Päivä 254, St Mary (Montana, Yhdysvallat)

Majoituimme juuri harjulle, josta on kerrassaan hienot näkymät edessä aukeavalle järvelle ja vuoristoiseen maisemaan. Laaksossa kulkee tie ja siellä oli myös pieni kylä. Niiden takana on Galcierin kansallispuisto, jonka läpi ajoimme juuri. Ilmassa leijuu hienon hienoa usvaa, joka taittaa laskevan auringon säteitä taiteellisesti. Vaikka ympärillämme on täysin puutonta ja paikka muistuttaa lähinnä tunturin lakea, meitä tuskin täältä kukaan näkee. Me sen sijaan näemme pitkälle, kenties Kanadaan asti. Rajalle on vain kolmisenkymmentä kilometriä. Ajamme sinne huomenna. Jos ylhäisessä yksinäisyydessään mantereen luoteiskulmassa sijaitsevaa Alaskan osavaltiota ei lasketa, tänään on viimeinen päivämme Yhdysvalloissa. Meksikon ja Jenkkien rajalla taisimme arvioida tullimiehelle vierailumme pituudeksi kolmekymmentä päivää. Arvaus oli aika hyvä, sillä olimme täällä aika tasan kuukauden.

Jii sytyttelee juuri nuotiota. Kunhan se saadaan palamaan…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 252, Carbella (Montana, Yhdysvallat)

Vietimme juuri kaksi päivää Yellowstonessa, joka lienee Yhdysvaltain kuuluisin kansallispuisto. Maan vanhinkin se taitaa olla. Pääosin Wyomingin osavaltiossa sijaitseva alue on suuri, lähes 9000 neliökilometriä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puistossa kulkee satoja kilometrejä maantietä, ja siellä liikutaan autoillen. Old Faithful -nimellä tunnetun geysirin ympärillä ajoväylät muistuttivat suorastaan moottoriteitä. Kaistoja on useita suuntaansa ja muutamissa kohdissa risteyksiin on jopa rakennettu eritasoliittymät. Moisia liikennejärjestelyitä näkee harvassa luontokohteessa. Alueella on myös useampi huoltoasema ja kauppa. Palvelut siis pelaavat ja liikkuminen on helppoa. Kuten kaikissa muissakin kansallispuistoissa, myös Yellowstonessa järjestelyt ovat viimeisen päälle kunnossa.

Eivätkä järjestelyt turhia olleetkaan, sillä puistossa oli vilinää ja vilskettä. Kiinalaisia turisteja Yellowstonessa palloili…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 250, Buffalo Valley (Wyoming, Yhdysvallat)

 

Las Vegasista lähtömme jälkeiset alueet ovat olleet kerrassaan mainiota retkiautomatkailumaastoa. Mitä pohjoisemmaksi pääsemme, sitä hienommiksi maisemat muuttuvat. Hienoja vihreitä metsiä, jylhiä vuoria sekä korkea sininen taivas. Sellaista täällä on. Utahin ja Wyomingin pikkukylät ja maaseutu tuovat elävästi mieleen villin lännen elokuvat. Vain preeriaylängöllä hevosen selässä yksin kaukaisuuteen tähystelevä Marlboro-mies puuttuu.

Hiljaisten maalaisteiden liikennemerkit ovat reikien perusteella suosittuja maalitauluja. Joihinkin on ammuttu haulikolla, joihinkin kiväärillä. Monilla eurooppalaisilla…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 247, Salt Lake City (Utah, Yhdysvallat)

 

Salt Lake City. Suolajärvikaupunki. Joskus vuosituhannen vaihteessa kävelin Töölössä. Oli myöhäissyksy, pimeää ja sateli räntää. Minut pysäytti kadulla kaksi kohteliasta parikymppistä nuorta miestä. Molemmat olivat pukeutuneet virallisesti pukuihin ja siistiin ulkotakkiin. Hieman auki ollut kaulus paljasti suorassa olevan solmion. Vaikka kaverukset eivät selvästikään olleet suomalaisia, puhuivat he silti lähes täydellistä suomea. Minulle haluttiin kertoa mormoniuskosta. Nuoret miehet olivat tietysti lähetyssaarnaajia, niitä samoja, joita eräs suomalainen mobiilipalveluiden tarjoaja mainoskampanjassaankin jokunen vuosi sitten parodioi. Nämä aidot olivat tosin siistimpiä ja vähemmän nörttejä kuin mainoksen hahmot. Muistan edelleen, kuinka hämmästynyt olin kaverusten…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä (osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather