Päivä 284, Whitehorse (Yukon, Kanada)

Syksy etenee. Päivä päivältä on keltaisempaa. Jossain turisti-infossa Yukonin ruskaa kuvattiin maailman kauneimmaksi. Nyt se on vasta aluillaan, joten emme taida nähdä väriloistoa koko komeudessaan. Vaan ei voi mitään. Tänne ei oikein viitsi jäädä notkumaan vain ruskan takia, sillä odotusaika saattaisi käydä pitkäksi. Yukonissa kun ei ole metsän ohella oikein mitään muuta. Suuntaamme mieluummin etelään. Ehkä siellä on yhä kesäisempää. Täällä horisontissa siintävillä vuorilla on lunta.

Ylitimme rajan Alaskasta Kanadaan eilen iltapäivällä. Raja-asemalla oli kovin hiljaista ja rauhallista. Luukun takana istunut naispuolinen tarkastaja tervehti meitä sekä englanniksi että…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 281, Sterling (Alaska, Yhdysvallat)

Paluumatka Daltonin maantietä pitkin ihmisten ilmoille sujui kivuttomasti ja nopeasti, eikä mitään mainittavaa sattunut. Jatkoimme pysähtymättä Fairbanksin ohi etelään ja viimein ohitimme myös Alaskan etelärannikolla sijaitsevan osavaltiopääkaupungin Anchoragen. Tällä kertaa urbaani elämä ei tuntunut ajatuksena mieleiseltä, joten suuntasimme saman tien mökkeilemään pääkaupungin eteläpuolella sijaitsevalle Kenain niemimaalle. Kaikesta päätellen tämä alue on paljon enemmän turistien suosiossa kuin aiemmin ajelemamme tiet täällä. Liikennettä on enemmän ja asuntoautojakin näkee jälleen. Emme nähneet niitä pohjoisemmassa kuin muutaman.

Deadhorsesta lähtömme jälkeen sää on ollut sateinen. Vettä on tullut melkein päivittäin. Ilma on kuitenkin lämmennyt selvästi matkan edetessä, eikä se…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 277, Deadhorse (Alaska, Yhdysvallat)

Nyt se on sitten tehty. Pääsimme perille. Molemmat Amerikat on ajettu halki etelästä pohjoiseen ja matkan alkuperäinen tavoite saavutettu. Ihan ensimmäisessä reittisuunnitelmissa karttaviiva päättyi tänne. Päätepisteen vieressä oli kuitenkin vielä silloin kysymysmerkki. Enää moisille arvoitusmerkeille ei ole tarvetta, sillä suunnitelma muuttui konkretiaksi eilen, kun saavuimme vihdoin Pohjois-Amerikan pohjoisimpaan teitse saavutettavissa olevaan taajamaan. Jopa Kanadan Tuktoyaktuk on karvan verran etelämmässä kuin tämä paikka, jolla on kartoissa kaksi nimeä. Prudhoe Bay ja Deadhorse. Käsittääkseni molemmat ovat olemassa ja tämän asutuskeskuksen kaksi eri osaa, mutta oikeasti täällä on vain yksi harvaan rakennettu teollisuusalue. Käytän siten jatkossa Deadhorsea, onhan se noista kahdesta jotenkin hienompi ja kalskahtaa jo itsessään…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä 
ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja

Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 274, Mile 60, Dalton Hwy (Alaska, Yhdysvallat)

Jos totta puhun, lähtökohdat Daltonin seikkailulle eivät olleet vielä aiemmin tänään kovin lupaavat. Auto nimittäin kärsi paljon Kanadan koitoksesta ja jossain vaiheessa alkoi vaikuttaa siltä, että se suorastaan hajoaa käsiin. Dempsterin valtatiellä ajetut vajaa kaksituhatta kilometriä olivat Nissanille kovempi urakka kuin koko aiempi matka yhteensä. Tai siltä se ainakin pohjoisessa käytyämme tuntui. Ajoimme huonoilla teillä myös esimerkiksi Boliviassa ja Perussa, mutta siellä piti suorastaan ryömiä. Kuoppia oli niin paljon, että kovaa ei voinut ajaa. Luulen, että se säästi autoa. Kanadan tie oli petollisempi. Tasaisempana sillä pystyi ajamaan 80 – 90 kilometrin tuntinopeutta, joten kun kuoppia tuli vastaan yllättäen, jysähti kovaa.

Soratiet jatkuivat aina rajan yli, mutta jossain vaiheessa Alaskan puolella matkalla Fairbanksiin pääsimme taas…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather