Päivä 34, M/S Grande Brasile, merellä Mauritanian rannikolla

Laivan messissä on ruokapöytien lisäksi jokunen sohva, joten se toimii myös eräänlaisena matkustajien olohuoneena. Sen erottaa keittiöstä vain kapea käytävä, johon johtavat ovet ovat yleensä auki. Viisikymppisen filippiiniläiskokin musiikkivalinnat kuuluvat siten hyvin myös messiin. Tanakka ja lyhyehkö kokki innostuu usein laulamaan itsekin. Aiemmin soittolistalla ovat olleet lähinnä rock-klassikot, mutta tänään keittiöstä kaikuvat joululaulut. Istumme usein Emilin kanssa oleskelualueella ennen lounasta, lueskellen, keskustellen tai kirjoitellen omiamme. Niin tänäänkin. Kokin tulkinnat ja into ärsyttävät silminnähden vanhaa diplomaattia, ja hän kävi mielenosoituksellisesti huokaisten sulkemassa molemmat käytävään vievät ovet. Hän pitää rauhasta ja hiljaisuudesta. Minua hymyilytti.

Ohitimme Espanjalle kuuluvat…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 32, M/S Grande Brasile, merellä Marokon rannikolla

Kuten kaikilla matkustajia ottavilla rahtilaivoilla, täälläkin kaikki sapuskat sisältyvät lipun hintaan. Jos matka venyy vaikka viikolla, tarjotaan ruokaa perille asti. Päiviä tai aterioita ei tässä mielessä lasketa, laivakyyti Euroopasta Etelä-Amerikkaan maksaa aina saman verran. Viikko sinne tai tänne, ei väliä. Matkustajat ovat koko matkan ajan ikään kuin samaa sakkia laivan miehistön kanssa. Kaikki majoitetaan ja ruokitaan kunnes perille päästään, milloin se sitten tapahtuukaan. Nyt, matkan kestettyä jo jonkin aikaa, tällainen logiikka tuntuu täysin luonnolliselta.

Päivittäisiä aterioita on kolme. Aamiainen tarjoillaan…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 30, M/S Grande Brasile, merellä Gibralttarista länteen

Sää paranee päivä päivältä. Aurinko paistaa ja vielä jokunen päivä sitten kannelle menijää tervehtinyt jäätävä tuuli on enää muisto vain. Goretex-takit ja villapaidat voi jättää jo hyttiin. Huppari ja teepaita ovat ihan riittävä varustus. Pian hupparikin jäänee naulakkoon. Olemme kulkeneet jo useamman päivän lähes suoraa etelään ja nyt Espanjan eteläkärjen tasalla. Vaikka ohitimme ensin Ranskan, sitten Espanjan luoteiskulman ja lopulta Portugalin, emme ole juuri nähneet muuta kuin merta. Kapteenin mukaan nykysäännöt määräävät laivat pysymään verraten kaukana rannikosta. Rantavaltiot pelkäävät haaksirikkoja ja eritoten öljytuhoja. Ennen kuulemma ajettiin lähempänä, näköetäisyyden päässä rannasta. Niin ei kuitenkaan ole enää.

Meillä on ollut ohjelmaakin. Eilen kapteeni ja…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather

Päivä 29, M/S Grande Brasile, merellä Portugalin edustalla

Meitä matkustajia on siis kaikkiaan yhdeksän. Me kaksi olemme Suomesta ja muut seitsemän siis ranskalaisia. Nousimme kaikki laivaan Antwerpenissa, eikä matkan varreltakaan tule kyytiin enää muita. Jokaisella porukalla on mukanaan oma ajoneuvonsa, eli niitä ruumassa on kolme. Oman auton kanssa ei voi matkustaa muualle kuin Montevideoon, joten jäämme kaikki kyydistä siellä. Tämä johtuu ilmeisesti turistiajoneuvojen tullauskäytännöistä, jotka ovat Uruguayssa alueen muita maita yksinkertaisemmat.

Ennen asiat olivat toisin ja Euroopasta lähteneiden automatkustajien päätepysäkki oli…

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

 

Facebooktwittermailby feather