Päivä 67, Lagoa dos Barros (Brasilia)

Ennakkoahdistus oli kuin olikin turhaa. Ylitimme Brasilian rajan eilen, ja olipas se helppoa. Helppous on oikeastaan ollut tähän asti tämän mantereen teematunne. Vaan en valita. Kun kaikki vain jatkuisi samaa rataa, niin ei tarvitsisi valittaa jatkossakaan.

Rajakaupungin nimi oli Chuy tai Chui, riippuen kummasta maasta kysyy, tai kumpaa kieltä käyttää. Se sijaitsee aivan rannikolla, eikä liene maiden välisistä ylityspaikoista vilkkain. Uskoakseni tämä oli hyvä asia. Rauhallisilla rajoilla työskentelee rauhallisia virkailijoita. Montevideosta päin tultaessa rajanylittäjä kohtaa ensin Chuyn liepeillä sijaitsevan Uruguayn rajatoimiston. Tien sivussa sijaitseva rakennus oli aika…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 65, Punta del Diablo (Uruguay)

Ensimmäiset ajopäivät ovat nyt takana. Olemme seurailleet Atlantin rannikkoa koilliseen, kohti Brasiliaa. Uruguayn liikenne on verraten siedettävää ja tiet ihan kelvollisessa kunnossa. Muut kuskit ottavat ajamisen rennosti. Kaikilla ei ole koko ajan kiire, mikä on hyvä. Toisaalta juuri kukaan täällä ei käytä vilkkuja. Jos kaistoja menee samaan suuntaan useampi kuin yksi, haahuilevat autot monesti keskellä tietä, ikään kuin tietämättä itsekään minkä kaistan valita. Nämä ovat niitä rentouden haittapuolia. Uruguayn maaseutu muistuttaa ehkä jossain määrin Karibialla sijaitsevaa ja Yhdysvalloille kuuluvaa Puerto Ricon saarta. Tunnelmassa on jotain samankaltaista.

Vietimme pääkaupungista lähtöämme seuraavan yön autossa, hiljaisella rannalla soratien päässä. Kyseessä oli jonkinlainen…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 63, Montevideo (Uruguay)

’Neljäkymmentäviisi päivää, sen Atlantin ylittäminen lopulta otti. Laiva saapui perille eilen aamulla. Vihdoin ja viimein, voisi joku sanoa, ja taisi sanoakin. Eikä aikaakaan, kun olimme jo autoinemme ulkona satamasta ja Montevideon kaduilla. Nyt olemme hotellissa kaupungin keskustassa. Huomenna matka jatkuu. Siinä viimeisen vuorokauden tapahtumat pähkinänkuoressa. Kaikki on siis vallan hyvin.

Mutta aloitetaanpa alusta. Laiva saapui satamaan aikaisin aamuyöstä. Herätessämme kuuden jälkeen lastausramppi oli jo alhaalla. Myöhemmin kuulin kapteenilta, että olimme ajaneet…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 61, M/S Grande Brasile, matkalla kohti Montevideota

Lähdimme Zaratesta juuri äsken. Ensin tuosta joesta. Se meille hehkutettu metsäosuus ei ole ollut lopulta kovin kummoinen. Olin kuvitellut puiden kutakuinkin kurkottavan laivan kannelle asti, mutta mitä vielä. Ruskea Paranajoki on leveämpi kuin ennakkojuttujen perusteella kuvittelin. Mutkia on toki paljon, mutta reunoilla kasvava puusto on ihan tavallista matalahkoa vehreää metsää. Voi tosin olla, että laivamme korkeuden takia juuri mikään puu ei näytä kannelta katseltuna kovin kummoiselta.

Ellemme joudu odottelemaan merellä satamaanpääsyvuoroamme, on laivamatka ohi huomenna. Olemme jo pakkailleet…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather