Päivä 157, Pena Cascajo (Kolumbia)

Emme ajaneet rajalle aamuyön rauhallisina tunteina, kuten ehkä viisasta olisi ollut. Mukavuudenhalu ja laiskuus voittivat. Sen sijaan vietimme levollisen yön pohjoisen Ecuadorin vihreällä maaseudulla myrttipuumetsän kupeessa, ja heräsimme tälläkin kertaa vasta kun mieli teki. Kun kahvit oli kaikessa rauhassa keitetty ja aamupala syöty, ajoimme rajalle.

Koko alue oli kuin olikin täynnä Kolumbiasta Ecuadoriin pyrkiviä venezuelalaisia. Paljon matkalaukkuja ja kantamuksia, lapsiperheitä ja aikuisten muodostamia ryhmiä. Keskiluokkaisen oloista porukkaa. Vanhaa väkeä oli vähemmän. Työikäinen kynnelle kykenevä väestö pyrkii näemmä aktiivisesti pois Venezuelasta. On hämmästyttävää, kuinka pahasti yhteiskunnan asiat voi sotkea huonoilla poliittisilla päätöksillä ja yhteisten asioiden kehnolla hoidolla. Venezuelan öljyvarannot ovat maailman suurimmat, mutta silti…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.