Päivä 256, Calgary (Alberta, Kanada)

Ylitimme Kanadan rajan eilen. Koko prosessiin meni vain muutama minuutti. Olimme puolilta päivin Montanan takamailla sijainneen raja-aseman ainoat asiakkaat. Yhdysvaltain puolella kyltit kehottivat ajamaan eteenpäin Kanadan puolelle, joten teimme niin. Jenkkiviranomaiset eivät meitä vaivanneet, emmekä mekään vaivanneet heitä. Pysäytin auton Kanadan rajakopille. Sen ikkunasta ojentui käsi, johon laitoin passimme. Kaveri oli hymytön ja ääriasiallinen. ”Mihin olette menossa? Kauanko olette Kanadassa? Mitä teet työksesi?” Vastailin, kuskin paikalla kun istuin. Alaskaan olemme menossa ja sitten pois koko mantereelta. Matka on ollut pitkä, mainitsin. Se ei kuitenkaan tällä kertaa kiinnostanut. Passeja jo leimatessaan rajamies osoitti autoa ja kysyi vielä: ”Meneekö myös tuo laivaan?” Juu, se menee konttiin Vancouverissa Alaskan keikkamme jälkeen, vastasin. Haluatko nähdä auton paperit? ”Ei ole tarvetta. Tervetuloa Kanadaan.” Sain passit takaisin ja kopin liukuikkuna vedettiin kiinni. Saimme mennä. Olipas helppoa.

Yellowstonen kansallispuiston jälkeen Yhdysvaltain maisemat muuttuivat vähä vähältä tutun ja kotoisankin…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.