Tietoja Tomi Tölli

Yrittäjä ja matkakirjailija. Yli sadassa maassa käynyt ja kaikkien asutettujen mantereiden halki autoillut maailmanmatkaaja.

Päivä 61, M/S Grande Brasile, matkalla kohti Montevideota

Lähdimme Zaratesta juuri äsken. Ensin tuosta joesta. Se meille hehkutettu metsäosuus ei ole ollut lopulta kovin kummoinen. Olin kuvitellut puiden kutakuinkin kurkottavan laivan kannelle asti, mutta mitä vielä. Ruskea Paranajoki on leveämpi kuin ennakkojuttujen perusteella kuvittelin. Mutkia on toki paljon, mutta reunoilla kasvava puusto on ihan tavallista matalahkoa vehreää metsää. Voi tosin olla, että laivamme korkeuden takia juuri mikään puu ei näytä kannelta katseltuna kovin kummoiselta.

Ellemme joudu odottelemaan merellä satamaanpääsyvuoroamme, on laivamatka ohi huomenna. Olemme jo pakkailleet…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 58, M/S Grande Brasile, merellä Buenos Airesin edustalla

Paranaguan satamasta Zarateen on loppujen lopuksi aika pitkä matka. Olimme jo ehtineet tottua jokapäiväisiin pysähdyksiin, mutta tämä pätkä kestää useamman päivän. Osuus ei ole myöskään katkoton, sillä joen varrella sijaitsevaan Zarateen päästäkseen pitää hyödyntää kahden luotsin palveluksia. Ensimmäistä odottelimme kyytiin Montevideon edustalla. Nyt mies on komentosillalla. Joen suussa uruguaylainen jää kyydistä ja tilalle hyppää miehen argentiinalainen kollega. Hän opastaa laivan perille.

Sää on ollut koko päivän huono. Pilvistä ja harmaata. Välillä on satanut. Täällä myös tuulee, joten laiva keinuu enemmän…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 56, M/S Grande Brasile, Brasilian kaakkoisrannikolla

Nyt takana ovat pysähdykset Brasilian Santosissa ja Paranaguassa. Kumpikin kesti käytännössä vain työpäivän, eikä satamiin pääsyäkään tarvinnut juuri odotella. Kontteja siirreltiin pois ja kyytiin, Audeja ajettiin laivasta ulos. Tällaisen autolaivan täyttäminen tai tyhjentäminen vaatii melkoisen miesmäärän, sillä jokainen ajoneuvo tarvitsee kuskin. Autojen pitää siirtyä vikkelästi laivasta satamaan, onhan aika rahaa. Paranaguassa autokuskeja oli useita kymmeniä ja he kaikki olivat kypsässä keski-iässä olevia miehiä. Katselimme näiden samojen autojen lastausta Hampurissa, ja sielläkin kuskit olivat vanhempaa porukkaa. Olin unohtanut asian, mutta nähdessäni Paranaguan automiehet se palasi mieleen. Liekö moinen sattumaa. Vaikka matka ruumasta satamakentälle ei pitkä olekaan, arvoautoja ei ehkä haluta antaa nuorempien kykyjen käsiin.

Sää on ollut epävakaa, mikä on kuulemma tyypillistä Brasilian rannikolle tähän aikaan…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 53, M/S Grande Brasile, merellä Brasilian rannikolla

Vietimme koko eilisen Riossa. Me matkustajat sekä kuusi miehistön vapaalla ollutta jäsentä pääsimme kuin pääsimmekin kaupunkikierrokselle. Vielä yöllä satoi kaatamalla, mutta aamuksi sää onneksi selkeni vähän. Ellei ihan ensimmäisiä räntäsateisia päiviä Hampurissa ja Euroopan vesillä lasketa, Rion edustalla koetut sateet taisivat olla ensimmäiset koko laivamatkalla. Merisään suhteen meillä on ollut hyvä onni.

Kapteeni oli sopinut kierroksesta Riossa toimivan varustamon asiamiehen kanssa, joka puolestaan oli järjestänyt meille…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather