Päivä 336, Kronshtadtka (Venäjä)

Olemme vihdoin liikkeellä. Ensimmäinen Venäjän autoilupäivä on takana ja teemme pian lähtöä toiselle. Yöpaikkamme oli mielenkiintoinen. Ajoimme eilen illalla päätieltä sivuun ja seurailimme pienempiä hiekkateitä, kunnes päädyimme jonkinlaiselle rapautuneelle betonialustalle keskelle korkeaa heinikkoa ja matalia pensaita. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että tämä on ollut joskus helikopterikenttä. Kylmän sodan aikaan näillä seuduin on varmasti ollut säpinää. Vladivostok oli silloin suljettu kaupunki, jonne ulkopuolisilla ei ollut asiaa. Muutenkin Tyynenmerenrannikko lienee ollut tarkasti vahdittu. Oli miten oli, nukuimme oikein makeasti nykyään horsmaa kasvavan laskeutumisalueen reunalla.

Varsinaisessa Siperiassa emme vielä ole. Meidän pitää ajaa ensin nelisen sataa kilometriä pohjoiseen kaupunkiin nimeltä Habarovsk. Se on suuri paikka, suurempi kuin Vladivostok. Olemme siis yhä kahden Venäjän itärannikon suurkaupungin…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 334, Vladivostok (Venäjä)

Jii palasi Suomesta eilen. Matkansa oli mennyt hyvin, vaikka olikin pitkä. Hänelläkään ei ollut ongelmia viisuminsa kanssa, joten kai se on uskottava paperimme olevan kunnossa. Jälleennäkemisen kunniaksi kävimme syömässä ja kiertelimme kaupunkia. Aikaa oli, sillä eilen auton suhteen ei tapahtunut mitään. Tänään iltapäivällä puhelin vihdoin soi. Nissan oli tullattu ja kaikki viranomaisten kanssa oli selvää. Konttia siirrettiin parasta aikaa rekalla pois satamasta purkualueelle. Oli kiire. Kontit kun halutaan purkaa ja saada takaisin kiertoon mahdollisimman nopeasti. Tatjana ja pomonsa Viktor tulisivat hakemaan aivan pian. Sopiiko? Totta kai sopii, vastasin. Kerroin Jiille tilanteen ja laitoin kengät jalkaan. Hän jäi hotellille odottamaan, mitä tuleman piti.

Vartin päästä Tatjanan keltainen pikkuauto kurvasi hotellin eteen. Kuten muuallakin Venäjällä on liikenne täällä oikeanpuoleista. Useimpien autojen ratti on silti tähän nähden väärällä puolella, eli oikealla…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 332, Vladivostok (Venäjä)

Voitto! Laiva saapui perille Vladivostokiin eilen, eikä vesiesteitä matkalla kotiin enää ole. Ensimmäisen näkemäni aikataulun mukaan laivan piti olla perillä yhdeltä iltapäivällä. Jossain vaiheessa matkan aikana saapumisaika vaihtui kahteen. Lopulta, lähestyessämme Vladivostokin satamaa, ilmestyi ilmoitustaululle lappu, jossa kerrottiin maihinnousun alkavan kymmentä yli kolme. Paatti oli siis lopulta useamman tunnin myöhässä. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Seisoin pitkään muiden matkustajien kanssa laivan aulassa odottamassa maihinpääsyä. Lopulta laskusilta avattiin ja marssimme alas sataman betonilaiturille, sitten heti sokkeloiseen satamaterminaaliin. Passit tarkastettiin siellä. Vaikka kaiken piti olla kunnossa, jännitti silti…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 330, Donghaen satama (Etelä-Korea)

Eastern Dream. DBS Ferry. Tällaiset tekstit seisovat tämän valkoisen, jo hieman kulahtaneen autolautan kyljessä. Laiva on nyt Donghaen satamassa Etelä-Korean koillisrannikolla ja jatkaa pian kohti Vladivostokia. Osa Japanissa laivaan nousseista jäi kyydistä täällä, mutta täältä tuli myös uusia matkustajia. Myös me Japanista Venäjälle matkustavat pääsimme muutamaksi tunniksi maihin. Kävin itsekin leimauttamassa passini ja kävelemässä hieman. Siitä ei tosin ollut suurtakaan iloa, sillä laituripaikan ympäristö ei ole kovinkaan viihtyisää seutua. Jonkinlaista jättömaata, jota kirjovat suorat pikatientapaiset ja erilaiset varastohallit. Edes paikallisessa minimarketissa, joka oli ainut seudun kauppa, ei ollut oikein mitään ostettavaa. Pieni valikoima tylsiä tuotteita. Tämä satama on kovin erilainen kuin ne, joihin risteilyalus pysähteli.

En viihtynyt maissa kovin pitkään. Jotain pientä hyötyä käynnistä silti oli, sillä satamassa oli netti ja ehdin hoitaa…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather