Päivä 217, Mexicali (Meksiko)

Kiitos ja ylistys, meillä on uusi tuulilasi! Saavuimme Mexicaliin eilen alkuiltapäivästä ja suunnistimme suorinta tietä lasipajalle. Katjalta ja Nandolta, kuten kaikki häntä kuulemma kutsuvat, saamamme osoitteen perusteella se löytyi helposti. Mexicali ei ole mikään kyläpahanen. Täällä on lähes miljoona asukasta. Näin suuressa paikassa emme ole pysähtyneet aikoihin. Silti täällä ei ole kovin hankala ajaa, sillä kadut ovat suoria ja leveitä. Ne on suunniteltu selvästi yhdysvaltalaisen mallin mukaan, autoja varten. Muutaman korttelin päässä hotelliltamme kulkee epämääräisen näköinen viivasuora ja nelisen metriä korkea aaltopeltiaita. Sen toisella puolella on USA ja pikkukaupunki nimeltä Calexico. Aikanaan täällä paikkoja nimenneet ovat olleet humoristeja. Kun toinen yhdisti Meksikon ja Kalifornian nimet yhdellä tavalla, teki rajan vastakkaisen puolen asutuskeskus saman tempun, mutta toisin päin.

Korjaamolla meitä odotettiin: ”Te olettekin varmaan ne suomalaiset?” Hyvää englantia puhunut…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 214, San Carlos (Meksiko)

Saavuimme tänään loppuiltapäivästä pienehköön kylään nimeltä San Carlos. Paikka on Kalifornianlahden rannalla. Jos tästä lähtisi vesiteitse suoraan länteen, alle sadan kilometrin päässä vastaan tulisi Kalifornian niemimaaksi nimetty 1300 kilometriä pitkä maasoiro. Nimestään huolimatta sekin on osa Meksikoa. Tosin niin oli varsinainen Yhdysvaltain Kaliforniakin aikanaan. On edelleen kuuma. Lämpötila on noussut päivä päivältä. Pohjoiseen vievän valtatien ympäristö on ollut tasaista ja tylsää. Edes puita tai korkeampaa kasvillisuutta ei ole. Tie hohkaa. Onneksi vaihdatimme auton alla alkuun olleet viimeisetkin kaksi kitkarengasta kesäkumeihin Kolumbiassa. Ensimmäiset kaksihan hajosivat jo Chilessä.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli suunnata juuri Kalifornian niemimaalle. Sinne olisi päässyt laivalla…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Facebooktwittermailby feather

Päivä 212, Mazatlan (Meksiko)

Olemme viettäneet kolme päivää Meksikon moottoriteillä ja matka on edennyt vauhdilla. Edellisen merkinnän jälkeen mittariin on kertynyt 1300 kilometriä. Nyt Tyynimeri on tuossa muutaman kymmenen metrin päässä, melkein ikkunamme alla. Vielä viikko sitten katselimme Karibianmerta. Vaikka emme ole tehneet päiväkausiin muuta kuin ajaneet, Yhdysvaltain rajalle on vielä aika lailla matkaa. Meksiko on toden totta suuri maa. Erityisen suurelta se tuntuu Keski-Amerikan pikkuvaltioiden jälkeen, joissa rajalta rajalle oli enintään viisisataa kilometriä.

Tiet ovat olleet pääsääntöisesti erinomaisia, kaksi kaistaa suuntaansa. Ilmaista niillä ajaminen ei kuitenkaan…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Facebooktwittermailby feather

Päivä 210, Cordoban liepeillä (Meksiko)

Ajoimme eilen Tabascon maakunnan halki. En tiennyt, että se on täällä päin. Jos rehellinen olen, en tiennyt moista paikkaa olevan oikeasti olemassakaan. Kuuluisa chilikastike ei kuitenkaan ole peräisin täältä. Se on Yhdysvaltain Lousianassa jo 1800-luvulla tehty keksintö. Legendan mukaan kastikkeeseen käytetyt pippurit kasvoivat alkujaan tällä alueella, ja tuote nimettiin tämän takia Tabascoksi. Tai sitten nimi vain kuulosti keksijästään eksoottiselta ja myyvältä. Oli miten oli, Tabasco on tasaista seutua Meksikonlahden rannalla. Kymmenisen vuotta sitten alueen pääkaupungissa Villaheremosassa tulvi niin pahasti, että lähes satatuhatta ihmistä joutui jättämään kotinsa, ja maakunnassa vallitsi kansallinen hätätila.

Kuumankostea ja trooppinen sää jatkuu yhä. Olemme ajaneet…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovista kirjoista:

Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.(osa 1)
Länttä ja itää: seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä (osa 2)

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather