Päivä 188, La Cruz (Costa Rica)

Olemme majailleet viime päivät leirintäalueena toimivalla maatilalla Costa Rican pohjoisosassa. Kuten kaikkialla tässä maassa, täälläkin on kovin viidakkoista. Pimeän tultua ulkona vallitsee niin kova kakofonia, että polulla autolta vessaan suorastaan pelottaa. Kun metsästä kuuluu mitä ihmeellisimpiä mölinöitä ja vihellyksiä, rupeaa helposti kuvittelemaan kaikenlaista. Tiluksilla vaeltelee myös talon pikimusta vanha tanskandoggi. Koira on vaikuttavan kokoinen ja ystävällinen, vaikkakin vähän höppänä jo. Sitäkin saattaa öisin luulla vaikka miksi. Päivisin puissa mellastavat hämähäkkiapinat poikasineen. Yhdessä latvassa roikkui eilen märkä ja flegmaattinen laiskiainen.

Jos öiset äänet unohtaa, on täällä hiljaista ja rauhallista. Maatilan kultivoitunut sveitsiläinen emäntä kertoi, että nyt on matkailun kannalta hiljainen sesonki. Costa Rica on ainakin näiltä osiltaan luontokohde. Eurooppalaiset tulevat tänne ihmettelemään…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 187, La Cruz (Costa Rica)

Panaman ja Costa Rican välinen raja ylittyi hämmästyttävän helposti. Koko juttuun taisi mennä kaikkineen alle tunti, joka on koko matkankin huomioiden aika hyvä suoritus. Prosessi oli pohjimmiltaan sama kuin Etelä-Amerikassakin. Auton tullipaperi jätettiin ensin Panaman tulliin ja passeihin otettiin exit-leimat. Luukuilla asioimisjärjestys oli hieman sekava, mutta meitä ilmaantui neuvomaan jonkinlainen opas. Suhtauduimme heppuun ensin epäluuloisesti, mutta hän taisi tehdä vain työtään. Ainakin miehen kaulassa roikkui virallisen oloinen lupalappu, eikä hän pyytänyt avustaan minkäänlaista korvausta. Olemme tainneet lukea ja kuulla liikaa juttuja rajoilla pyörivistä epävirallisista avustajista, ja siksi vähän turhan skeptisiä.

Costa Rican tullialue oli sekava rakennuskokoelma sekin, mutta sielläkään kuuluisia piinaajia ei näkynyt missään. Kun passien tarkastusluukku lopulta löytyi, alkoivat asiat rullaamaan. Meidät leimattiin sisään maahan ja opastettiin tulliin. Siellä sympaattinen…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 185, Santiago (Panama)

Panaman sää on päivisin paahtavan kuuma. Perjantaina maan pääkaupungissa satoi kaatamalla ja ukkosti komeasti. Kadut tulvivat ja taivaalla salamoi. Onneksi kaikki sisätilat on ilmastoitu, vaikkakin välillä turhankin viileiksi. Kuvaavaa on, että kun ulkolämpötila iltaisin ja öisin laskee, ei talojen ikkunoista välttämättä näe läpi. Aivan kuten autoillessamme, lämpimän ulkoilman kosteus tiivistyy rakennuksissakin kylmän lasin ulkopintaan. Ne ovat ihan höyryssä. Täällä suositaan vain yksinkertaisia ikkunalaseja. Kaksinkertaisella lasituksella tuostakin ongelmasta päästäisiin. Ongelma on kylmiin maihin verrattuna käänteinen. Suomessahan yksinkertainen lasi huurtuu talvisin helposti sisäpuolelta.

Panamassa käytetään maksuvälineenä Yhdysvaltain dollareita. Muutenkin täällä vallitsee perin yhdysvaltalainen tunnelma. Paljon ketjuravintoloita, leveitä moottoriteitä ja mall-nimellä kulkevia jenkkihenkisiä kauppakeskuksia. Panama City vaikutti korkeine tornitaloineen ja leveillä kaduilla…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 182, Panama City (Panama)

Asiat etenevät. Olemme Panamassa ja saimme auton ulos kontista ja ajoon eilen. Oli jo pimeää, kun pääsimme jatkamaan matkaa Colonin satamakaupungista kohti maan pääkaupunkia Panama Cityä (tai kaiketi oikeammin suomeksi Panamáa, mutta käytän jatkossa selkeyden vuoksi kaupungin englanninkielistä nimeä). Trooppisessa illassa ajamamme matka oli onneksi vain noin tunnin mittainen, ja tiekin hyvää nelikaistaista moottoritietä. Ainut ongelma oli tuulilasin ulkopintaan jatkuvasti tiivistynyt kosteus. Auto kun on sisältä ilmastoitu ja viileä, ulkoilma taas aivan tolkuttoman kosteaa. Tarvitsisimme uudet pyyhkijänsulat. Vastaantulijoiden valot nimittäin häikäisevät pahasti tuulilasin ollessa märkä, eivätkä kehnossa kunnossa olevat pyyhkimet saa sitä kuivaksi. Kosteus kuitenkin helpotti heti päästyämme pois sisämaasta ja takaisin meren läheisyyteen. Keski-Amerikan kannas on Panamassa vain alle sata kilometriä leveä. Karibianmereltä Tyynenmeren rannikolle siirtymisessä ei siis kauan nokka tuhise.

Purjevenematka päättyi eilen aamulla. Rannassa meitä odotti pikkubussi, joka vei pääjoukon Panama Cityyn. Me neljä suomalaista jäimme kuitenkin matkan varrelle Coloniin. Siellä laivausagentti poimi meidät moottoritien varrelta mukaansa. Vaikka olimme huolitsijan toimistossa jo aamupäivällä…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather