Päivä 372, Astrahan (Venäjä)

Palasimme lähes huomaamatta Eurooppaan, sillä maanosien rajalla virtaava Uraljoki ylittyi viimeisenä päivänämme Kazakstanissa. Tapahtuma oli niin mitätön, että rajan sijainti piti tarkistaa kartasta jälkikäteen. Ylitimme Uralin sillan etsiessämme kuumeisesti paikkaa, johon voisimme pysäköidä yöksi ja käydä nukkumaan. Tämä oli varmaan osasyy siihen, että Atirawin kaupungin kupeessa sijainneen joen ylitys jäi meiltä oikeastaan huomiotta. Yöpaikka löytyi joitakin kymmeniä kilometrejä Euroopan puolelta. Nukuimme jälleen kerran joitakin satoja metrejä tiestä, piilossa matalan kasvillisuuden takana. Ensimmäinen yömme Euroopassa lähes vuoteen oli tuulinen.

Beyneustä oli Venäjän rajalle noin seitsemänsataa kilometriä. Tässä Kazakstanin nurkassa tiet olivat välillä aika raskaita ajettavia. Suuria kuoppia ja reikiä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.