Vielä eilinenkin meni ankkurissa Sierra Leonen edustalla, sumussa, rannikkoa tai muita näkemättä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Olisimme voineet olla ainoita ihmisiä maailmassa. Eilinen oli pitkä, pidempi kuin toissapäivä.

Tänään seitsemän maissa aamulla alkoi kuitenkin vihdoin tapahtua. Sumutorvi tuuttasi kerran herättäen meidät, ja laiva liikkui taas. Ajoimme lyhyehkön matkan mereltä Freetownin sataman edustalle. Laituri oli vapaa. Ihan kaikki ei kuitenkaan ollut niin kuin piti, sillä edellisen aluksen lasti oli yhä laiturilla. Uuden laivan purkaminen ei onnistuisi, ennen kuin edellisen jättämät…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Kellumme toista päivää Freetownin edustalla. Olemme tähän mennessä joutuneet odottelemaan joka ainoan sataman edustalla. Kolmasosa matkasta on mennyt ankkurissa. En tiedä onko meillä ollut huono tuuri, vai onko rahtilaivapuuha aina tällaista. Tänään on laivapäivä numero kaksikymmentäkolme. Alkuperäisen aikataulun mukaan meidän piti olla Brasiliassa huomenna, mutta niin ei tule selvästikään käymään. Taidamme olla noin viikon myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Sää on ollut jo pitkään merellä ollessamme sumuinen. Kuten Dakarin edustalla, myös täällä muutama muukin alus…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Laiva perutti Dakarin satamaan vihdoin eilen aamupäivällä. Lastausramppi saatiin alas yhdentoista maissa ja muut rantautumisoperaatiot sekä paperityöt valmistuivat sopivasti puolilta päivin syödyn lounaan jälkeen. Satamakäynnit ovat jännittäviä päällystöllekin. Ennen Senegalin viranomaisten laivaan nousua kapteeni viiletti edestakaisin käytävillä edustavimmassa univormussaan ja kädessään muutama kartonki savukkeita. Mies itse ei polta. Kyseessä taisivat olla tullin miehille tarkoitetut tervetuliaislahjat.

Matkustajat olivat vapaita lähtemään laivalta…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Saavuimme Dakarin edustalle eilen aamulla. Laiva laski ankkurin noin kymmenen kilometrin päässä rannikosta ja rupesimme odottamaan. Emme ole ainoita. Joka puolella ympärillämme on laivoja, jotka nekin odottavat vapautuvia laituripaikkoja. Kannelta kaikkiin suuntiin katsomalla voi laskea kymmenkunta alusta. Jopa laivamme omistavan varustamon valkokeltaisia paatteja kelluu Dakarin edustalla meidän lisäksemme kaksi. Dakar taitaa tosiaan olla Länsi-Afrikan meriliikenteelle ja kaupankäynnille merkittävä satama. Maailman parhaiten organisoitu paikka se ei sen sijaan kuulemma ole.

Tällainen ruuhka on vaihtelua, sillä Afrikan rannikkoa…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.