tämän jälkeen selvä. Pikku hiljaa tästä pitänee lähteä valumaan Nairobin keskustaa kohden, niin rento tunnelma kuin täällä ovaerlander-paikassa onkin. Onhan se itse kaupunkikin nähtävä. Ehkä jo huomenna. Osa porukasta on myös harkinnut vierailua meren rannalla Mombasassa. Sinne menee täältä tiettävästi suhteellisen kohtuuhintainen yöjuna. Aikaa on. Katsotaan mitä keksitään.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail