Päivä 194, El Cuco (El Salvador)

El Cuco on rauhallinen ja unelias rantakylä Tyynenmeren rannalla. Seesteisyys johtuu varmaan osittain siitä, ettei täälläkään ole sesonki. Useimmat majatalot ja hotellit ovat tyhjillään. El Cucon hiekkaranta on kilometrejä pitkä. Palmut huojuvat. Elämän varjopuoletkin täällä tosin näkyvät, sillä kylän kulkukoirat eivät ole kovin hyvässä kuosissa. Ne ovat surkeamman ja sairaamman näköisiä kuin oikeastaan missään aiemmin. El Salvador, surullisten perrojen maa. Perro on espanjaksi koira.

Majoituimme majatalon pihamaalle. Tässä on myös muutama paikka automatkailijoille. Muutaman dollarin vuorokausihintaan sisältyy myös uima-altaan käyttöoikeus. Emme ole ainoita vieraita, sillä viereemme pysäköi kanadalainen kolmikymppinen pariskunta. He ovat liikkeellä asuntoautoksi muuttamallaan koulubussilla ja tulossa pohjoisesta. Vaihdoimme kuulumisia ja neuvoja. Meitä tietysti kiinnosti Pohjois-Amerikka, heitä eteläinen. Pat ja Kat olivat…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 192, San Miguel (El Salvador)

Kun olimme selvinneet Nicaraguan rajalta Hondurasin Cholutecaan ja löytäneet majapaikan, lähdimme syömään. Parin korttelin päässä sijainneesta pikaruokaravintolasta takaisin motellille kävellessämme Jii katseli ympärilleen ja totesi sitten kaupungin olevan juuri sellainen paikka, jossa joku saattaa ampua sinut ohiajavasta autosta. Se oli mielestäni hyvä tiivistys.

Pohdiskelen paljon paikkojen erilaisia luonteita, enkä osaa tälläkään kertaa tarkasti yksilöidä, mistä häiritsevä turvattomuuden tunne johtui. Kaupunki ei ollut erityisen rähjäinen. Rakennukset olivat matalia laatikoita, kadut leveitä ja suoria. Tällainen ei ole kovin viihtyisää jalankulkumaastoa, eikä kaduilla juuri kukaan meidän lisäksemme kävellytkään. Kaupungin yleisilme muistutti Yhdysvalloista, jossa urbaanit alueet on myös usein rakennettu autoilun ympärille. Ehkä autoammuskelumielikuvakin kumpusi elokuvissa nähdystä Los Angelesin jengilähiökuvastosta. Sielläkin kadut ovat liian leveitä, rakennukset matalia ja aurinko paistaa. Straight outta Compton. Jännitteistä tunnelmaa eivät varsinaisesti vähentäneet…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 191, Choluteca (Honduras)

Nicaragua on nyt selvitetty ja olemme yhä hyvissä sielun- ja ruumiinvoimissa! Ylitimme Hondurasin rajan muutama tunti sitten ja yövymme tulevan yön täällä motellissa. Rakennuksen sisäpiha on aidattu, joten autokin on turvassa, aivan tuossa huoneen oven edessä. Honduras on kuulu karuista rikosluvuistaan, joten emme ajatelleet jäädä tänne munimaan. El Salvadorin rajalle on alle sata kilometriä. Jatkamme huomenissa sinne. Mutta se on tulevaisuutta se. Palataanpa kuitenkin ensin takaisin parin päivän taa ja San Miguelitoon, johon edellisessä merkinnässäni jäin.

Lauantain vastainen yö oli nihkeän kuuma. Onneksi parkkipaikka oli vartioitu, joten auton sivuovia uskalsi pitää raollaan. Se ja tuuletin auttoivat vähän. Kellon soidessa neljältä oli pilkkopimeää. Pukeuduimme, siistimme nopeasti itsemme ja nukkumapuolen. Sitten käynnistin auton. Yövartija avasi portin ja…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 189, San Miguelito (Nicaragua)

Itävaltalainen Tobias osoittautui mielenkiintoiseksi mieheksi. Juttelimme pitkään eilen illalla. Lukulaseineen harmaantunutta akateemikkoa muistattanut mies on koulutukseltaan juristi, ja tehnyt parikymmentä vuotta hommia kansainvälisille järjestöille mitä kummallisimmissa paikoissa ympäri maailman. Hän kertoi muun muassa asuneensa vuosia Somaliassa, jossa maalle laadittiin tuolloin uutta perustuslakia. Keski-Aasiakin oli hänelle tuttu asemapaikka ja hän kehui seutua kovin. Sinne on vielä jossain vaiheessa päästävä. Eläkkeelle jäätyään Tobias toteutti nyt pitkäaikaista haavettaan matkustaa autolla maailman ympäri. Projektiin oli aikataulutettu viisi vuotta.

Tobias oli menossa samaan suuntaan kuin mekin, mutta kaasutti rajalle jo kahdeksan jälkeen aamulla. Me taas otimme rauhallisemmin. Joimme kahvia ja pohdimme asioita. Kymmenen minuutin ajomatkan päässä ollut raja-asema oli Costa-Rican ja Nicaraguan välisistä ylityspaikoista vilkkain, eikä se houkutellut lainkaan. Sillä oli netistä luetun perusteella huono maine. Ajatus…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather