Päivä 102, Quebrada del Diablo (Chile)

El Calafatesta lähdettyämme ajoimme taas tietä numero neljäkymmentä. Sen eteläiset osat todellakin ovat kehnommassa kunnossa kuin järviseuduilla. Huonoa sepeliä ja tylsiä maisemia. Edes mutkia ei ollut. Eikä aitoja. Ennen tätä Argentiina on ollut aitojen luvattu maa. El Calafaten jälkeiset seudut ovat jopa Argentiinan mittapuulla korpea.

Tyhjä tila. Sitä on piisannut Etelä-Amerikassakin. Tällaista autiutta olen nähnyt paljon, kaikilla Euroopan ulkopuolelle suuntautuneilla maantiereissullani. Täällä, Keski-Aasiassa, Australiassa. Jopa Kiinassa ja Afrikassakin. Kaikkialla on valtaisia…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Päivä 100, El Calafate (Argentiina)

Reissua on nyt takana aivan alusta laskien sata päivää, joten lienee hyvä aika tehdä väliarvio siitä, kuinka ajopelimme on matkasta selvinnyt. Olemme ajaneet kaikkineen 14 420 kilometriä. Googlen karttaohjelmaan vedettyjen suurpiirteisten viivojen mukaan reittimme Euroopan halki, ja sitten Montevideosta Tulimaan kautta Alaskaan, on pituudeltaan karvan verran alle neljäkymmentätuhatta kilometriä. Matka ei siis ole vielä edes puolessa.

Jos miettii auton yleistä tekniikkaa, on koko matkan ainut varsinainen ongelma ollut jo Euroopassa meitä vaivannut…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Päivä 98, El Calafate (Argentiina)

Viime päivät ovat tarjonneet paljon nähtävää. Torres del Painen kansallispuistoa Etelä-Chilessä oli kehuttu meille monet kerrat, joten päätimme ajaa sinne. Maisemat olivatkin kieltämättä hienoja, hienoimmasta päästä koko tähänastisella matkalla. Avaraa sinistä taivasta ja kumpuilevaa vihreänruskeaa maastoa. Kuohuvia jokia ja kuin Sormusten herrasta lainattuja lumihuippuisia tummanharmaita vuoria. Väillä tien yläpuolella leijui valtavia lintuja. Kerran laskeuduttuaan niillä on vaikeuksia päästä takaisin ilmaan. Andienkondori on yksi maailman suurimmista lentokykyisistä linnuista, ja siltä ne kieltämättä näyttävätkin.

Kävimme kansallispuiston portilla, mutta emme ajaneet siitä sisään. Pihiys iski. Alueelle päästäkseen olisi…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta

Päivä 96, Punta Arenas (Chile)

Salama voi näemmä iskeä kahdesti samaan paikkaan, niin sanoakseni. Selvisimme Punta Arenasiin eilen ja ranskalaiset piti löytää jostain. Emme vain tienneet miten. Mobiilinettiä meillä ei ole, joten viestin lähettämistä varten jostain piti etsiä käyttökelpoinen langaton verkko. Päädyimme lopulta kauppakeskukseen kaupungin laidalle. Siinä pähkäillessämme mitä tehdä ja mihin mennä, luoksemme ryntäsi yhtäkkiä jostain kolme lasta. Ensin säikähdimme: Mitä ihmeen hulluja ja huonokäytöksisiä kakaroita. Sitten tunnistimme Bernardien lapsikatraan. Perhe oli sattumalta ostoksilla samassa hypermarketissa. Tämä oli jo toinen kerta lyhyessä ajassa, kun törmäsimme sattumalta. Nyt kannattaisi pelata lottoa, totesi Denis.

Catherine neuvoi meille kartasta reitin kaupungin laidalla sijaitsevalle korjaamolle, ja kun saimme omat ostoksemme…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Seuraa Facebookissa: facebook.com/havaintoja
Seuraa Instagramissa: @havaintoja.matkan.varrelta