Päivä 245, Hell’s Backbone Road (Utah, Yhdysvallat)

 

Yosemitessa alkanut erähenkinen automatkailu jatkuu taas. Olemme kierrelleet Las Vegasista lähtömme jälkeen erinäisiä luonnonpuistoja kolmen osavaltion alueella. Nevada, Utah ja Arizona kohtaavat täällä. Emme ole olleet viime päivinä aina kärryillä siitä, paljonko kello on. Välillä se on tunnin enemmän, välillä tunnin vähemmän. Manner-Yhdysvalloissa on neljä aikavyöhykettä, ja Tyynenmeren aika vaihtuu Kalliovuorten ajaksi näillä main. Eilen taisimme olla parin tunnin sisällä kaikissa kolmessa osavaltiossa. Toki osavaltion vaihtuminen ilmoitetaan aina kyltein (tervemenoa täältä, tervetuloa tänne), mutta jos niitä kohtaa kovin usein unohtaa helposti, mikä olikaan se viimeinen nimi, joka tien vierustaa…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 242, Las Vegas (Nevada, Yhdysvallat)

 

Olemme Las Vegasissa ja täällä on kuuma. Lämpötila on ollut päivisin neljäkymmenen kieppeissä, eivätkä yötkään juuri helpotusta tuo. Olimme eilen kaupungilla vielä puolilta öin, eikä eroa päivään juuri ollut. Tuulikin on lämmin. Ulkona on kuin pyykinkuivaajassa konsanaan. Onneksi kaupunki on autiomaassa ja ilma hyvin kuivaa. Siksi lämpö ei tunnu ihan niin uuvuttavalta kuin kosteassa tropiikissa. Vegasin ilmasto muistuttaa itse asiassa hieman Australian sisäosia. Sielläkin oli hyvin kuivaa. Alice Springsissä muistan pyykkien kuivuneen ulkona todella nopeasti. Ja toki, kaikki sisätilat ovat täällä hyvin ilmastoituja. Lämpötila piinaa vain ulkona kuljeskelijaa.

Ajoimme tänne eilen Death Valleyn läpi. Kuolemanlaaksossa mittari näytti parhaimmillaan viittäkymmentäyhtä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 239, Inoy National Forrest (Kalifornia, Yhdysvallat)

 

Yosemiten kansallispuisto sijaitsee Sierra Nevadan vuoristossa, paikasta riippuen hieman yli yhdestä kilometristä kolmeen meren pinnan yläpuolella. Se on myös Unescon maailmanperintökohde. Mäntymetsää ja hiekkaista maata. Jylhää vuoristoa, jyrkkiä kallionseinämiä ja vesiputouksia. Raikasta ilmaa, havupuiden tuoksua ja sininen taivas. Näissä maisemissa vietimme kaksi päivää. Ihmettelimme lähes satametriä korkeita ja toista tuhatta vuotta vanhoja puita. Vuoristojoessakin tuli uitua. Tällaista oli Yosemitessa. Maisemiltaan kerrassaan hieno paikka, Etelä-Amerikankin huomioiden hienoimpia koko matkalla.

Kaiken edellä mainitun huomioiden ei ollut yllätys, että muutkin olivat…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 238, Stanislaus National Forrest (Kalifornia)

Lähdimme eilen liikkeelle Golden Gaten pohjoispuolelta aamupäivällä ja lähdimme kiertämään San Franciscon lahtea rannikkoa pitkin myötäpäivään. Koitimme välttää suuria teitä, ja alkuun se onnistuikin. Ensimmäisenä vastaan tuli Sausalito, jyrkkään rinteeseen rannalle rakentunut hyvinvoiva pikkukaupunki. Tunnelma oli unelias, kaikki hyvin siistiä ja rannan huvivenesatama täynnä pursia. Asuntolaivojakin siellä oli. Sausalitosta ei ole San Franciscon keskustaan kuin viitisentoista kilometriä, mutta sen todellisuus oli kuin toisesta maailmasta. Kaupungilla on maine boheemina, mutta vauraana paikkana. Nälkätaiteilijat eivät taidakaan kylänraitilla notkua. Yleisilmeen perusteella asuntojen täytyy olla todella kalliita. Keskituloisella ihmisellä ei taida olla asiaa Sausalitoon kuin turistina.

Matka jatkui ja joudimme takaisin moottoritielle. Seuraava etappi oli Berkeleyn…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather