Päivä 383, Göreme (Kappadokia, Turkki)

Vaikka olemme olleet Turkissa vasta kaksi päivää, olemme jo syvällä maan keskiosissa. Batumista lähtömme jälkeen kilometrejä on kertynyt jo tuhat. Olen matkustellut Turkissa aikaisemminkin, mutta pohjoisrannikko oli minulle aiemmin tuntematonta seutua. Jii ei ole käynyt koko maassa aiemmin. Tiesin Turkin läntisten osien teiden olevan todella hyviä. Niin on myös Mustanmeren rannalla. Rantaviivaa seuraillut moottoritie hipoi kunnoltaan täydellistä. Väylä oli uusi ja täysin sileä. Kaistoja oli koko ajan vähintään kaksi suuntaansa. Usein niitä oli kolme. Kaiken lisäksi muuta liikennettä on aika vähän, joten matkanteko on ollut nopeaa ja tasaista.

Turkkiin pääseminen oli helppoa. Lähdimme Batumin mainiolta hotellilta uloskirjautumisaikaan puolilta päivin ja ensitöiksemme pesetimme maaseudulla rapaiseksi käyneen auton. Käsinpesu ja imurointi maksoi yhdessä kaupungin lukuisista autopesupuljuista seitsemisen euroa. Heput hinkkasivat…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Päivä 380, Batumi (Georgia)

Vaikka on jo joulukuu, Mustanmeren rannikolla paistaa aurinko ja on lämmin. Suomessa tällaiseen keliin oltaisiin tyytyväisiä kesälläkin. Asteita on reilusti yli kaksikymmentä. Näin ei ollut toissa-aamuna Tbilisissä. Sieltä lähtiessämme mittari näytti kolmea lämpöastetta ja satoi vettä. Kaupungin ulkopuolella päädyimme lähes heti sitä ympäröiville vuorille, jossa sade muuttui lumeksi. Sitä oli aika lailla tielläkin. Pienet kylät muistuttivat lumisine puineen ja harmaantuneine maalaistaloineen varsinaista jouluidylliä. Onneksi on nuo talvirenkaat. Kauemmas pääkaupungista päästyämme lumi kuitenkin katosi. Kaiketi laskeuduimme hieman alemmas. Eilen aurinkokin jo näyttäytyi taas.

Emme tulleet rannikolle suoraan. Suorinta tietä kulkien välin olisi ajanut päivässä. Kiertelimme hieman ja käytimme matkaan melkein kolme. Kävimme muun muassa vilkaisemassa luolaluostaria maan eteläosassa Vardziasssa, aivan Turkin rajalla. Lähes tuhat vuotta vanha kallioon hakattu rakennelma on yksi Georgian monista nähtävyyksistä. Vaikka oli viikonloppu, ei paikalla…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta