Rankkasateinen matkapäivä

La 26.3.11 Koh Samui (TH) → Phuket (TH)

Olin varannut tällä kertaa yhdistetyn vene- ja bussimatkan Koh Samuilta Phuketiin eräästä pienestä matkatoimistokopista, joita tuntuu ainakin Thaimaan rantakohteissa olevan lukemattomia. Samaa väliä liikennöi myös esimerkiksi Lomprayah-lauttayhtiö, jonka palveluksia olin käyttänyt viimeisissä veneilyä vaatineissa siirtymisissäni. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla pienempää toimijaa. Matka oli myös yllättävän halpa, aikataulutettuna noin seitsemän tunnin kestoiseksi se maksoi 570 bathia eli nelisentoista euroa. Esimerkiksi tuon edellä mainitun lauttayhtiön lippu samalle välille olisi maksanut muutamia euroja enemmän, joten kovin hintava sekään ei olisi ollut.

Lauantai valkeni harmaana ja sateisena hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Aivan sataman vierestä yöksi ottamassani sinänsä ihan hyvässä huoneessa oli nimittäin viereiseen huoneeseen johtanut ovi. Vaikkakin se oli lukittu, ääntä se ei juurikaan eristänyt ja kuinka ollakaan, jossain vaiheessa iltaa viereiseen huoneeseen ilmaantui ilmeisesti Thaimaalainen lapsiperhe. He eivät ilmeisestikään olleet tulleet hotelliin nukkumaan, sillä lapsiperhe-elämän äänet hiljenivät vain muutamaksi tunniksi aamuyöllä alkaen uudestaan jo neljän jälkeen aamulla. Näin sitä ihminen oppii. Pitää jatkossa pyrkiä välttämään vastaavanlaisia väliovihuoneita.

Päivämatkan veneosuus lähti aamukahdeksalta Nathonin satamasta. Jos viimeiset merimatkat toivat mieleen Tallinnan katamaraanit muistutti tämänkertainen paatti enemmänkin Suomenlinnan lauttaa. Vaikka aamu oli tuulinen ja sateinen ja merenkäyntiä oli jonkin verran, perille mannermaalle Don Sakin satamaan päästiin kuitenkin hieman yli tunnin seilaamisen jälkeen. Satamarakennuksessa odoteltiin tämän jälkeen puolisen tuntia bussin saapumista, joka saapuikin ilman viiveitä ja liikkeelle päästiin kymmeneltä. Kuten venekin, myös bussi oli tällä kertaa hieman vanhempi ja kuluneempi kuin suuren laivayhtön vastaava, ollen kuitenkin ilmastoitu ja kuluvälineeksi ihan käypä. Matkaa taitettiin sateisessa säässä puolisen tuntia ongelmitta. Tämän jälkeen maisemat muuttuivat sangen vetisiksi, sillä tien vierusta alkoi muistuttaa maaseudun sijaan enemmän järveä. Pian vettä oli tielläkin ja välillä virtaus tien ylikin oli melkoinen. Bussin, kuten muunkin liikenteen vauhti hidastui parinkymmenen sentin syvyisessä vedessä lähes kävelyvauhdiksi. Surat Thanin välietappiin saavuttiinkin ilmeisesti paljon myöhässä.

Bussin ikkunasta kuvattua välillä Don Sak - Surathani. Monet tien varren taloista olivat metrinkin veden alla ja ihmisiä näki seisoskelemassa talojensa pihalla vyörärösyvyisessä vedessä.

Toinen kuva tulva-alueesta. Virtaus tien yli vaikutti ajoin melko voimakkaalta. Huomaa tietä rajaavat kilometripylväät. Bussikuski pysyi kaiketi tiellä pysymällä noiden välissä. Tiellä oli myös henkilöautoliikennettä, mutta se koostui pääosin Thaimaassa suosituista pickup-tyyppisistä maastoautoista.

Tässä vaiheessa matka oli järjetelyjen puolesta sujunut yllättävänkin hyvin. Olin kuitenkin odottanut (ja mielestäni kysynytkin tätä lippua ostaessani), että bussi ajaisi Phuketiin asti. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä välietapilla meidät, länsimaisista matkailijoista koostunut ryhmä, hätistettiinkin pois bussista ja pakettiautoihin, jonka kaikki istuimet ainakin omassani tulivatkin käyttöön. Bussissa olikin ollut mukavan väljää. En tiedä, oliko järjestely tyypillinen vai johtuiko se päivän poikkeuksellisesista sääoloista. Tauolla Phuketin hotelleja myös yritettiin kaupitella matkustajille perin ahkerasti.

Sade oli päivän aikana välillä lähes tauonnutkin, mutta Phuketin saarelle saavuttaessa satoi taas kaatamalla. Pilvet roikkuivat lähellä maanpintaa ja yleistunnelma oli sään puolesta melko synkeä. Pian mantereen saareen yhdistävän sillan ylittämisen jälkeen pysähdyttiin erääseen tien varren matkatoimistoon, jossa minibussin matkustajille vielä kerran koitettiin myydä hotellivarauksia. Useimmat eivät, kuten en itsekään, niitä kuitenkaan Huolineet.

Perillä Patong Beachillä Phuketissa oltiin seitsemän jälkeen illalla. Aikataulun mukaan matkan olisi pitänyt kestää kolmisen tuntia vähemmän mutta myönnettävä on, että tällä kertaa sääolot olivat melko vaativat. Tunti tuosta olisi tosin voitu säästää jättämällä hotellien puolipakkomyyntitauot väliin. Ilmeisesti matkanjärjestäjän tarkoituksena oli kuljettaa kaikki hotellin varanneet suoraa perille majoitukseen, joka lieneekin näille matkustajille sangen miellyttävä toimintamalli. Hotellia varaamattomien osa oli taasen jäädä pikkubussista pois epämääräisessä paikassa Patong Beachin keskustassa ja lähteä vaeltelemaan illan sateiseen pimeyteen. Mieluummin ehkä olisin kuitenkin päätynyt Phuket Townin linja-autoasemalle, johon Lomprayah-lauttayhtiön bussimatka olisi käsittääkseni päättynyt. Taidanpa siis jatkossa suosiolla pitäytyä suuremmissa matkanjärjestäjissä.

Tänään kuunnellaan, vaihteeksi, matkustusaiheisia valitusvirsiä:

Sielun veljet; Toiset on luotuja kulkemaan

Facebooktwittermailby feather

Saarilla II -> Koh Samui

Ke 23.3.11 Koh Phangan (TH)

Vaikka jo ehdin edellisessä kirjoituksessani julistaa Koh Phanganin tiet hyviksi niin löytyipä niitä tänään huonompiakin. Eilen ajelin saaren tiheämpään asutetussa etelä- ja länsiosassa, jossa siis kaikki tiet olivat päällystettyjä ja hyväkuntoisia sekä melko taajaan liikennöityjä. Tänään päätin lähteä saaren koilliskulmaan, jossa en siis vielä ollut käynyt. Liikennettä täällä päin saarta oli hyvin vähäistä, koostuen joistakin nelivetotakseista sekä satunnaisista muista moottoripyöräilijöistä. Maasto tien ympärillä alkoi muistuttaa pian sademetsää ja jonkin ajan kuluttua päälystetty tiekin loppui. Onneksi saari ei ole suuri, sillä jossain vaiheessa vain ehkä kymmenen kilometrin matkaa alkoi jo kaipailemaan maastoon paremmin soveltuvaa pyörää kuin skootteri, jolla olin liikenteessä.

Sortuma tiessä matkalla Koh Phanganin koillisosaan. Vastaavia paikkoja oli matkalla muitakin. Useat saaren teistä on tehty raudoitetusta betonista asfaltin sijaan. Tämä Lienee trooppisissa sadeolosuhteissa (maanvyöryt tms.) kestävämpi ratkaisu, vaikkakin betoni on käsittääkseni varsinkin märkänä paljon asfalttia liukkaampi.

Sademetsätieosuuden eräs silta. Sademetsässä ilmeisesti sataa usein.

Tien päästä löytyi paikka nimeltä Nai Pan, joka vaikutti jo ensi näkemältä miellyttävältä. Alueella oli kaksi rantaa, joilla molemmilla oli useita bungalow-tyyppisiä majoituksia sekä monia ravintoloita, mutta tunnelma tässä osassa saarta oli huomattavasti rauhallisempi ja seesteisempi kuin saaren tiheämpään kansoitetuissa eteläosassa. Paikka vaikutti sellaiselta, johon voisin mielelläni tulla uudestaan. Viidakko-osuudella tosin tehtiin ahkerasti tietöitä joten luultavasti kun päällystetty tie saaren koilliskulmaan valmistuu, osa Nai Panin rauhaisasta tunnelmastakin on mennyttä.

Nousin viereiselle Koh Samuin saarelle menevään katamaraaniin viiden maissa iltapäivällä. Matka oli lyhyt ja kesti vain puolisen tuntia. Olin laatinut perille pääsyä varten jo alustavan suunnitelman: skootteri tai moottoripyörä välittömästi alle ja omin päin etsimään mieleistä majoituspaikkaa. Tätä suunnitelmaa myös noudatin ja jätin taksikuskit ja muut majoitusten tyrkyttäjät, joita riitti sekä Koh Phanganin että Koh Samuin satamissa, muille ensi kertaa saarelle saapuville kanssamatkustajille. Illan pimetessä ja sään muuttuessa tihkusateiseksi suunnitelmani mielekkyys alkoi jo hieman epäilyttää, varsinkin kun satamassa ei ollut tarjolla saaren kunnollisia karttoja ja lähdin siis liikkeelle ilman sellaista. Tiesin kuitenkin jo ennalta, että saaren ympäri kulkee vain yksi päätie, joten eksyminen ei olisi todennäköistä. Ja kuinka ollakaan, hieman yli tunnin sateisessa pimeässä ajelun jälkeen löysinkin kohtuuhintaisen majoituksen saaren rauhallisemmasta kaakkoiskulmasta.

 

To 24.3.11 Koh Samui (TH)

Vaikka yöllä satoikin melko rankasti aamu valkeni kuitenkin puolipilvisen aurinkoisena. Lähdin aamupäivällä ajamaan saarta ympäri eteläkautta, sillä olinhan illalla tullut majoituspaikkaani pohjoisesta. Koh Samui vaikutti jo eilen saarta illalla läpi ajellessani selvästi tyypillisemmältä lomasaarelta kuin viereinen Koh Phangan, tunnelman ollessa järjestäytyneempään turismiin suuntautunutta kuin naapurisaaren ehkä enemmän reppumatkailuhenkinen meno. Paljolti tämä varmaan johtuu siitä, että Koh Samuilla on lentokenttä kun taas viereisellä saarella sellaista ei ole. Koh Phanganille lieneekin vaikeampi järjestää perinteisiä ”helppoja” turistimatkoja sillä siirtyminen sinne vaatii myös lauttamatkan.

Sää pysyi hyvänä alkuiltapäivään asti, jolloin sade alkoi taas. Luonnollisesti tässä vaiheessa olin sangen kaukana majoituksestani, lähes saaren toisella puolella. Yritin sateen loppumista odotellessa tappaa aikaa nettikahvilassa ja kiertelemällä saaren merkittävämmän lomakohteen Chaweng Beachin erästä suurta ostoskeskusta, mutta kellon lähestyessä kuutta kärsivällisyyteni alkoi jo loppua ja päätin kuitenkin lähteä liikkeelle. Sade ei suinkaan ollut loppunut, vaan pikemmenkin yltynyt entisestään, joten perille päästyäni vaatteista sai ensin vääntää enimmät vedet pois ennen kuin ne laittoi kuivamaan. Alkaakin jo näyttämään siltä, että sääntönä näillä skootteriajeluilla Thaimaassa on kastuminen ja poikkeus on se, jos pääsee kuivana perille.

Näkymä Koh Samuin keskiosista kohti rannikkoa.

Huoltoasema Thaimaan tyyliin. Bensiiniä myydään laajalti pienissä kioskeissa lasinen, tyypillisesti (vajaa litran?) viskipullo, kerrallaan. Saman tyyppisiä huoltoasemaratkaisuja oli jo Laosissa. Tyhjään skootterin tankkiin mahtuu kolme tällaista.

Tänään kuunnellaan, sinkoammuntamietelmissä:

The Clash; Guns of Brixton

Facebooktwittermailby feather

Saarilla – Koh Phangan

Ti 23.3.11 Koh Phangan (TH)

Lauttayhtiön (Lomprayah) bussi Hua Hinistä kohti Chumpornin satamaa lähti puoli yhdeksältä maanantaiaamuna. Yritys ajaa samaa reittiä kahdesti päivässä ja toinen vuoro olisi lähtenyt myöhään illalla ollen perillä Koh Phanganissa seuraavaana aamuna. Yövuoroon olisi kuitenkin sisältynyt enemmän odottelua, joten päädyin valitsemaan aamulla lähtevän kyytiin. Auto oli lähtenyt Bangkokista jo kuudelta joten se oli Hua Hiniin saapuessaan jo puolillaan ihmisiä. Matkustajakunta vaikutti koostuvan lähes täysin länsimaisista matkailijoista. Bussi, kuten ilmeisesti pitkänmatkanbussikanta Thaimaassa yleensäkin, oli ilmastoitu, uusi ja siisti. Kyyti oli huomattavasti mukavampaa kuin junassa, joten ei liene ihme jos linja-autoja maassa pitkillä matkoilla yleisesti suositaankin. Tämä bussi oli Thaimaan mittakaavan mukaan sangen hillitty, sillä maassa suosittu autojen tuning-kulttuuri ulottuu näkemäni perusteella myös raskaaseen kalustoon. Jotkut pitkän matkan linja-autot ovat melkoisia ilmestyksiä näyttävine maalauksineen, pitsiverhoineen, diskovaloineen ja muine koristeineen.

Puolitoistakerroksiset (istumapaikkoja kahdessa kerroksessa) pitkänmatkanbussit näyttäisivät olevan Thaimaassa hyvin yleisiä. Tämän lauttayhtiön autonkin sisustus oli sangen komea pitsireunaisine verhoineen.

Bussi oli perillä satamassa puolen pian päivän jälkeen, josta paljon Helsingin ja Tallinnan väliä kulkevaa katamaraania muistuttava modernin oloinen alus lähti yhdeltä. Ensimmäisen pysähdys oli noin kahden tunnin matkan jälkeen Koh Taon saarella, jossa laiva kävi kahdessa eri laiturissa. Tästä matkaa Koh Phanganin saarelle oli enää hieman yli tunti ja perillä oltiin ennen viittä, hieman yli puoli tuntia aikataulusta myöhässä. Sama katamaraani jatkoi vielä aivan Koh Phanganin vieressä sijaitsevalle, lomakohteena ehkä tunnetummalle Koh Samuin saarelle. Kaikkiaan noin kahdeksan tuntia kestänyt yhdistetty bussi- ja lauttamatka maksoi hieman alle kolmekymmentä euroa ja vaikutti kaikin puolin toimivalta systeemiltä.

Mannermaa jää toistaiseksi taakse. Hieman kuvan keskilinjasta oikealla näkyy puinen laituri, jolta katamaraaniin noustiin.

Jos Hua Hin vaikutti pakettimatkalaisten kyllästämältä rantakohteelta Koh Phangan puolestaan kuhisee rinkkaselkäisiä nuoria aikuisia; tribaalitatuointeja ja -koruja sekä rastatyylisiä kampauksia näkee paljon. Itse saari ei ole kovin suuri, ehkä halkaisijaltaan vain toistakymmentä kilometriä. Skootterilla sen ajelee aika tehokkaasti ympäri jo päivässä, mikäli sen asiakseen ottaa. Koko saari näyttäisi pyörivän saarelle matkustavien turistien ympärillä ja ansiosta, erilaisia bungalow-tyyppisiä majoituksia on rannoilla runsaasti. Suurempia turistihotelleja ei saarella tosin näyttäisi juurikaan olevan. Myöskään moottoripyörä- ja skootterivuokraamoja en ole missään nähnyt yhtä paljon kuin täällä, mikä ei olekaan ihme, sillä kulkuvälineenä kaksipyöräinen on saarella erittäin hyvä. Ajeleminen saaren päällystetyillä teillä on sangen mukavaa, sillä liikennettä ei ole kovin paljon ja sekin kostuu pääasiassa muista mopoilijoista, joista niistäkin melko suuri osa on muita turisteja.

