Aihearkisto: Aasia

Päivä 321, Tokio (Japani)

, kirjoittanut
Vastaa

Suur-Tokiossa asuu 36 miljoonaa ihmistä. Sitä ei uskoisi, sillä niin siistiä täällä on. Asiat ovat toden totta järjestyksessä. Kaikki tuntuu toimivan suorastaan uskomattoman hyvin. Ihmiset kulkevat kävellen, polkupyörillä ja metrolla. Autojakin täällä on, mutta ne ovat jotenkin huomaamattomia. Pienikokoisia ja hiljaisia. Tiet eivät näytä ruuhkaisilta ja katuja ylittäessään autot melkein unohtaa. Täällä jalankulkijan ei tarvitse pelätä jatkuvasti henkensä puolesta, kuten joissain muissa liikennekulttuureissa täytyy. Ei tarvitse mennä kuin meren yli Kiinaan, niin meininki on aika erilaista. Siellä on pienemmän vika, jos jää alle. Kaikesta edellä mainitusta johtuen Tokio vaikuttaa paikoin kuin pikkukaupungilta konsanaan. Jotenkin korttelimaiselta.

Epäilen, että ärsykkeiden määrää on pyritty täällä aktiivisesti minimoimaan. Konfliktien mahdollisuudet pyritään…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Päivä 318, Tokio (Japani)

, kirjoittanut
Vastaa

Halasimme Jiin kanssa aamulla pitkään Higashi-Nihombashin metroasemalla Tokion keskustassa. Juna tuli asemalle, ovet aukesivat ja hän astui sisään. Vilkutimme vielä toisillemme ikkunan läpi. Juna liikkui, ensin hitaasti, sitten kiihdyttäen ja hävisi lopulta pimeään tunneliin. Sen pääteasema oli Tokion päälentokenttä Narita. Jiin kone lähtee sieltä kohti Suomea näillä hetkillä. Jäähyväiset olivat haikeat ja vähän surulliset, mutta toisaalta helpottuneet. Saamme vihdoin omaa aikaa molemmat. Lähes yksitosista kuukautta on pitkä aika pienen pakettiauton kokoisessa tilassa ja monesti stressaavissa olosuhteissa. Jii odottaa myös kovasti vanhempiensa näkemistä. Viime kerrasta on vierähtänyt vuosi. Vuosi, jonka aikana on tapahtunut valtavasti. Tavallaan aika ei tunnu niin pitkältä. Tähän vaikuttaa varmaan se, että emme ole eläneet tänä vuonna lainkaan…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Päivä 315, GTS Celebrity Millennium (Jokohama, Japani)

, kirjoittanut
Vastaa

Merimatkan loppuun saatiin kuin saatiinkin vähän jännitystä. On viimeinen iltamme laivalla ja olemme jo Jokohaman satamassa. Etuajassa. Luonnonvoimat ovat piinanneet Japania syyskuussa. Vasta kolme viikkoa sitten maata runnoi taifuuni Jebi. Se oli voimakkain saarivaltiota kohdannut hirmumyrsky neljännesvuosistaan, ja aiheutti kymmenkunta kuolemantapaustakin. Edellisen myllerryksen jälkiä on tuskin saatu siivottua, mutta piina jatkuu taas. Hokkaidon satamissa ollessamme Japania nimittäin lähestyi etelästä uusi supertaifuuni, tällä kertaa nimeltään Trami. Kapteeni teki tästä omat johtopäätöksensä, ja päätti jättää satamakäynnin Fujivuoren kupeessa kokonaan väliin. Niinpä laiva seilasi suoraan Hokkaidolta tänne, risteilyn…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Päivä 312, GTS Celebrity Millennium (Otaru, Japani)

, kirjoittanut
Vastaa

Kiinteää maata ja uusi maanosa! Saavuimme aamulla Japaniin ja vietimme päivän kaupungilla. Kohta laiva irtoaa laiturista ja suuntaa taas ulapalle, mutta merimatka tuntuu silti jo taputellulta. Edessä on enää muutama satama ja sitten tämäkin uusi matkustuskokemus on ohi, siirtyen monen muun jo koetun joukkoon, pitkähkön listan jatkeeksi.

Satamakäynti oli jälleen hyvin suunniteltu. Laiva tuli satamaan aamulla ja lähtee alkuillasta. Molemmat tapahtuvat päivän valoisaan aikaan, jolloin matkustajat näkevät sekä uuteen paikkaan tulon että sieltä lähdön myös mereltä käsin. Koska Otaru oli Japanin ensimmäinen satama, tarkastettiin matkustajien passit täällä. Tätä varten kenenkään ei kuitenkaan…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta