Päivä 318, Tokio (Japani)

Halasimme Jiin kanssa aamulla pitkään Higashi-Nihombashin metroasemalla Tokion keskustassa. Juna tuli asemalle, ovet aukesivat ja hän astui sisään. Vilkutimme vielä toisillemme ikkunan läpi. Juna liikkui, ensin hitaasti, sitten kiihdyttäen ja hävisi lopulta pimeään tunneliin. Sen pääteasema oli Tokion päälentokenttä Narita. Jiin kone lähtee sieltä kohti Suomea näillä hetkillä. Jäähyväiset olivat haikeat ja vähän surulliset, mutta toisaalta helpottuneet. Saamme vihdoin omaa aikaa molemmat. Lähes yksitosista kuukautta on pitkä aika pienen pakettiauton kokoisessa tilassa ja monesti stressaavissa olosuhteissa. Jii odottaa myös kovasti vanhempiensa näkemistä. Viime kerrasta on vierähtänyt vuosi. Vuosi, jonka aikana on tapahtunut valtavasti. Tavallaan aika ei tunnu niin pitkältä. Tähän vaikuttaa varmaan se, että emme ole eläneet tänä vuonna lainkaan…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.