Maailman ympäri 139 päivässä – Mitä maksoi?

Ehkä yleisin kysymys, jonka olen pidemmän maailmalla kiertämisen jälkeen kotikonnuilla kuullut, koskee kokemukseni mukaan tyypillisesti matkan kustannuksia. ”Mitäs tuollainen reissu sitten maksaa?” Viimevuotisen pintateitse Thaimaahan ja takaisin tekemäni matkan kustannukset jätin tarkoituksella laskematta. Rahaa kun tulee ja menee – se kuuluu elämään. Ja mikäli kuukausia pitkän pätkän elämästään aikoo kuluttaa matkustamalla puolimaanisesti paikasta toiseen ja sieltä taas lähes heti kolmanteen, kuluu sitä mitä todennäköisemmin enemmän kuin kotioloissa.

Miljoona käteistä. Indonesiassa monien automaattien suurin seteli oli 50 000 rupiaa eli noin 5 euroa. Kun tyypillinen nostomäärä taasen oli miljoonan luokkaa, seteleitä oli yleensä taskussa paksulti. Valitettavasti miljoonallakaan ei aina pitkälle pötki.

Yli neljä ja puoli kuukautta kestäneen ja lopulta maailmanympärysmatkaksi päättyneen retken kustannuksia seulottuani voin todeta, että tuo oletus rahan tämäntyyppisellä matkalla normaalielämää nopeammisesta kulumisesta on (tietenkin) totta.Yllätyksenähän tämä ei tietenkään tullut, vaikka kulukokonaisuuden hahmottamista hankaloittavat hieman luottokortimaksut, jotka tulevat maksetuiksi vasta viiveellä. Lisäksi yrittäjän asema poikkeaa hieman palkansaajasta, voihan yrittäjä maksaa palkkaa itselleen reissun aikanakin (edellyttäen tietenkin, että firman kassassa rahaa tätä varten on). Tätä tilannetta tosin sain, ihme kyllä, kohennettua tekemällä matkan aikana jonkin verran etätöitä.

Seuraavassa hieman tarkempaa erittelyä 139 päivän aikana kertyneistä kustannuksista. Luvut on laskettu pankki- ja luottokorttien tiliotteista ja ne on pyöristetty lähimpään kymmeneen euroon. Kaikkea tässä ei varmaankaan ole, mutta toisaalta saattaapa noissa olla jotain ylimääräistäkin. Hyvän kokonaiskuvan kustannusrakenteesta alla esitetystä kuitenkin saanee.

Matkaliput 3 030,- EUR
(Sisältäen lentoliput – 7kpl – sekä Pikavuoro Maailman Ympäri -linja-autolipun)

Autovuokrat 780,- EUR
(Tasmania, Uusi-Seelanti, Fidzi, USA. Uuden-Seelannin ja USA:n vuokrakuluissa huomioitu vain puolet – maksajia kun oli kaksi)

Malesia ja Singapore 380,- EUR

Indonesia 1 990,- EUR
(Indonesiassa aikaakin kului lähes puolitoista kuukautta)

Australia 2 720,- EUR
(Australiassa vietettyyn aikaan nähden luku on jopa yllättävän pieni, kaikki kun tuntui maassa olevan huonon vaihtokurssin takia valtaisan kallista. Pelkästään majoittumiseen jopa kaikista vaatimattomammissakin (rähjäiset hostellit, sänky isossa dormissa) paikoissa kului helposti 25…30 eur/yö.)

Uusi-Seelanti 1 120,- EUR
(Lukuna ehkä jopa yllättävän suuri, olihan maa intuitiivisesti arvioiden Australiaa halvempi. Toisaalta parissa viikossa kilometrejä vuokra-autoon tuli paljon ja kallista bensaa paloi. Esimerkiksi autolauttalippu Pohjoissaarelta eteläiselle ja takaisin taisi maksaa pitkälti toista sataa suuntaansa.)

Fidzi 370,- EUR
(Lyhyt pysähdys, yllättävän suuri summa. Sanoisin, että luku olisi paljonkin pienempi jos olisin pysynyt paikallani enkä kiertänyt saarta vuokra-autolla.)

Yhdysvallat 1 130,- EUR
(Vaikuttaa ajettuihin kilometreihin nähden pieneltä summalta. Joku bensaostos tästä saattaa puuttua. Toisaalta USA ei liene loppujen lopuksi länsimaista niitä kalleimpia.)

Islanti 220,- EUR

Juoksevat kulut olivat siis 7 930,- EUR ja matkakulut (mukaanlukien autovuokrat)
3 810,- EUR. Kokonaisuudessaan siis 11 740,- EUR.

Onko tämä sitten kallista vai halpaa – kukin voinee tehdä luvuista omat johtopäätöksensä. Lähes viidessä kuukaudessa rahaa kuluu maantieteellisestä sijainnista riippumatta, yleensä sitä enemmän mitä länsimaalaisemmassa maassa aikansa viettää. Päivähinta on kuitenkin omasta mielestäni yllättävän korkea, vaikkakin kokonaishinta taas on juuri sitä suuruusluokkaa kuin kuvittelinkin sen olevan. Ja sitten taas toisaalta, yhden matkustetun kilometrin keskimääräiseksi hinnaksi taitaa tulla joitakin kymmeniä eurosenttejä. Suhteellista, kuten useimmat asiat maailmassa.

