Ma 28.2.11 Luang Prabang – Vang Vieng

Luang Prabangissa vietetyn viikonlopun aikana Pikavuoron seuraavalle etapille oli värvätty lisää matkustajia. Aamulla linja-autoasemalla olikin Ajokin edessä kuhinaa. Päivämatkalle saatiin mukaan kymmenkunta matkailijaa muun muassa Suomesta, Hollannista, Australiasta, Ranskasta ja Italiasta. Tunnelma olikin päivän aikana kansainvälinen.

Matkan pituus ei ollut kuin noin 160 kilometriä, mutta koska tie oli käytännössä koko matkan vuoristoista serpentiiniä sen ajamiseen kului koko päivä keskinopeuden ollessa varmaankin korkeintaan 30 km/h. Päivä oli myös sangen lämmin joten aiempaa täydemmässä autossa tarkeni paremmin kuin hyvin. Lämpötilaan saatiin hieman helpotusta ajamalla etuovi auki.

Trooppista tiekuvaa väliltä Luang Prabang - Vang Vieng. Matkalle osui komeaa vuoristomaisemaa.

Vieraiden kunniaksi koettiin päivän aikana teknisiä ongelmiakin. Auton etupään alustasta on kuulunut kolinaa lähes koko matkan, mutta päivän aikana äänet vaikuttivat voimistuvan. Asiaa ruvettiin tutkimaan eräässä pikkukylässä iltapäivällä. Etupyörien ripustuksia ihmeteltäessä havaittiin, että molempien etupyörien toisen iskunvaimentimen (vaimentimia on 2 kpl/pyörä) pää oli irrallaan ja pääsi heilumaan muutaman sentin aiheuttaen kolinaa. Vaimentimien yläpään kiinnitys oli ilmeisesti jossain vaiheessa repeytynyt irti rungosta.

Matkaa pystyttiin kuitenkin jatkamaan Vang Viengiin asti, sillä ajamiseen ei havaittu vika juurikaan vaikuttanut. Nopeus pidettiin kuitenkin varmuuden vuoksi loppumatkalla alhaisena. Perille kaupunkiin päästiin vasta pimeän laskeuduttua kahdeksan maissa illalla.

Ke 2.3.11 Vang Vien – Vientiane

Vang Vienissä vietetyn tiistain jälkeen kaupungista ruvettiin tekemään lähtöä keskiviikkona. Bussille oli myös tiistaina löydetty paikallisen taksikuskin avulla korjaaja ja seitsemältä keskiviikkoaamuna auto ajettiinkin paikalliselle pajalle. Mekaanikolle esiteltiin iskunvaimentimien kiinnitysten ongelmat ja mies rupesi empimättä töihin. Hieman yli kolmen tunnin työskentelyn jälkeen ripustukset olivat jälleen kunnossa. Vaatimattomasta korjaamoympäristöstä huolimatta työn laatu ja uudet hitsisaumat vaikuttivat hyviltä. Ammattimaiselle mekaanikolle maksettiinkin hyvästä työstä jopa hieman ylimääräistä.

Bussi pajalla keskiviikkoaamuna. Iskunvaimenninkiinnitysten korjaamisen jälkeen poistettiin vielä astinlauta, joka on kuopateillä ajoittain osunut maahan.

Kaupungista päästiin liikkeelle kohti Laosin pääkaupunkia Vientianea puolilta päivin. Tällä kertaa mukana oli vain pääosin omaa porukkaa, edellinen ajopäivä kun oli osoittautunut monine ylimääräisine matkustajineen hieman raskaaksi. Ennakkotietojen mukaan päivän etapin piti olla hankala. Tie oli jonkun lähteen mukaan vuoristoista ja huonoa ja toisen tiedon mukaan välillä piti olla paljon virkavaltaa tarkastamassa kulkijoiden papereita. Kerrankin ennakkotiedot osoittautuivat vääriksi positiivisessa mielessä, tie oli nimittäin aikaisempiin kokemuksiin verrattuna tasaista ja korkeuseroja ei liiemmin ollut. Poliisejakaan ei matkalla juurikaan näkynyt, tai ainakaan ne eivät osoittaneet Pikavuoroa kohtaan minkäänlaista kiinnostusta. Perille Vientianeen tultiin loppuiltapäivästä päivän vielä paistaessa, paljon aiemmin kuin alun perin oli kuviteltu.

Torstaina on ohjelmassa viisumien anominen Thaimaan lähetystöstä. Viisumit pitäisi saada vuorokaudessa, joten perjantaina henkilömatkustajien papereiden pitäisi olla rajan ylitystä varten kunnossa. Vaikka linja-auton papereissa lienee vielä jotain viilattavaa, nekin tullevat kuntoon ennen viisumien saamista joten rajan yli Thaimaahan yritettäneenkin jo perjantaina.

Su 27.2.11 Luang Prabang

Luang Prabang näyttäisi olevan turistikaupunki, sillä kaduilla näkee turisteja jatkuvasti, välillä tuntuu, että niitä (meitä) on enemmän kuin paikallisia. Kiinasta ja Kazakstanista tulleelle on hieman hämmentävää nähdä vartissa enemmän länsimaalaisia kun on oikeastaan nähnyt yhteensä yli kuukauteen. Pitkästä aikaa mukavaa on myös se, että palvelutilanteissa pärjää hyvin englannin kielellä. Itselleni näin suuri turistimäärä oli pieni yllätys, sillä en tiennyt paikan olevan näin suosittu. Useimmat lienevät omatoimimatkailijoita.

Laosissa näkyy vieläkin entisten siirtomaaisäntien ranskalainen vaikutus. Positiivista tässä ainakin on se, että aamiaiset ovat Kiinan hieman, ainakin omaan makuuni erikoisen aamupalakulttuurin jälkeen tuoreine leivonnaisineen ja patonkeineen loistavia. Ranskaa kuule myös kaduilla ja suurikin osa edellä mainituista turisteista tullee ranskaa puhuvista maista. Nimellisesti Laos lienee vieläkin kommunistinen maa (sirppi-vasara -lippuja näkeekin vielä paikoin), mutta ainakaan Luang Prabangin käytännön todellisuudessa tämä ei näy mitenkään. Ravintolat ja baarit ovat tasokkaita ja kaupoissa ei kulutustavaroista ole pulaa.

Hiljaisempi katunäkymä Luang Prabangista. Pääkatu kuhisee turisteja.

Hotelleja, majataloja ja ravintoloita kaupungissa on runsaasti, joten majoitus- ja ruokapaikoissa on mistä valita. Vaikka hintataso onkin Eurooppaa edullisempi, hinnat vaikuttavat selvästikin Kiinaa korkeammilta. Syy tähän lienee maksavien länsimaisten asiakkaiden suuri määrä. Lounaasta joutuu maksamaan helposti viisi euroa. Melko perustasoisestakin majoituksista pyydetään jopa 40 dollaria yöltä, mutta käytännön kokemukset osoittivat jo muutamassa päivässä, että hinnoissa on tinkimisvaraa. Myöskin jo listahinnaltaan halvempia majataloja löytyy helposti. Yksi tapa säästää rahaa on käyttää kypärää mikäli meinaa vuokrata skootterin. Kypärättä ajamisesta nimittäin saa sakon. Kokeiltu on.

Matka jatkuu taas huomenna maanantaina. Luang Prabangissa oltiin siis yksi yö ennakoitua pidempään.