Vaikka Koh Phangan vaikuttaakin kokonaisuudessaan melko hyvältä lorvimis- ja rentoutumispaikalta, aivan halpaa täällä ei ole. Tarkalleen en pysty määrittelemään mihin raha menee, mutta sitä tuntuu kuluvan selvästi enemmän kuin esimerkiksi Chiang Maissa. Ehkäpä jokainen tuote ja/tai palvelu on joitakin kymmeniä prosentteja kalliimpi kuin se olisi manner-Thaimaassa. Saarella, ja varsinkin turistien kansoittamalla sellaisella, kaikki lienee yleensäkin kalliimpaa.

Saaren rannikollakin on korkeuseroja, joten nousut ja laskut ovat ajoin hyvinkin jyrkkiä. Lisäksi mutkia on paljon joten teillä ajamiseen ei pitkästy helposti.

Kuva eräästä Koh Phanganin lukuisista rantapoukamista.

Tänään kuunnellaan:

Kauko Röyhkää; Minä kävelen

Facebooktwittermailby feather

Rantalomailua rantalomakohteessa

Su 20.3.11 Hua Hin (TH)

Saavuin perjantaina Bangkokista Hua Hiniin junalla, joka oli tällä kertaa ilmastoimaton, mutta varustettu tuulettimilla (vaunun tyyppi oli 2nd class – fan). Juna lähti Bangkokista kello 13 ja vaikka matka ajoittui päivän lämpimimpään aikaan ei vaunussa tarvinnut pahemmin kärsiä kuumuudesta sillä katossa olleet tuulettimet pyörivät koko matkan ja useimmat ikkunoista olivat auki. Suuremaksi häiriötekijäksi muodostuikin epätasaisesta radasta johtunut kolina, joka kantautui ulkoa sisälle junaan ja meteli oli ajoin melkoinen. Oman lisänsä matkan äänimaailmaan toivat lukuisat junaa kiertäneet ruoan ja juoman kaupittelijat, jotka mainostivat omia tuotteitaan yrittämällä huutaa pyörämetelin yli. Keskustelu viereisen matkustajankin kanssa oli aika ajoin haasteellista. Mikäli vastaavalla junalla matkustaisi yöaikaan, nukkuminen olisi todennäköisesti melun takia hankalaa.

Aikataulun mukaan neljän tunnin matkaan kului tällä kertaa lähes viisi tuntia. Matka ei ollut hinnalla pilattu, sillä liput tuuletinvaunuun ovat ilmastoituja paikkoja halvempia. Tämä matka maksoi hieman yli kolme euroa.

Hua Hin osoittautui tyypilliseksi rantakohteeksi, jonka keskustan kaduilla baareja, ravintoloita, hotelleja, hierontapaikkoja ja räätäleitä on vierivieressä. Erilaiset sisäänheittäjät ja palvelujen tarjoajat tekivät kadulla liikkumisen varsinkin ilta-aikaan aika ajoin lähes rasittavaksi. Räätälien määrä oli minulle pieni yllätys, sillä nitä on kaupungissa paljon. Puvun näkyi mainosten mukaan saavan alle 60 eurolla. Hotellia Hua Hiniin ei näyttäisi kannattavan varata internetistä, sillä halvemman luokan majoituksia sieltä ei löydy. Paikan päällä erilaisia majoituspalveluiden tarjoajia on paljon ja uskoisin, että jostain löytyy aina huone. Ainakin tällä kertaa se onnistui sangen helposti ja huomattavasti halvemmalla sekä paremmalla sijainnilla kuin halvin internetissä tarjolla ollut hotelli.

Rantanäkymää Hua Hinistä. Hiekka on hienoa ja valkoista sekä vesi lämmintä.

Keskustan kapeiden katujen varrella on käytännössä pelkästään lukuisille turisteille tarkoitettuja palveluntarjoajia. Suomea ja skandinaavikieliä sekä englannin englantia kuuluu kadulla paljon. Monet ravintolat on myös koristeltu pohjoismaiden lipuilla.

Muutama päivä tyypillistä turistikaupunkia riitti tällä kertaa. Huomenna matka jatkuu, tällä kertaa bussilla ja veneillen. Suuntana on Koh Phanganin saari Thaimaan lahdella.

Tänään kuunnellaan, seesteisissä merkeissä:

Nico; These days

 

Facebooktwittermailby feather