Olisiko tämän saman reissun voinut tehdä halvemmalla? Ehdottomasti. Varsinkin, jos reittiä olisi ruuvannut kulkemaan hieman eri maiden kautta olisivat kustannukset varmasti laskeneet. Lisäksi esimerkiksi yksin matkustaminen on kallista. Jo kaksin se on halvempaa. Sanoisin myös, että liike ja siirtymiset (joita oikeastaan tämäkin matka lähes pelkästään oli) maksaa, paikallaan pysymisen ollessa taas halvempaa. Kustannusten jakautumista ja mahdollisia säästökohteita spekuloin ehkä vielä myöhemmin lisää.

Kommentit ja keskustelu ovat enemmän kuin tervetulleita.

 

Yli päiväntasaajan kohti Jakartaa

Ma 19.12.11 Singapore (SG) -> Batam (ID) ->

Harmaasta ja sateisesta Singaporesta kohti Indonesiaa poistuttiin maanantaiaamuna vesiteitse vain kuuden Pikavuoromatkustajan voimin. Ensimmäinen etappi tällä, oletetusti lopulta Jakartaan päätyvällä laivamatkalla oli Batamin saari ja siellä Sekupangin satama. Siirtymä kesti vain vajaan tunnin ja oli sangen helppo – Singaporen Waterfront-laivaterminaalista (jossa sijaitsee myös suuri kauppakeskus ja jonne pääsee kätevästi metrolla) Batamille pääsee nimittäin tunnin välein ja laivayhtiönkin voi valita useasta eri vaihtoehdosta.

Pingviini I - tällä merimatka alkoi. Matkustajia vuorolla oli hyvin vähän, mikä ei ole ihme, sillä väliä liikennöidään jatkuvasti, usemman operaattorin toimesta. Yhden suunnan lippu maksoi 22 Hong Kongin dollaria (noin 14 euroa).

Sekupangin uusi terminaalirakennus Batamin saarella. Vaikka rakennus oli sangen hieno ja moderni, esimerkiksi pankkiautomaattia siellä ei ollut. Rahanvaihtopisteiden vaihtokurssi tuntui myös olevan sangen huono, kuten tällaisissa paikoissa usein asia on.

Perillä Batamin saarella Sekupangin uutuuttaan kiiltelevässä terminaalissa oltiin jo hyvissä ajoin, paikallista aikaa kymmeneltä aamupäivällä. Viisumin Indonesiaan pystyi hankkimaan satamassa ja tämä onnistuikin helposti terminaalirakennuksessa olleesta myyntikopista, 30 päivää hintaan 25 us-dollaria. Maksun pystyi suorittamaan useammalla eri valuutalla. Liian suuresta setelistä sai tosin takaisin vain paikallista valuuttaa.

Kun tullimuodollisuuksista oli selvitty, edessä oli lippujen ostaminen Jakartaan lähtevään laivaan. Tämä ei onnistunut terminaalista, vaan niitä piti lähteä hankkimaan taksilla paikallisen laivayhtiön toimistosta, joka sijaitsi parin kilometrin päässä satamasta palmujen katveessa, maaseutumaisessa ympäristössä. Eipä olisi löytynyt omin päin tämä toimisto, mitenkään. Pienen säätämisen jälkeen liput laivan parhaaseen luokkaan saatiin kuitenkin ostettua hieman alle miljoonan rupian (noin 90 eur) kappalehintaan. Halvimmat economy-luokan liput olisivat ilmeisesti maksaneet alle kolmanneksen tästä.

Laiva lähti noin tunnin myöhässä, neljältä iltapäivällä ja sen pitäisin olla perillä Jakartan satamassa tiistai-iltana, yli vuorokauden kestävän matkan jälkeen. Päiväntasaaja ylitettiin (erään matkalaisen navigaattoripuhelimen mukaan) kymmenen maissa illalla, sateisessa säässä. Ensimmäinen kertani, muuten. Laivallahan tämä piti tehdäkin. Lentämällä olisi siirtyminen pallonpuoliskolta toiselle epäilemättä sujunut lähes huomaamatta, turhan kliinisesti.

KM.Kelud – tällä matkaa jatkettiin. Laiva ei lähtenyt samasta terminaalista johon Singaporesta saavuimme, vaan lähtölaituri sijaitsi parin sadan metrin päästä tästä. Terminaalirakennuksena täällä palveli parhaat päivänsä nähnyt vanha peltihalli.

Kahden hengen hytti (1. luokka) ja sen saniteettitilat. Kylpyhuoneessa oli myös suihku ja itse huone oli sangen tehokkaasti ilmastoitu.

Economy-luokan makuutiloja pari kantta alempana. Makuulavitsoja lienee ollut satoja. Tilaa olisi ollut täälläkin, kaikki eivät olleet varattuja. Ensimmäisessä ja toisessa luokassa oli puolityhjää.

Sateinen yö merellä.

 

 

 

Kuvia Singaporesta

Su 18.12.11 Singapore (SG)

Singaporesta tulee jossain määrin mieleen Hong Kong. Kadut ovat kovin siistejä ja asiat tuntuvat olevan hyvässä järjestyksessä. Esimerkiksi taksamittaria käyttämättömien taksikuskien kanssa taistelu kyydin hinnasta (jota useimmissa Aasian maissa joutuu harrastamaan) tuntuu olevan tarpeetonta. Kaikissa takseissa nimittäin mittaria automaattisesti käytetään ja matkan voi maksaa ongelmitta luottokortilla. Miellyttävää vaihtelua tämäkin. Huolimatta Singaporen maineesta tiukan lainsäädännön maana, lyhyen vierailun perusteella tämä ei kuitenkaan juuri näy katukuvassa. Purukuminsyöjiä (joka siis on maassa kielletty) ei siis kyttää poliisi jokaisessa kadunkulmassa.

Viihtymistä tosin rajoittaa korkeahko hintataso. Esimerkiksi majoitukset retkeilymajatyyppisissä yhteishuoneissakin näyttäisivät maksavan halvimmillaankin lähes 20 euroa yö. Ruoka ja ravintoloiden hintataso on kuin Helsingissä, ollen osin jopa korkeampikin. Näinhän se lienee. Länsimaisten mittareiden mukaan mitattuna pitkälle kehittynyt valtio voinee harvoin olla myös edullinen.

Näkymä Singaporen keskustasta.

Näyttävää arkkitehtuuria.

 

Joenrantakatu.

 

Tuoreita mereneläviä.

 

 

Singaporeen

La 17.12.11 Malacca (MY) – Singapore (SG)

Lauantaiaamuinen herätys oli aikainen. Tilausbussi Singaporeen lähti nimittäin jo kuudelta aamulla. Ajokki jäi siis Malaccaan (jonka nimellä tuntuu muuten olevan useita kirjoitusasuja, suomeksi kaupunki taitaa olla Melaka) korjaamolle (joka taisi olla ensimmäinen varsinainen linja-autokorjaamo jossa bussi on ollut Suomesta lähdön jälkeen). Toivoaksemme hyviin käsiin, siis. Korjaamolla oli ilmeisesti kokemusta jopa samanlaisella alustalla ja moottorilla varustetuista autoista. Tämä kuulosti lupaavalta.

Hotellihuone Melakassa. Tämän ikkunattoman huoneen hinta oli noin 15 euroa yö. Kaupungissa vaikutti olevan lukuisia hotelleja, monessa hintaluokassa. Tämä lienee ollut keskitasoa vaatimattomampi paikka.

Tällä mentiin. Ajokin korvannut bussi kuvattuna perillä Singaporessa. Auton kiireisestä aikataulusta kertonee se, että heti kun olimme päässeet ulos linja-autosta uudet matkustajat siirtyivät siihen sisään ja bussi oli pian lähdössä takaisin Malesiaan.

Matka Malaccasta Singaporeen vei rajamuodollisuuksineen noin neljä ja puoli tuntia. Kuljettajalla oli mitä ilmeisemmin kokemusta tämän reitin ajamisesta ja aikataulu, jossa piti pysyä.  Kaikki pysähdykset nimittäin pidettiin lyhyinä ja taukojen uhatessa venyä kuski paimensi matkalaiset torvea soittamalla takaisin bussiin. Yleisestikin ottaen siirtyminen sujui suorastaan tylsähkön rutiininomaisesti.

Rajanylitys Singaporeen oli suhteellisen ongelmaton. Viisumia suomalaiset eivät maahan tarvitse. Rajaa ylittävien matkatavarat tosin läpivalaistiin ja erityisesti avaamattomien savukeaskien tuonti maahan tuntui olevan pannassa. Joiltain porukan jäseniltä näitä pakkauksia nimittäin takavarikoitiinkin. Avaamattomasta maahan tuodusta alkoholia sisältävästä pullosta voi myös joutua maksamaan rajalla veroa. Tämäkin tuli seurueessa kokeiltua.

Matka jatkuu maanantaina, jolloin on tarkoitus siirtyä vesiteitse läheiselle, alle tunnin laivamatkan päässä sijaitsevalle, Indonesian puolella sijaitsevalle Batamin saarelle. Sieltä pitäisi ennakkotietojen mukaan olla laivayhteys Jakartaan. Lippujen ostamista tälle yli vuorokauden mittaiselle laivarupeamalle selviteltiin lauantaina pitkällisesti, mutta niiden hankkiminen etukäteen Singaporesta näyttää, ainakin viikonloppuna, mahdottomalta. Menemmepä siis paikan päälle katsomaan mikä tilanne on.

Kaatosateinen sunnuntaiaamu Singaporen Little India -kaupunginosassa. Alue vaikuttaa nimensä veroiselta, katukuvassa nimittäin näkyy pääosin intialaisperäisen oloisia ihmisiä.