Lähtö

La 18.11.2017 (pvä 1), Gaujas (Latvia)

No niin. Tavarat on pakattu varastoon ja asunto vuokrattu eteenpäin yhdeksäksi kuukaudeksi. Vuokralainen muutti jo sisään, joten oli lähdettävä. Koska vuokra-aikakin tuli sovittua noin, lienee pakko pysyä poissa ainakin tuo sopimuksen kesto, eli elokuun 2018 loppuun. 

Pakkasimme siis auton ja ajelimme kohti etelää. Tuuli oli kova ja neljän jälkeen oli jo pilkkopimeää. Ei kovin mieltä ylentävä ilma. Tästä huolimatta auto kulki hyvin ja matka eteni. Aiemmin viikolla epävarmuutta herättänyt moottorin hälytysvalokaan ei vaivannut enää, vaan pysyi kiltisti poissa päältä.

Kirjoitan tätä Latviassa, maan pohjoisosassa olevassa kansallispuistossa. Makkarat on paistettu ja nuotio hiipumassa. Taitaa olla aika käydä yöpuulle. Nukumme autossa, jossa on yllättävän lämmin. Lisälämpöä tuo 12 voltin lämpöhuopa, jonka toimivuutta sängynlämmittimenä ei ole vielä testattukaan. Saapa nähdä. Kovin valtavasti sähköä se ei vie (noin 4 A), joka on tavallaan hyvä, mutta herättää toisaalta epäliyksiä sen lämmityskyvyn suhteen.

Seuravat viikot vietämme Euroopassa. Ajelemme seuraavaksi Liettuaan, sitten Puolaan. Piipahdamme kaiketi Ukrainassa ja sitten Budapestissä, suunnaten näillä näkymin lopulta Kroatiaan Välimeren rannikolle. Ehkä siellä pimeys ei ole ihan yhtä synkkää kuin näillä leveysasteilla. Toivottavasti siellä on myös hieman kuivempaa, sillä jatkuva jäätävä tihkusadekaan ei ole se säätiloista sympaattisin.

Tämän Eurooppa-kierroksen lopullinen päätepiste on kuitenkin Belgian Antwerpen, jossa ajamme auton laivaan ja nousemme siihen itsekin viideksi viikoksi. Määräsatama on Montevideo Uruguayssa. Tällä hetkellä paatin ilmoitettu lähtöpäivä on 6.12. Seilaamme siis Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi suurille merille. Vuosi vaihtuu jossain eteläisellä Atlantilla, ja olemme perillä Etelä-Amerikassa tammikuun alkupäivinä.

Näin on suunniteltu. Pysykää kuulolla. Pyrimme raportoimaan tulevista käänteistä kun yhteydet sen mahdollistavat. Jo tämän tekstin julkaisusta tuli matkafiilis, sillä se oli hävitä tyystin bittiavaruuteen kenenkään sitä näkemättä. Ei olisi ollut ensimmäinen kun huonojen yhteyksien takia olisi käyny niin. Onneksi ei kuitenkaan tällä kertaa.

Ensimmäinen ilta Latviassa. Jasmin lämmittelee.

Vielä kerran koko suunnitelma.

Matkaa voi seurata myös täällä:

www.facebook.com/havaintoja

https://www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta/

 

Facebooktwittermailby feather

Kolme päivää lähtöön- turbo-ongelmia ja lähtöstressiä

Lähtöön on enää muutama päivä. Ajattelimme startata kuluvan viikon lauantaina ja suunnata kohti etelää. Todennäköisesti reitti kulkee Tallinnasta alas jo turhankin tutuksi käynyttä Via Baltikaa, ensin Latviaan, sitten Liettuaan ja lopulta Puolaan. Ensimmäinen yö vietetään varmaankin jossain päin Latviaa. Tarkkaa suunnitelmaa ei tämän suhteen ole tehty, mutta eipä tuo tarpeellista olekaan. Kun kotiovi sulkeutuu ja auto käynnistyy, ei tarkoille suunnitelmille ole enää tarvetta.

Asuntomme on jo jossain määrin pakkauskaaoksen vallassa, eikä autokaan ole vielä ihan kaikilta yksityiskohdiltaan viimeistelty ja valmis. Pääpiirteittäin asiat ovat kuitenkin hyvällä mallilla ja etenevät. Viimeisten lähtöä edeltävien päivien stressiä ei voine ikinä välttää, mutta kokemuksesta tiedän sen helpottavan heti kun reissu alkaa. Jos uni jääkin tällä hetkellä vähän vähiin, niin lauantain jälkeen nukuttaa sitten senkin edestä. Näin se on aina pidemmille matkoille lähtiessäni ollut. Kun lentokone nousee ilmaan tai kilometrejä on ajettu jokunen eikä takaisin enää käännytä, ovat aiemmat huolet kuin pois pyyhkäistyjä – se mikä jäi tekemättä, jäi tekemättä, eikä sille enää mitään voi.

Kotona pakkaaminen ja lähtövalmistelut ovat vielä hieman kesken.

Osa tavaroista päätyy lopulta tänne.

 

Auto huollettiin eilen, joten ainakin öljyt ja suodattimet ovat nyt uudet. Ehkemme siten jää ainakaan heti tielle. Pientä huolta on jo onkin aikaa aiheuttanut muutaman kerran ajon aikana vilkkunut moottorin hälytysvalo. Saadakseni selville perimmäisen syyn tähän hankin moottorin vikakoodeja lukevan skannerin jo loppukesästä. Syyksi syyksi paljastui turbon ohitusportin venttiili (tai solenoidi). Vikakoodia (P0045) ihmeteltiin eilen myös korjaamolla. Yleisin syy tähän vikailmoitukseen ovat hapettuneet tai hapertuneet anturijohdot. Ne tarkastettiin pajalla, mutta niissä vika ei ilmeisesti ollut. Kaikki oli kunnossa.

Koko solenoidia ei kuitenkaan ruvettu vaihtamaan, joten saamme mahdollisesti nauttia vilkkuvasta hälytysvalosta tulevaisuudessakin. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla valtavan vakavaa. Turbon ilmasäätimen jumittaminen näkyy käytännössä vain ajoittaisena tehonpuutteena, jota en tosin itse ole edes huomannut. Korjaamon kaverin mukaan sen ei pitäisi olla ainakaan alkuun vaarallista moottorille. Turbon imupuolen ohi virtaa vain välillä liikaa ilmaa, ja tämän takia ahtopaine ei ole niin korkea kuin sen pitäisi olla. Maalaisjärjellä ajatellen tämä pikemminkin säästää moottoria sen vioittamisen sijaan.

Tutkimme asiaa myös internetistä, ja sanotun solenoidin jumittaminen ei näytä olevan ongelmana kovin harvinainen. Jasmin löysi jopa Youtube-ohjeet sen vaihtamiseen, joka sinänsä ei operaationa ole edes kovin hankala. Työkalujakaan ei juuri tarvita. Osan paikka moottorin ja jäähdyttimen välissä on tosin aika ahdas. Täytyy katsoa jonkin pidemmän tauon aikana, josko tähän pitää vielä ruveta. Itse toivon salaa, että ongelma poistuu ajamalla. Vanhemmalle ja jo jonkun verran ajetulle autolle kun ei ole taatusti ollut hyväksi, että se on viimeisen puolen vuoden aikana seissyt niin paljon kun se on seissyt. Ei ole mielestäni ihmekään, jos jotkut venttiilit ja portit ovat alkuun vähän kohmeessa.

Vikakoodi skannerin ruudulla. Joku piiri siellä on ollut auki.

Auton mukavuuspuolen sähköasiat edistyivät ehkä tärkeimmällä sähkön riittävyyden varmistavalla järjestelyllä. Sain nimittäin vihdoin vedettyä moottoritilasta kaapelin takaosassa sijaitsevalle kakkosakulle ja kytkettyä koko virityksen toimintaan. Akut on nyt siis yhdistetty, ja niiden välissä on älykäs erotusrele. Tämä rele mahdollistaa virran kulkeminen vain moottorista kakkosakulle päin, ei päinvastoin. Näin molemmat akut säilyvät paremmassa kunnossa, eikä esimerkiksi jääkaappi tai muu hupilaitte pysty missään tilanteessa tyhjentämään käynnistysakkua. Auton siis pitäisi käynnistyä ongelmitta joka tilanteessa, tai ainakaan käynnistymättömyyden ei pitäisi ikinä johtua liiasta sähkönkäytöstämme auton seistessä.

Kytkentää eilen illalla testailtuani olen hyvin tyytyväinen. Paitsi että se toimii, vaikuttaa se olevan tehokas. Vain puolisen tuntia ajeltuani kakkosakussa oli enemmän virtaa kuin koko sinä aikana kun olen akun omistanut. Ajopäivinä sähkö ei tule meiltä loppumaan. Tämä ajatus saa mielen hyväksi.

Seuraa automatkaa Etelä-Amerikkaan myös blogin Facebook-sivuilla täällä! Reittisuunnitelma taasen löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa.

