On aika siirtyä pikkuhiljaa lähemmäs Belgiaa, sillä laivan lähtö lähestyy uhkaavasti. Ellei aikatauluun tule muutoksia, on siihen enää vajaa viikko. Riskejä ei viitsi ottaa. Laivamatka on kuitenkin reissun tärkein palanen. Jo sen yli viidentuhannen euron hintalappu saa ottamaan kaiken siihen liittyvän vakavasti. Tämä on ensimmäinen kertamme rahtilaivalla, joten kaikki on meille uutta. Järjellä ajatellen kaiken olennaisen pitäisi kuitenkin olla ihan hyvässä järjestyksessä. Muutama pikkujuttu mieltä silti kaivertaa. Yksi niistä on auton korkeus. Alun perin rahtilaivamatkailuun ja ajoneuvojen mantereelta toiselle laivaamiseen erikoistuneen saksalaisen matkatoimiston tarjouksessa autorahdin taksat oli sidottu vain auton yhteenlaskettuun pituuteen ja korkeuteen. Halvimmassa rahtiluokassa tämä luku…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Eilen aamulla Budapestista lähtiessämme auton tuulilasissa odotti yllätys. Siinä oli nimittäin sakkolappu. Olimme riemuinneet liian varhain. Kadunvarsiparkkimme ei ollutkaan ilmainen. Muovitaskuun täsmällisesti viikattua paperia tutkittaessa selvisi, että se oli tuikattu tuulilasinpyyhkijän alle jo perjantaina. Maksullista parkkiaikaa oli ollut saapuessamme jäljellä vain puolisen tuntia. Koska mittariin kelpasi vain Unkarin raha, olimme ottaneet tietoisen riskin. Emme jaksaneet lähteä etsimään ensin automaattia ja sitten paikkaa, jossa setelit olisi vaihdettu kolikoiksi.  Sakko oli kirjoitettu kaksikymmentä minuuttia ennen vapaapysäköinnin alkua. Perjantai-iltana. Aktiivisia lappuliisoja. Ehkä he saavat…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Nopeita mietteitä Unkarin pääkaupungista Budapestista. Tuttu paikka tämäkin. Keski-Euroopan maat ovat pieniä, eikä matka Slovakiasta tänne ollut pitkä, vain joitakin satoja kilometrejä. Osuimme Budapestiin sopivan epäsopivasti perjantain iltapäiväruuhkan aikaan ja jouduimme jonottelemaan pitkän tovin. Tämä on suuri kaupunki, suurempi kuin vielä yksikään aiemmista tällä matkalla.

Meillä molemmilla on ajokokemusta sangen eksoottisista paikoista, mutta…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Eilisaamuna Lvivistä lähtiessämme taivas oli pilvetön ja kirkas. Kaupungin reuna-alueet näyttivät marraskuisessa auringonpaisteessa huomattavasti pirteämmiltä kuin sinne tullessamme. Aamuruuhka oli lopuillaan. Bussinodottajat seisovat taas pysäkeillään. Se ei ollut parin päivän takaisesta alkuillasta muuttunut. Vanhat pienikokoiset bussit pysähtelivät, ja lähtivät taas kitisten ja keikkuen liikkeelle mustien dieselpakokaasupilvien saattelemina. Yleensä ne olivat tupaten täynnä. Ikkunoiden yläosat helmeilivät niihin tiivistyneestä kosteudesta peittäen matkustajien kasvot. Sisällä taisi olla lämmin.

Lvivin joukkoliikenne toi etäisesti mieleen…

—

Teksti kertoo päivälleen kahden vuoden takaisista tapahtumista. Koko tarinan voi lukea matkasta kertovasta kirjasta Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.