Tietoja Tomi Tölli

Yrittäjä ja matkakirjailija. Yli sadassa maassa käynyt ja kaikkien asutettujen mantereiden halki autoillut maailmanmatkaaja.

Päivä 343, Irkutsk (Venäjä)

26Irkutsk, kaupunki Baikaljärven kupeessa keskellä eteläistä Siperiaa. Olemme selvinneet tänne asti. Eilen, ennen kaupunkiin tuloamme, poikkesimme itse järvelläkin. Ulappa oli suuri ja horisontti kaukana, kuten maailman syvimmältä järveltä sopi odottaakin. Sää ei ollut lämpimin mahdollinen, mutta käärin silti lahkeet ja kahlasin rantaveteen. Lopulta sain houkuteltua Jiinkin kastelemaan varpaansa. Pakkohan se oli, kun tänne asti on kerran tultu. Brittiläisin kilvin varustetun maastokuorma-auton alustalle rakennettu matkailuauto imi letkulla vettä järvestä kauempana rannalla. Täyttivät kai käyttövesitankkejaan. Emme kuitenkaan ruvenneet tekemään lähempää tuttavuutta auton pariskunnan kanssa.

Vladivostokista kilometrejä on kertynyt lähes neljätuhatta. Ajatuksena on suunnata täältä vielä tuhannen kilometriä länteen ja kääntyä sitten etelään kohti Kazakstanin Almatya. Sinne on toiset nelisen tuhatta kilometriä. Kazakstanissa yritämme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 340, Tšita (Venäjä)

Edellisessä merkinnässäni povasin lumisadetta. Kirjoitin tekstin iltapäivällä, ja jo samana iltana saimme sitä. Paljon. Lumipyry kesti tuntikausia. Kaikki peittyi nopeasti valkoiseen hankeen. Tie pysyi kuitenkin ajokelpoisena. Ehkä hieman yllättäen ajoradalle ilmestyi myös nopeasti oransseja aura-autoja. Kenties emme olekaan niin syrjässä, kuin luulimme. Täällä käytetään ilmeisesti myös suolaa tai jonkinlaista jäänsulatuskemikaalia, sillä asvaltti pysyi myräkästä huolimatta aika sulana. Välillä tie tosin oli niin valkoinen, ettei tie- tai kaistamerkintöjä nähnyt lainkaan. Alaskasta ostetut kitkarenkaat pitävät Siperian lumilla oikein mainiosti. Emme ole liukastelleet. Loppujen lopuksi talvisäässä ajaminen ei ole täällä sen kummempaa kuin Suomessakaan.

Lumimyrskyn aikana tuli myös pilkkopimeää. Olosuhteet vaikeuttivat aika lailla yöpymispaikan etsimistä. Lopulta päädyimme tien sivussa olleelle kentälle, joka oli ilmeisesti jonkinlainen levähdyspaikka. Vähän pähkäiltyämme päätimme jäädä yöksi siihen. Koska lumisade jatkui yhä, valitsimme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 338, Simanovsk (Venäjä)

Habarovsk jäi taakse toissa päivänä ja tie kulki sieltä lähdettyämme hetken aikaa suoraan länteen. Nyt kuitenkin ajamme kohti luodetta. Kiinan raja tekee tässä kohdassa aika suuren koukkauksen pohjoiseen, jonka tie ohittaa. Kiinan läpi emme voi oikaista, vaikka siellä tie menisikin, sillä sinne ei omalla ajoneuvolla liikkuvia päästetä oikeastaan lainkaan. Kun Kiinan kyttyrän yli päästään, tulemme ajamaan pitkään Mongolian pohjoispuolella. Sekin on suuri maa, melkein kaksituhatta kilometriä leveä.

Tänään on kolmas täysi ajopäivä Vladivostokista lähtömme jälkeen. Tänään tulee myös täyteen kaksituhatta ajokilometriä huoltokorjaamon pihalta laskien. Silti emme ole vieläkään edes virallisesti Siperiassa, sillä hallinnollisesti tämä seutu on vielä Amuria. Alueen mukaan nimettyjä tiikereitä ei tosin vielä ole näkynyt. Kuten kolmessa päivässä ajetuista kilometreistä voi päätellä, hyvä tie on jatkunut vielä sisämaassakin. Sorateitä meidän ei tarvitse ajaa koko Venäjällä, ellemme sitten itse halua. Koko matka Euroopan puolelle on verraten uutta asvalttia. Näin meille on kerrottu. Välillä väylällä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 336, Kronshtadtka (Venäjä)

Olemme vihdoin liikkeellä. Ensimmäinen Venäjän autoilupäivä on takana ja teemme pian lähtöä toiselle. Yöpaikkamme oli mielenkiintoinen. Ajoimme eilen illalla päätieltä sivuun ja seurailimme pienempiä hiekkateitä, kunnes päädyimme jonkinlaiselle rapautuneelle betonialustalle keskelle korkeaa heinikkoa ja matalia pensaita. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että tämä on ollut joskus helikopterikenttä. Kylmän sodan aikaan näillä seuduin on varmasti ollut säpinää. Vladivostok oli silloin suljettu kaupunki, jonne ulkopuolisilla ei ollut asiaa. Muutenkin Tyynenmerenrannikko lienee ollut tarkasti vahdittu. Oli miten oli, nukuimme oikein makeasti nykyään horsmaa kasvavan laskeutumisalueen reunalla.

Varsinaisessa Siperiassa emme vielä ole. Meidän pitää ajaa ensin nelisen sataa kilometriä pohjoiseen kaupunkiin nimeltä Habarovsk. Se on suuri paikka, suurempi kuin Vladivostok. Olemme siis yhä kahden Venäjän itärannikon suurkaupungin…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather