Maailman ympäri 139 päivässä – Mitä maksoi?

Ehkä yleisin kysymys, jonka olen pidemmän maailmalla kiertämisen jälkeen kotikonnuilla kuullut, koskee kokemukseni mukaan tyypillisesti matkan kustannuksia. ”Mitäs tuollainen reissu sitten maksaa?” Viimevuotisen pintateitse Thaimaahan ja takaisin tekemäni matkan kustannukset jätin tarkoituksella laskematta. Rahaa kun tulee ja menee – se kuuluu elämään. Ja mikäli kuukausia pitkän pätkän elämästään aikoo kuluttaa matkustamalla puolimaanisesti paikasta toiseen ja sieltä taas lähes heti kolmanteen, kuluu sitä mitä todennäköisemmin enemmän kuin kotioloissa.

Miljoona käteistä. Indonesiassa monien automaattien suurin seteli oli 50 000 rupiaa eli noin 5 euroa. Kun tyypillinen nostomäärä taasen oli miljoonan luokkaa, seteleitä oli yleensä taskussa paksulti. Valitettavasti miljoonallakaan ei aina pitkälle pötki.

Yli neljä ja puoli kuukautta kestäneen ja lopulta maailmanympärysmatkaksi päättyneen retken kustannuksia seulottuani voin todeta, että tuo oletus rahan tämäntyyppisellä matkalla normaalielämää nopeammisesta kulumisesta on (tietenkin) totta.Yllätyksenähän tämä ei tietenkään tullut, vaikka kulukokonaisuuden hahmottamista hankaloittavat hieman luottokortimaksut, jotka tulevat maksetuiksi vasta viiveellä. Lisäksi yrittäjän asema poikkeaa hieman palkansaajasta, voihan yrittäjä maksaa palkkaa itselleen reissun aikanakin (edellyttäen tietenkin, että firman kassassa rahaa tätä varten on). Tätä tilannetta tosin sain, ihme kyllä, kohennettua tekemällä matkan aikana jonkin verran etätöitä.

Seuraavassa hieman tarkempaa erittelyä 139 päivän aikana kertyneistä kustannuksista. Luvut on laskettu pankki- ja luottokorttien tiliotteista ja ne on pyöristetty lähimpään kymmeneen euroon. Kaikkea tässä ei varmaankaan ole, mutta toisaalta saattaapa noissa olla jotain ylimääräistäkin. Hyvän kokonaiskuvan kustannusrakenteesta alla esitetystä kuitenkin saanee.

Matkaliput 3 030,- EUR
(Sisältäen lentoliput – 7kpl – sekä Pikavuoro Maailman Ympäri -linja-autolipun)

Autovuokrat 780,- EUR
(Tasmania, Uusi-Seelanti, Fidzi, USA. Uuden-Seelannin ja USA:n vuokrakuluissa huomioitu vain puolet – maksajia kun oli kaksi)

Malesia ja Singapore 380,- EUR

Indonesia 1 990,- EUR
(Indonesiassa aikaakin kului lähes puolitoista kuukautta)

Australia 2 720,- EUR
(Australiassa vietettyyn aikaan nähden luku on jopa yllättävän pieni, kaikki kun tuntui maassa olevan huonon vaihtokurssin takia valtaisan kallista. Pelkästään majoittumiseen jopa kaikista vaatimattomammissakin (rähjäiset hostellit, sänky isossa dormissa) paikoissa kului helposti 25…30 eur/yö.)

Uusi-Seelanti 1 120,- EUR
(Lukuna ehkä jopa yllättävän suuri, olihan maa intuitiivisesti arvioiden Australiaa halvempi. Toisaalta parissa viikossa kilometrejä vuokra-autoon tuli paljon ja kallista bensaa paloi. Esimerkiksi autolauttalippu Pohjoissaarelta eteläiselle ja takaisin taisi maksaa pitkälti toista sataa suuntaansa.)

Fidzi 370,- EUR
(Lyhyt pysähdys, yllättävän suuri summa. Sanoisin, että luku olisi paljonkin pienempi jos olisin pysynyt paikallani enkä kiertänyt saarta vuokra-autolla.)

Yhdysvallat 1 130,- EUR
(Vaikuttaa ajettuihin kilometreihin nähden pieneltä summalta. Joku bensaostos tästä saattaa puuttua. Toisaalta USA ei liene loppujen lopuksi länsimaista niitä kalleimpia.)

Islanti 220,- EUR

Juoksevat kulut olivat siis 7 930,- EUR ja matkakulut (mukaanlukien autovuokrat)
3 810,- EUR. Kokonaisuudessaan siis 11 740,- EUR.

Onko tämä sitten kallista vai halpaa – kukin voinee tehdä luvuista omat johtopäätöksensä. Lähes viidessä kuukaudessa rahaa kuluu maantieteellisestä sijainnista riippumatta, yleensä sitä enemmän mitä länsimaalaisemmassa maassa aikansa viettää. Päivähinta on kuitenkin omasta mielestäni yllättävän korkea, vaikkakin kokonaishinta taas on juuri sitä suuruusluokkaa kuin kuvittelinkin sen olevan. Ja sitten taas toisaalta, yhden matkustetun kilometrin keskimääräiseksi hinnaksi taitaa tulla joitakin kymmeniä eurosenttejä. Suhteellista, kuten useimmat asiat maailmassa.

Olisiko tämän saman reissun voinut tehdä halvemmalla? Ehdottomasti. Varsinkin, jos reittiä olisi ruuvannut kulkemaan hieman eri maiden kautta olisivat kustannukset varmasti laskeneet. Lisäksi esimerkiksi yksin matkustaminen on kallista. Jo kaksin se on halvempaa. Sanoisin myös, että liike ja siirtymiset (joita oikeastaan tämäkin matka lähes pelkästään oli) maksaa, paikallaan pysymisen ollessa taas halvempaa. Kustannusten jakautumista ja mahdollisia säästökohteita spekuloin ehkä vielä myöhemmin lisää.

Kommentit ja keskustelu ovat enemmän kuin tervetulleita.

 

Ruokajuttuja – Indonesia (ja Malesia)

La 4.2.2012 Darwin (AU)

Huomista lähtöä odotellessa päätin selailla hieman kuva-arkistojani ja erityisesti tunnollisesti kuluvan matkan varrella kuvaamiani ruoka-annosten otoksia. Seuraavat kuvat ovat pääosin Indonesiasta sillä tulihan maassa vietetyn runsaan kuukauden aikana syötyä, kerran jos toisenkin.

Indonesiassa vierailevalle tutuksi käy erityisesti Nasi Goreng, joka on käytännössä paistettua riisiä, joka on ruokapaikasta riippuen höystetty esimerkiksi kanalla tai katkaravuilla. Annoksissa oli tyypillisesti mukana myös kananmunaa, muodossa tai toisessa. Toinen versio samantyyppisestä ruoka-annoksesta kulkee nimellä Mie Goreng, jossa riisi on korvattu paistetuilla nuudeleilla. Molemmat näistä annoksista kävivät allekirjoittaneellekin sangen tutuiksi.

Kolmas usein nauttimani paikallinen annos koostui liha-, kana-, porsas- tai äyriäisvartaista, joiden lisukkeena tarjoiltiin maapähkinäkastiketta. Satay-nimellä kulkevat annokset maistuivat sangen mainioilta kunnes tulin eräässä Balin pohjoisrannikon paikassa syöneeksi hieman kehnommin valmistettua kastiketta. Tämän jälkeen Satay ei oikein enää sytyttänyt.

Yleisesti ottaen, jopa hieman omaksi yllätykseksenikin, suoranaisesti pidin indonesialaisen keittiön antimista. Lombokin saarella viettämäni ajan jälkeen paikallisannokset tosin kärsivät hieman inflaatiota. Ruoka pienemmissä paikoissa Lombokilla oli nimittäin selvästi vaatimattomimmissa oloissa valmistettua (ja siten usein myös laadultaan kehnompaa) kuin Balilla. Lombokin kulinaariset nautinnot saivatkin vatsani viimeiseksi indonesian viikoksi sekaisin. Jostain syystä erityinen kammo jäi lähes jokaisen annoksen päällä tai ohessa tarjottuihin paistettuihin kananmuniin, vaikka en mitenkään varmasti voikaan yksilöidä mahanpurujen johtuneen juuri niistä.

Viimeiset päivät Balilla kuluivatkin sitten syöden länsimaistyyppisiä ruokia.

Naudanlihaa mustapippurikastikkeella sekä riisiä, kuvattuna erään malesialaisen ostoskeskuksen paikallisessa ketjuravintolassa. Annos taisi maksaa kolmisen euroa.

Hieman jo aloitettu Nasi Goreng -annos Jaavalla. Itse paistettu riisi on piilossa paistetun kananmunan alla. Tämänkin annoksen hinta lienee ollut hieman yli kolme euroa.

Satay-vartaita Balilla, bämä olivat naudanlihaa. Kuvasta puuttuu riisi, jonka kanssa vartaat (kuten useimmat muutkin ruoat) tyypillisesti tarjoiltiin. Varraskeon vieressä olevassa kupissa on pähkinäkastiketta.

Puolitoista euroa maksanut Mie Goreng -annos Lombokilla. Näitä syömällä mahan sai kun saikin lopulta sekaisin.

Hieman prameampi annos Ubudissa Balilla. Kanakastiketta ja riisiä, annoksen nimeä en muista. Tämä taisi maksaa hieman yli viisi euroa ja oli maukasta.

 

 

Singaporeen

La 17.12.11 Malacca (MY) – Singapore (SG)

Lauantaiaamuinen herätys oli aikainen. Tilausbussi Singaporeen lähti nimittäin jo kuudelta aamulla. Ajokki jäi siis Malaccaan (jonka nimellä tuntuu muuten olevan useita kirjoitusasuja, suomeksi kaupunki taitaa olla Melaka) korjaamolle (joka taisi olla ensimmäinen varsinainen linja-autokorjaamo jossa bussi on ollut Suomesta lähdön jälkeen). Toivoaksemme hyviin käsiin, siis. Korjaamolla oli ilmeisesti kokemusta jopa samanlaisella alustalla ja moottorilla varustetuista autoista. Tämä kuulosti lupaavalta.

Hotellihuone Melakassa. Tämän ikkunattoman huoneen hinta oli noin 15 euroa yö. Kaupungissa vaikutti olevan lukuisia hotelleja, monessa hintaluokassa. Tämä lienee ollut keskitasoa vaatimattomampi paikka.

Tällä mentiin. Ajokin korvannut bussi kuvattuna perillä Singaporessa. Auton kiireisestä aikataulusta kertonee se, että heti kun olimme päässeet ulos linja-autosta uudet matkustajat siirtyivät siihen sisään ja bussi oli pian lähdössä takaisin Malesiaan.

Matka Malaccasta Singaporeen vei rajamuodollisuuksineen noin neljä ja puoli tuntia. Kuljettajalla oli mitä ilmeisemmin kokemusta tämän reitin ajamisesta ja aikataulu, jossa piti pysyä.  Kaikki pysähdykset nimittäin pidettiin lyhyinä ja taukojen uhatessa venyä kuski paimensi matkalaiset torvea soittamalla takaisin bussiin. Yleisestikin ottaen siirtyminen sujui suorastaan tylsähkön rutiininomaisesti.

Rajanylitys Singaporeen oli suhteellisen ongelmaton. Viisumia suomalaiset eivät maahan tarvitse. Rajaa ylittävien matkatavarat tosin läpivalaistiin ja erityisesti avaamattomien savukeaskien tuonti maahan tuntui olevan pannassa. Joiltain porukan jäseniltä näitä pakkauksia nimittäin takavarikoitiinkin. Avaamattomasta maahan tuodusta alkoholia sisältävästä pullosta voi myös joutua maksamaan rajalla veroa. Tämäkin tuli seurueessa kokeiltua.

Matka jatkuu maanantaina, jolloin on tarkoitus siirtyä vesiteitse läheiselle, alle tunnin laivamatkan päässä sijaitsevalle, Indonesian puolella sijaitsevalle Batamin saarelle. Sieltä pitäisi ennakkotietojen mukaan olla laivayhteys Jakartaan. Lippujen ostamista tälle yli vuorokauden mittaiselle laivarupeamalle selviteltiin lauantaina pitkällisesti, mutta niiden hankkiminen etukäteen Singaporesta näyttää, ainakin viikonloppuna, mahdottomalta. Menemmepä siis paikan päälle katsomaan mikä tilanne on.

Kaatosateinen sunnuntaiaamu Singaporen Little India -kaupunginosassa. Alue vaikuttaa nimensä veroiselta, katukuvassa nimittäin näkyy pääosin intialaisperäisen oloisia ihmisiä.

 

 

Ajokki Royal – jälleennäkeminen

To 15.12.11 Kuala Lumpur (MY) – Malacca (MY)

Siitä onkin aikaa. Taisin nähdä Pikavuoro-Ajokin edellisen kerran kuluvan vuoden huhtikuussa. Paikka oli tuolloin Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh. Sittemmin autoon on tehty joitain muutoksia, jotka Kuala Lumpuriin saavuttuani kiinnostivat minua suuresti. Torstaina sainkin vihdoin tutustua näihin parannuksiin henkilökohtaisesti kun matka Malesian pääkaupungista jatkui kohti etelää.

Ajokki parkissa Kuala Lumpurin eräällä linja-autoasemalla. Tästä lähdettiin liikkeelle torstaina aamupäivällä. Tarkemmin katsottaessa Bussin korissa oli ehkä havaittavissa hieman enemän kulumaa ja korroosiota kuin sen viimeksi nähdessäni. Suuria muutoksia ei auton ulkoisessa olemuksessa kuitenkaan missään nimessä ollut tapahtunut

Bussin matkustamo on aiemmasta poiketen jaettu kahteen osastoon väliseinällä, jonka rakenne yllätti olemalla laadukkaampi kuin osasin odottaa. Osastoja erottavassa seinässä on jopa pienehköjä ikkunoita sekä lukollinen ovi. Bussin takaosa on ilmastoitu siirrettävällä, tosin melko kiinteästi asennetulla ilmastointilaitteella. Takaosastosta löytyy myös jääkaappi sekä muutamia pistorasioita. Molemmat laitteet toimivat 230 voltin jännitteellä ja saavat virtansa auton ruumaan kiinteästi asennetusta 6,5 kilowatin bensiinikäyttöisestä generaattorista, jota pystytään pitämään käynnissä myös ajon aikana. Molempien osastojen kattoon on asennettu pyöriviä useita tuulettimia, jotka liikuttavat ilmaa autossa sangen tehokkaasti. Nämä puhaltimet toimivat auton omalla akkuvirralla, joten ne eivät ole ilmastointilaitteen tavoin riippuvaisia bensiinigeneraattorin toiminnasta.

Bussin etuosa ja osastot erottava väliseinä kuvattuna keulasta kohti perää. Useiden tuulettemien lisäksi molemmat vanhat kattoluukutkin on korvattu puhallinmallisilla.

Ajokin takaosa, kuvattuna keulasta perään päin. Ilmastointilaite on oikealla näkyvän penkkiparin takana.

Ilmastointilaite ja jääkaappi Ajokin takimmaisessa osastossa.

Generaattori Ajokin ruumassa, jonka lattiaan se on kiinteästi pultattu kiinni. Pakoputki on myös kiinteä, ja se on johdettu auton alle. Generaattoriosaston luukun saa toiselta puolelta irti ja laitteen ollessa toiminnassa se ei tyypillisesti ole muun muassa ylikuumenemissyistä paikallaan.

Ja sitten ne haasteet. Viime keväänä suurimmaksi ongelmaksi muodostunut ohjaustehostin on siis korjattu ja toimii hyvin. Uusi vastaavan tason ongelma on kytkin, joka toimii varsin kehnosti. Ilmeisesti tämä johtuu paineilma- tai hydrauliikkajärjestelmässä olevasta pienestä vuodosta. Bussi kuitenkin liikkuu ja ajoin kytkin toimii lähes normaalisti. Välillä taas vaihteiden valinta tuottaa suuriakin hankaluuksia. Järjestelmää on yritetty korjata jo useita kertoja korjaamojen kuitenkaan siinä erinäisistä syistä johtuen kuitenkaan vielä täysin onnistumatta.

Itse päivä oli täynnä monenlaista ohjelmaa. Ennen Kuala Lumpurista lähtöä vierailtiin Suomen suurlähetystössä ja lähetystöltä ajettiin noin kuudenkymmenen kilometrin päässä kaupungista sijaitsevalle formula 1 –kilpailuista tutulle Sepangin moottoriradalle. Pääsipä Ajokki matkustajineen, lähes karnevalistisissa tunnelmissa, kiertämään itse radankin kahteen kertaan.

Perille Malaccan kaupunkiin saavuttiin vaiherikkaan päivän jälkeen vasta iltayhdeksän jälkeen. Autoa kaupungissa parkkeerattaessa havaittiin paineilmajärjestelmästä tuleva voimakas suhina. Jokin paineputkista ilmeisesti vuotaa enemmän kuin aiemmin. Perjantaina on siis bussin osalta taas edessä korjaamopäivä. Tuttua huttua. Ensimmäinen matkapäivä toi täten elävästi mieleen muistumia menneeltä keväältä ja Ajokin ensimmäiseltä etapilta.

Illan jo hämärtyessä otettu tiekuva väliltä Sepang - Malacca. Tiet näyttäisivät olevan Malesiassa erittäinkin hyväkuntoisia. Maassa ajetaan vasemmalla.