Facebooktwittermailby feather

Auton sisuksesta, aikatauluista sekä (Euroopan) ajoreiteisistä

Auton sisustuksen väsäämisessä on aika ajoin iskenyt suoranainen epätoivo, mutta maali taitaa onneksi vihdoin häämöttää. Autotalli, jossa näitä muutoksia olen väkertänyt, on pieni ja lähtkohtaisesti aina aika täynnä rojua, kuten on ollut myös auto. Joka puolella vallitseva sekasotku ja kaaos ei ole omiaan piristämään kenenkään mieltä. Pikemminkin se masentaa. Siispä koska sisustus alkaa olla valmis, siivosin auton. Näky nosti mielialaa – ehkä tästä vielä tuleekin jotain.

Sisällä ajattelin vielä tehdä jotain pientä hienosäätöä kuten sipaista maalia muutamaan paikkaan, mutta pääasiassa tekemättä on oikeastaan enää joitain sähkötöitä. Katolle asentamani aurinkokenno toimii jo. Auton vapaa-ajanakku ja varsinainen akku sensijaan ovat vielä yhdistämättä, vaikka tarvittavan erotusreleen sekä kaapelit jo ostinkin. Tämä täytyy tehdä, sillä aurinkokenno ei tuottane tarpeeksi virtaa ainakaan alkumatkan syksyisessä Euroopassa. Sähköä apuakulle on siis saatava myös auton laturilta.

Huoltoon auto menee ensi viikolla, vain muutamia päiviä ennen lähtöämme. Öljyt ovat siten tuoreet ja suodattimet uudenkarheat kun lähdemme liikenteeseen. Seuraava huolto on edessä vasta jossain päin Etelä-Amerikkaa. Öljynvaihtoväli on 10 000 kilometriä, joten arvelen paikan olevan Argentiina. Epäilen, että eteläisen Brasilian ja Paraguayn kierros mennään vielä ensi viikon ölyillä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä matkaan tulee mutkia.

Alla muutama hämärässä tallissa auton takakopista otettu hieman sumuinen kuva, joista kuitenkin saanee aika hyvän käsityksen siitä, mihin sisustuksen saralla on päästy.

Näkymä oikeasta sivuovesta. Aurinkopaneelin lataussäädin odottaa seinällä lopullista kytkentää. Tässä johdot ovat vielä jossain määrin levällään.

Takaovesta kohti keulaa. Kotoa löytyi sattumoisin juuri sopiva matto istuma-alustaksi. Seinällä on kankaisia säiltystaskuja.

Vasen liukuovi. Pöytä on Biltemasta ja sitä on tarkoitus käyttää myös (tai ehkä pääosin) ulkona.

Lähtöön on enää alle kaksi viikkoa, sillä tarkoituksenamme on ajella aikamme Euroopassa ennen merimatkan alkua. Matkatoimisto lähetti meille linkin, josta laivamme (Grande Brasilie) satama-aikataulua voi ennakoida. Se löytyy täältä. Kuten taulukosta näkyy, laiva ei ole ihan alkuperäisessä aikataulussaan. Sen piti lähteä Antwerpenistä kohti eteläistä Atlanttia 1.12. Nyt lähtöpäivä on 6.12.

Kaiken kukkuraksi laiva matkaa vielä tämän jälkeen Belgiasta Hampuriin, josta se lähtee vasta 10.12. Satamajärjestys oli kuulemma varausta tehdessämme toisenlainen. Nyt pohdiskelemme, kannattaako lähtöpaikka vaihtaa Antwerpenistä Hampuriin. Tällä tavoin laivavuorokausia olisi muutama vähemmän. Pieni aikatauluviive sen sijaan ei tullut yllätyksenä. Sen verran monessa paikassa siitä on varoitettu.

Taanoiset vesi- ja räntäsateet yhdistettynä koleaan ja synkkään ilmaan saivat myös miettimään sitä, mihin Euroopassa oikein kannattaisikaan ajaa laivan lähtöä väijymään. Olimme suunnitelleet pyörivämme vajaat pari viikkoa keskisessä Euroopassa, mutta nyt kun aikaa on enemmän ja syksyiset säät alkavat tympiä, niin heräsin pohtimaan jotta eihän tuonne Välimerellekään kummoinen matka ole. Kun on tuo aurinkokennokin auton katolla. Ei siitä paljon iloa ole jos sen päällä on loskaa.

Kroatian rannikolle ei lopulta ole mitenkään tavattoman pitkä matka.

Seuraa automatkaa Etelä-Amerikkaan myös blogin Facebook-sivuilla täällä! Reittisuunnitelma taasen löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa.

 

Facebooktwittermailby feather

Kattoteline ynnä muuta pientä

Aurinkopaneelin kytkennät ovat loppusuoralla ja sääkään ei ole oikein kuvauksellinen, joten sitä ei vielä oheisissa ulkokuvissa näy. Tästä huolimatta muutama sana kattotelineestä, jonka taannoin auton katolle teetin.

Tiesin haluavani katolle jotain, johon on helppo kiinnittää reissutavaraa ja joka toimisi samalla myös aurinkopaneelin kiinnitysalustana. Tutkin netistä valmiita telineitä, jotka olivat aina väärän kokoisia ja usein myös hyvin kalliita. Laadukas, ensisijaisesti maastoautojen katolle tarkoitettu teline saattaa maksaa tuhatkin dollaria. Lisäksi Euroopan kattotelinekulttuuri on nettitutkimuksieni perusteella kovin köykäistä. Australiasta ja Yhdysvalloista erilaisia telineitä tai kattokoreja saa näemmä monestakin paikasta. Molemmissa maissa maastoautoja- ja ajoa harrastetaan varmaan enemmän, ja telineidenkin menekki siten suurempi. Raskaan ja suurikokoisen telineen tilaaminen toiselta mantereelta olisi ollut myös kallista.

Siispä päädyin teettämään itselleni sopivan. Piirtelin ja pähkäilin pitkään. Reunaehtoja oli jokunen. Auton katolla olevat tuuletusventtiilit eivät saaneet peittyä, toimivathan ne omilla aurinkopaneeleillaan. Toisaalta Etelä-Amerikan laivausyhtiö sanoo joissain papereissaan, että halvimman kuljetusluokan ajoneuvo ei saisi olla korkeampi kuin 1,9 metriä. Ilman lisävarusteita Nissan on 1,85 metriä korkea. Telineestä pitäisi siis suunnitella mahdollisimman matala ja sen tulisi olla lähellä kattoa. Nopeasti hoksasin, että pakettia on mahdotonta saada sopimaan viiteen senttiin. Siispä päätin tehdä telineestä sellaisen, jonka saa pois katolta ja se mahtuu hätätilanteessa helposti tavaratilaan, sikäli kun auton korkeutta ruvettaisiin Antwerpenin satamassa mittailemaan. Tämä määritti telineen ulkomitat ja selittää sen, miksi siitä tuli selvästi kattoa lyhyempi.

Auto on nyt telineineen noin 1,93 metriä korkea. Seuraavan autoluokan laivaushinta Euroopasta Uruguayhin on yli tuhat euroa kalliimpi. Potentiaalisesti kalliit kolme senttiä. En tosin usko, että kukaan kiinnittää asiaan satamassa huomiota, onhan teline hyvin huomaamaton, mutta varasuunnitelma on aina hyvä olla olemassa. Nyt teline siis mahtuu kivutta auton sisällekin.

Mitä maksoi ja mistä sai? Arvelin, että paras tekijä tällaiselle pienelle erikoislaatuiselle työlle olisi pieni ja omistajavetoinen metallipaja. Olin oikeassa, ja tekijä löytyikin lopulta aika helposti. Kouvolan lähellä sijaitseva, muun muassa portteja ja aitoja tekevä Metallityöt H. Soikkeli vastasi tarjouspyyntööni nopeasti ja koko prosessi meni kaikin puolin vallan kivuttomasti. Lähetin Soikkelille piirustukset sähköisesti ja pari viikkoa myöhemmin häkkyrä oli valmis. Mitat olivat kohdallaan ja kiinnityspisteet osuivat täsmälleen kohdalleen vaikka säätövaraa ei montaa milliä ollut. Telineelle tuli hintaa tasan 400 euroa, jota pidän loppujen lopuksi aika kohtuullisena.

Olen telineeseen sangen tyytyväinen. Kuten kuvista näkyy, se on sangen huomaamaton ja kevyen oloinen, aivan kuten pitikin. Toisaalta se on sangen vankkaa tekoa, ovathan reunaputket 4 senttiä korkeaa terästä. Painoa itse telineellä on viitisentoista kiloa.

Auton huomaamattomuus miellyttää minua kovasti. Se ei muistuta lainkaan retkeilyautoa, mistä ei olle ainakaan haittaa. Tosin kovasti tekisi mieleni hommata katolle lisävalot, lisäisiväthän ne katu-uskottavuutta. Lisäksi Etelä-Amerikassa on ajatuksena asentaa toiselle sivulle jonkinlainen rullaantuva markiisikatos. Sekin on helppo kiinnittää telineen reunaan. Eli monta hyötyä on tästä metallikehikosta.

Auton katossa oli valmiit ruuvinreiät telineen kiinnitystä varten. Kumikiilat tassujen ja katon väliin työstin Motonetistä ostamastani paksusta kumilevystä.

 

Auto matkustajineen lähtee Etelä-Amerikkaan joulukuussa 2017. Seuraa matkan käänteitä myös blogin Facebook-sivulla facebook.com/havaintoja.

Yleinen reissusuunnitelma Amerikkojen mantereelle löytyy tämän linkin takaa.

 

 

Facebooktwittermailby feather