Päivä 135, Cusco (Peru)

Machu Picchulle ei mene lainkaan tietä. Perun ehkä kuuluisimman nähtävyyden viereen kulkee kuitenkin juna. Radan päätepistekylän nimi on Aguas Calientes, josta matka itse Machu Picchulle ei ole pitkä. Tämä olisi ollut helpoin tapa päästä katsomaan Inkojen kuulua, jyrkän vuoren nokkaan kivestä rakentamaa kaupunkia. Cuscosta lähteviin juniin ei kuitenkaan marssita noin vain, sillä paikkoja on rajallinen määrä ja väli on suosittu. Paikkavaraus olisi pitänyt tehdä hyvissä ajoin, emmekä me tietenkään tällaisiin juttuihin ennalta varaudu. Junalippu on myös kallis, jopa satoja euroja. Tämäkään ei meille käynyt. Liian tyyristä ja aivan liian helppoa. Piti keksiä jotain muuta.

Kävelläkin perille voi, olimme kuulleet, mutta vaellus kestää päiväkausia. Vaikka reippailu ei ole ikinä pahasta, viisi päivää oli liikaa. Tämäkään ei siis käynyt. Useamman illan nettiä selattuamme toteuttamiskelpoinen suunnitelma…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

 

Facebooktwittermailby feather

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.