Päivä 365, Buhara (Uzbekistan)

Matkapäivä 365. Olemme tänään olleet reissussa tasan vuoden. Kummallista. Tavallaan aika tuntuu hyvinkin pitkältä, onhan reissuvuoteen mahtunut vaikka minkälaista tapahtumaa, maata ja mannerta. Toisaalta on tapahtunut niin paljon, että aika on mennyt nopeasti, ja vuosi on vierähtänyt lähes huomaamatta. Pitkä vaiko lyhyt? Näkökulma riippuu vähän siitä, missä tunnelmissa ja minkälaisena päivänä asiaa miettii. Ehkä suurin helposti unohtuva juttu kuitenkin on se, että aika ei ole pysähtynyt kotonakaan. Sitä ei välillä muista, olemmehan ”vain” matkalla. Esimerkiksi puoli vuotta sitten Etelä-Amerikassa oli vaikea kuvitella, että Suomessa oli loppukevät. Valoisaa ja lämmintä. Meidän mielissämme pohjola oli ikään kuin jämähtänyt marraskuiseen pimeyteen ja räntäsateeseen. Siihen tilaanhan sen aikanaan jätimme. Mutta minkäs teet. Aikaa ei voi pysäyttää. Se jatkaa kulkuaan riippumatta siitä, missä päin palloa on, ja mitä siellä puuhastelee.

Saimme kuin saimmekin auton huollatettua ennen Samarkandista lähtöämme. Netin automatkailupalstoilta löytyi vinkki korjaamosta, jonka omistaja puhuisi englantia. Suuntasimme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 362, Samarkand (Uzbekistan)

 

Samarkand. Jo nimi luo mielikuvia eksoottisista muinaisista ajoista. Kameleita ja turbaaneja. Koristeellisin mosaiikein päällystettyjä temppeleitä ja minareetteja. Olemme täällä kolmatta päivää ja toden totta, eivät nuo mielikuvat ihan vääriä olleet. Kaupungin vanhassa osassa on aika lailla näyttäviä historiallisia rakennuksia. Se ei ole ihme, sillä Samarkand on Keski-Aasian vanhin kaupunki. Tarkkaa perustamisajankohtaa oikein tiedetä, mutta kymmenisen vuotta sitten täällä juhlittiin kaupungin 2750-vuotis päivää. Se on aika pitkä aika. Samarkandissaonkin ehtinyt mellastamaan monenlaista historian hahmoa, aina Aleksanteri Suuresta Tsingis-kaaniin. Oman kylän suuri mies oli kuitenkin 1300-luvun lopulla vaikuttanut Timur Lenk. Suuri osa historiallisista rakennuksista rakennettiin juuri noihin aikoihin. Kuuluisa ja vauras kaupungista tuli Euroopan ja Kiinan välillä aikanaan kulkeneen silkkitieksi kutsutun kauppareitin takia. Samarkand oli karavaanien tärkeä välietappi.

Nykyään täällä on hieman yli puoli miljoonaa asukasta. Kaupunki jakautuu vanhaan ja uuteen puoleen. Olemme kierrelleet…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 360, Samarkand (Uzbekistan)

Kazakstanista Uzbekistaniin pääseminen ei ollut helppoa, eikä se ollut mukavaa. Olimme rajalla iltakuudelta. Alkuun kaikki meni hyvin. Meidät leimattiin ulos Kazakstanista ja ajoimme ei-kenenkään maalle muutaman jonossa olleen henkilöauton perään. Rekkoja oli paljon enemmän. Alkoi odottaminen. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Rekkojen puomi aukesi aika ajoin ja uzbekkien tullialueelle päästettiin auto tai pari. Pikkuautojen portti taas aukesi harvoin, harvemmin kuin kerran tunnissa. Puolen yön jälkeen porttimies näytti meille elein, jotta käykää nukkumaan. Mitään ei tapahtuisi pian.

Hieman ennen kahta yöllä auton kylkeen koputettiin. Saimme vihdoin mennä. Ajoimme sisälle portista, ja sitten uuteen muutaman auton jonoon rajarakennuksen viereen. Jälleen piti odottaa. Lopulta eräs rajamiehistä alkoi…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 359, jossain päin Etelä-Kazakstania

Olimme Kirgisiassa Biškekin jälkeen vielä kaksi täyttä päivää. Vuoristotiet olivat hitaampia ajettavia kuin kuvittelimme, joten varsinkin toinen päivä venähti turhankin pitkäksi. Mutta ei niin huonoa, ettei hyvääkin. Nyt nimittäin osaan sanoa Kirgisiasta huomattavasti enemmän kuin vielä pari päivää sitten. Kiintoisa paikka ja hienot maisemat. Omanlaisensa maa, joka ei oikeastaan vertaudu täysin mihinkään aiemmin näkemääni. Siinä päällimmäiset vaikutelmat. Maiseman teki monin paikoin poikkeukselliseksi se, että lumihuippuiset vuoret nousevat ikään kuin suoraan ylös tasankojen pinnasta. Ruskeansävyisten peltojen taustalla ne näyttivät suorastaan epätodellisilta, kuin maalatuilta kulisseilta konsanaan.

Kirgisian sää suosi meitä aivan viimeiseen iltaan asti. Taivas oli lähes koko ajan sininen. Lumi tosin ilmaantui maastoon heti, kun nousimme vähänkin ylemmäs vuoristoon. Tasangolla sitä taas…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather