Päivä 369, Beyneu (Kazakstan)

Taas Kazakstanissa. Uzbekeista poistuminen oli huomattavasti helpompaa kuin sinne tuleminen. Olimme yli rajasta ja taas liikkeellä alle kahdessa tunnissa siitä, kun ajoimme Uzbekistanin raja-aseman ensimmäiselle portille. Taisin joskus aiemmin mainita, että täällä ei tehdä minkäänlaisia dokumentteja autolle. Niin ei kuitenkaan ole, sillä Uzbekistanin sisääntulorajalla Nissanille kirjoitettiin tilapäinen maahantuontilupa. Eilen maasta lähtiessämme jätimme paperin Uzbekistanin tullimiehille, ja Kazakstanin tullissa meille tehtiin taas uusi lappu. Täällä on siis ihan sama käytäntö kuin vaikkapa Latinalaisessa Amerikassa. Vierasmaalaisella autolla pitää olla rajalla kirjoitettu paperi. Venäjälle pian mennessämme emme kuitenkaan tarvitse uutta, sillä Kazakstan ja Venäjä ovat samassa tulliliitossa, ja sama dokumentti on käypä molemmissa. Näin sitä oppii.

Tie Buharasta rajalle oli suora ja selkeä. Maasto on ruskeaa ja tasaista aroa, jossa ei ollut mitään kovin mielenkiintoista. Asutusta on vähän. Monet kylistä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.