Monien kiroama vuosi 2020 päättyi kuukausi sitten. Silloin sosiaalinen media oli pullollaan orastavaa toivoa: Onneksi se on ohi! Kyllä tämä tästä!

Mutta kuinkas sitten kävikään. Dystooppinen tieteiselokuvatodellisuus, jossa miellyttävät, mutta keinotekoisen oloiset kuulutusäänet kehottavat varomaan kanssaihmisiä ja pesemään käsiä on läsnä julksissa tiloissa vahvemmin kuin koskaan. Lähes kaikki elävät elämäänsä maski päässä ja suuri maailma kulkee lockdownista lockdowniin.

Jos vuosi 2020 oli raskas, ei juuri päättynyt tammikuu 2021 kovin hääviltä näyttänyt sekään.

Seurailimme Jasminin kanssa tilanteen kehittymistä viime vuoden loppupuolella. Se ei näyttänyt hyvältä. Teimme lopulta ratkaisuja joulukuun alussa. Päätimme paeta kaupunkien ahdistavaa ja masentavaa koronarajoitustodellisuutta maaseudulle. Ratkaisua edesautoi se tosiseikka, että työnantajat suorastaan pakottavat ihmiset pois toimistolta kotihommiin. Elämme merkillisiä aikoja.

Siispä kalpimme tänne, Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen rajamaastoon (artikkelikuvat). Lumiseen peltomaisemaan harvakseltaan ripoteltuja taloja ja hiljaisia pikkuteitä katsellessa koko koronahässäkkä oikeastaan unohtuu. Kaupungissa kärvistelyyn verrattuna tämä oli mainio valinta.

Vuosi sitten suunnittelimme autoreissua Euroopan halki Portugaliin. Se olisi ollut ensimmäinen pidempi keikka maailmanypäryskieroksemme jälkeen. Pääsiäiseksi ajateltu matka tietenkin peruuntui, kuten niin moni muukin asia viime vuonna. Tuolloin pohdimme, jotta ensi vuonna sitten.

Vähänpä tiesimme. Ei taida matka onnistua tänäkään keväänä, ehkei koko vuonna.

Mahdotonta matkailu ei kuitenkaan tällä hetkelläkään ole. Sosiaalisen median perusteella useampikin porukka on viettänyt talveaan reissaten autolla Euroopassa. Kovin lystiä se ei vaan taida olla. Asuttujen paikkojen vältteleminen, suljetut ravintolat ja kaiken maailman ulkonaliikkumiskiellot imevät kummasti ilon pakumatkailun vapaudesta. Tai näin ainakin kuvittelisin asian olevan. Joku pariskunta oli kuulemma saanut Kreikassa sakot ajettuaan omaa reissuautoaan ilman maskeja. He eivät olleet naimisissa. Samassa autossa saa istua maskitta vain, jos on näyttää avioliittotodistus. Ei kuulosta kivalta tämä tällainen todellisuus.

Ei, täällä maalla on paremmin. Sääli sinänsä, sillä Nissan on paremmassa ajokunnossa kuin oikeastaan kertaakaan sen jälkeen kun se Siperiasta palasi.

Mitä itse pandemiaan ja koronaan tulee, on maailma nähdäkseni maalannut itsensä nurkkaan. Näin helposti leviävän viruksen tukahduttaminen globalisoituneessa maailmassa tarkoittaa käytännössä vuosikausien kärvistelyä erilaisissa rajoitustiloissa. Avaamista ja sulkemista. Jatkuvaa epävarmuutta. Ahdistusta.

Kaiken lisäksi  kukaan ei näytä tietävän, miten tästä oravanpyörästä päästään pois. Toivotaan, että rokote on se lääke. Ellei, taitaa kansa monessa raskaita rajoituksia soveltavassa maassa käydä rauhattomaksi. Monella eurooppalaisella on mitta täynnä 2020-todellisuutta. Mutta saapa nähdä. Saapa nähdä.