20 tuntia: Helsinki – Kuala Lumpur

Ti 13.12.11 Helsinki (FIN) – ke 14.12.11 Kuala Lumpur (MY)

Odotin jossain määrin kauhulla lähes vuorokauden mittaista, kaksi vaihtoa (ensin Kööpenhaminassa, sitten Dohassa Quatarissa) käsittävää siirtymistä Helsingistä Malesiaan. Pitkät lennot kun ovat potentiaalisesti sangen puuduttavia ja vaihtoihin saattaa liittyä monenmoista viivästystä, kiirettä ja/ tai odottelua sekä yleistä säätämistä. Unohtamatta tietenkään erinäistä jonottelua ja tunkemista jonka palkitsee tuntien yhtämittainen puutunut kyyhöttäminen ahtaassa penkistössä lukuisten kanssamatkustajien saartamana. Kaihoisasti muistelinkin Ajokin lähes vuoden takaista lähtöä Rautatientorilta kohti Siperiaa ja lopulta Bangkokia. Ah kuinka mukavaa tuonkaltainen (linja-)automatkailu onkaan, varsinkin verrattuna reittilentojen karjakuljetuksenomaiseen tunnelmaan.

Helsinki-Vantaa 13.12.11. +2 oC, sataa.

Helsinki-Vantaan ykkösterminaali oli kuitenkin tiistain aamuhämärissä perin seesteinen. Minkäänlaisista ruuhkista ei ollut tietoakaan. Ensimmäinen, vajaa parituntinen SAS:n lento menikin mukavasti torkkuessa. Istumapaikan suhteenkin kävi melkoinen tuuri – lähes täydessä koneessa taisin olla ainut ilman vieruskaveria.

Seuraavat kaksi pitkää, noin seitsemän tunnin mittaista lentoa operoi minulle uusi tuttavuus nimeltä Quatar Airways. Vaihtoihin sekä Kööpenhaminassa että Dohassa oli vain vajaa tunti, joten kummallakaan lentoasemalla aikaa pällistelyyn ei juuri jäänyt. Seuraavan lennon lähtöportille piti molemmilla kentillä siirtyä lähes juoksujalkaa ja Dohassa lentoa vaihtavien hidasteena oli vielä (onneksi suurpiirteinen ja nopea) turvatarkastuskin. Vaihdot kuitenkin onnistuivat tästä huolimatta suhteellisen sulavasti. Puoli tuntia ylimääräistä ei tosin olisi haitannut kummallakaan välilaskukentällä.

Itse lentoyhtiö vaikutti olevan mielenkiintoinen yhdistelmä sekä arabi- että länsimaista tyyliä ja vaikutetta. Esimerkiksi matkustamohenkilökunta vaikutti ulkonäön perusteella hyvin monikansallista koostuen eurooppalaisista, arabeista ja aasialaisista lentoemännistä ja stuerteista. Kuulutukset ja painettu materiaali koneessa olivat sekä arabiaksi että englanniksi.

Nälkää tai janoa ei lennoilla tarvinnut kärsiä, sillä lentoemännät kiersivät kärryjensä kanssa jakelemassa uutta syötävää ja juotavaa tämän tästä. Varsinaisia lämpimiä aterioita (joiden mainittiin ruokalistassa olevan valmistetun islamin periaatteiden mukaisesti) kuitenkin tarjoiltiin molemmilla lennoilla vain yksi.

Vaikka joulukinkkua ei sattuneista syistä johtuen taideta tämän firman koneissa tarjoillakaan, alkoholijuomat eivät näyttäneet olevan pannassa, oikeastaan päinvastoin. Ensimmäinen kiertänyt juomakärry nimittäin näytti olevan täynnänsä väkeviä juomia. Tekevätköhän kierroksen tarkoituksella, mietin, säästääkseen satunnaisemmat matkustajat kiusalliselta arvailulta muslimiuskoa tunnustavasta arabimaasta lähtöisin olevan lentoyhtiön alkoholipolitiikan suhteen. Kärryn kierrettyä kaikille lienee tulllut selväksi ettei ainakaan kovin tiukkatulkintainen sharia-laki olisi voimassa tällä lennolla.

Aurinko laskee Irakin yllä. Illan hämärtyessä öljynporaustornien päissä palaneet kaasuliekit erottuivat selvästi koneeseen asti. Likaisen ja monikerroksisen Ikkunan läpi niistä ei tosin saanut kunnon kuvaa.

Pidempien lentojen koneista löytyi myös huvituksia ajan tappamiseksi. Jokaisella matkustajalla oli käytössään edellisen istuimen selkänojaan upotettu ruutu josta sai itse valita katselemansa ohjelman tai esimerkiksi pelaamansa pelin. Ohjain (jonka toisella puolella on puhelimen luuri) löytyi käsinojasta. Huomaa ohjaimen reunassa oleva luottokortin luku-ura. Näytön mukaan ilmasta maahan olisi pystynyt soittamaan hieman yli viiden us-dollarin minuuttihintaan. En osaa sanoa olisiko systeemi toiminut, en nimittäin kokeillut.

Molemmat koneet olivat melko suuria ja identtisiä keskenään. Penkkijärjestely koostui kolmesta, 2+4+2 istuimen jonosta ja paikkatuuri oli tällä kertaa keskinkertainen. Istuin nimittäin molemmilla lennoilla ikkunapaikalla (suosin aina käytäväpaikkaa mikäli se on suinkin mahdollista). Keskirivin keskimmäisiä paikkoja taasen pitäisin kehnoimpana. Molemmat lennot oli myös buukattu kiitettävän täyteen, joten yhteisöllisen lentomatkustamisen auvosta sai nauttia omassa puolen neliön tilassaan koko rahan edestä.

Arabian niemimaata yöaikaan, jälleen lentokoneen ikkunan läpi kuvattuna. En ole varma mikä öljyvaltioista oli kyseessä.

Kone oli perillä aurinkoisessa Kuala Lumpurissa paikallista aikaa aamulla yhdeksän maissa (eli Suomen aikaa aamuyöstä). Kentällä pientä hämmennystä väsyneeseen mieleen aiheutti laukkukarusellin sijainti tyystin toisessa terminaalissa kuin mihin koneesta noustiin. Laukkuja nimittäin piti ajaa hakemaan kentän eri terminaalien välillä liikennöivällä junalla. Passitkin tarkastettiin ja leimattiin (viisumiahan suomalainen ei Malesiaan tarvitse) ennen matkatavarahihnan ääreen pääsyä, josta matkatavarani ilmestyivätkin, kerrankin. ensimmäisten joukossa.

Lentokentältä kaupungin keskustaan pääsee ainakin junalla, jota siis itse käytin. Matkustajien vähyydestä päätellen tämä ei liene ollut halvin tapa. Aivan kaupungin kupeessa kenttä ei sijaitse. Junamatka nimittäin kestää puoli tuntia.

Kuala Lumpur 14.12.11. +25 oC, Aurinkoista.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail