USA:n viisumi hanskassa

Hyviä uutisia. Haastattelu Yhdysvaltain Tallinnan lähetystössä meni hyvin, ja alle viikon odottelun jälkeen meillä molemmilla on nyt kymmenen vuoden viisumi maahan.

Siinä se on. Passi on voimassa viisi vuotta, viisumi kymmenen. En tiedä miten tämä toimii, mutta eiköhän se selviä ennemmin tai myöhemmin.

Prosessi eteni siten, että ensin viisumidokumentit piti täyttää netissä. Papereiden kanssa ei tarvinnut puljata missään vaiheessa. Tämän jälkeen varattiin aika haastatteluun, sekin verkkopalvelun kautta. Systeemi mahdollisti viisumikandidaattien koplaamisen yhteen, joten teimme niin ja otimme yhteisen ajan. Näin toivoimme välttävämme tilanteen, jossa jostain kumman syystä vain toinen meistä saisi viisumin.

Koko homma vaikutti kaiken kaikkiaan läpihuutojutulta, sillä meitä pienehkössä kopissa lasin takaa haastatellut amerikkalainen kolmekymppinen sivistyneen oloinen virkamies totesi koneensa ruutua aikansa tuijoteltuaan, että hän olettaa viisumihakemuksemme olevan seurausta valtaisan pitkästä maalistasta, jota hän juuri näytöltä (minun hakemukseni) katseli. Myönsimme asian olevan näin – me molemmat olimme tulleet autoilleeksi Sudanin halki. Tämä nostatti kaverin kulmakarvoja. Heppu kyseli jotain satunnaista Afrikan road tripeistämme, mutta hänen kiinnostuksensa vaikutti olevan enemmän henkilökohtaista kuin ammatillista sorttia. Kaiken kaikkiaan onnistunut käynti siis.

Viimeisen viiden vuoden aikana vierailtujen maiden listaaminen hakemukseen oli sivumennen sanoen jossain määrin haastavaa. Niitä kun on aika paljon. Listasin sovellukseen kaikki jotka muistin. Jokunen saattoi unohtuakin. Kiinnostavaa oli, että tämän jouduin tekemään vain minä. Jasminilta kyseltiin verkkokaavakkeessa paljon vähemmän asioita, ja hänellä täytettäviä sivuja oli usempi vähemmän kuin minulla.

En keksi tähän muuta syytä kuin ammattinimikkeeni. Ehkä sukupuolikin vaikutti. Miespuolinen insinööri sai näyttää käyttää kaavakkeiden klikkailuun ja lukemiseen tunnin kauemmin kuin naispuolinen geneerisen bisnesalan henkilö. Paitsi matkahistoriani, sain selittää myös taustani kaikenmoisissa sotilastehtävissä. Olen reissuillani tottunut siihen, että insinööri on erinomainen ammatti erinäisiin maahantulokaavakkeisiin laittaa. Neutraali ja vähän tylsä. Yhdysvaltain tapauksessa asia ei olekaan näin.

Syy tähän selvisi minulle sattumalta joitakin päiviä haastattelumme jälkeen, jolloin tulin kuunnelleeksi netistä erästä podcastia. Siinä poliittiseen islamiin vuosikausia perehtynyt toimittaja ruoti Isisin syvintä olemusta. Korkeampaa koulutusta saaneista islamilaisen valtion taistelijoista ja toimijoista yli 40 prosenttia on kuulemma opiskellut insinööritieteitä. Se on jihadistien ylivoimaisesti yleisin kouluttautumisala. En ole oikein varma mitä tämä kertoo islamisteista, saati sitten mitä se kertoo minusta, mutta aika varma olen siitä, että tämän takia insinööri saa käyttää viisumikaavakkeiden täyttämiseen enemmän aikaa kuin joku muu.

Mutta oli miten oli, viisumiasia on nyt hoidossa. Yksi stressi vähemmän. Hyvä niin, onhan lähtöön aikaa enää alle neljä viikkoa.

Autokuva, jottei tärkein unohtuisi. Kattoteline on hyvin huomaamaton, aivan kuten halusinkin. Olen tyytyväinen. Telineestä lisää vielä lähitulevaisuudessa, jahka pääsen aurinkopaneelin asennushommiin.

 

 

Facebooktwittermailby feather

14 vastausta artikkeliin ”USA:n viisumi hanskassa

  1. Kun passisi menee vanhaksi niin sitten saat kantaa mukanasi kahta passia, voimassa olevaa passia ja passia jossa on tuo voimassa oleva viisumi. 🙂 Niin se ainakin L1 viisumin kanssa toimi.. Tuntui aivan holmolta omata kaksi passia joista molempia sai rajalla esitella.. 🙂

    • Salaa toivoinkin, että joku kertoo asioiden laidan kommenteissa, ja sinä ehdit ensimmäisenä. Kiitoksia!

      Huhut muuten kertovat, että USA olisi poistanut Sudania koskevat matkustusrajoitukset ihan viime päivinä. Siten tämä koko viisumijumppa saattoi olla osaltamme tarpeeton, ja olisimme Estallakin pärjänneet…

        • Heh, Pöke, itse asiassa juuri sinä tulit mieleen kun kuulin noiden säänösten mahdollisesti helpottaneen. En ole tosin täysin varma onko noin. Kai se selviäisi jos jaksaisi klikkailla Esta-kaavakket läpi ja lukea kaikki reunaehdot.

          Mitäs muuten meinaat siellä Kanadassa, kauanko olet? Ei kai se pahasti haittaa, vaikka viisumi kotiin jäikin? Jos olet kyllin kauan, niin lupaan jotta tulemme käymään.

          • Taidan ehtiä takaisin vanhalle mantereelle ennen keuin teidän laivakaan on saapunut perille.

            Kävin tuossa juuri tänään keskustelemassa Viisumiasioita hoitavan firman yhteyshenkilön kanssa ja sain uutta mielenkiintoista tietoa. Saattaa olla, että saan haettua vielä toisen tai jopa kolmannen työviisumin ennen kuin mittariin tulee 35 vuotta. Ja tämä siis täysin riippumaton tuosta vanhasta(tämän hetkisestä) viisumista.

            Tämän uuden informaation valossa on siis helppo alkaa punoa taas uusia suunnitelmia…

          • Kas, sehän on sitten lyhyt reissu tällä kertaa. Ja juonia on aina hyvä punoa, mutta eikö Kanadan talvi ole vähän samaa kuin sama vuodenaika Suomessakin? Et ole pohdiskellut mitään lämpimämpää maailmankolkkaa?

          • Tuo Vancouver vähän lämpimämpi kuin Helsinki, mutta kyllähän sielläkin Talvi tulee. Enemmänkin maisemien ja meiningin vuoksi siellä tulee kierreltyä. Jahka kun kumppanisi kanssa pääsette brittiläiseen Kolumbiaan niin tiedät mitä tarkoitan.

            Ja etelämmässä tässä suunnataan. Tätä vastausta sinulle kirjoittelen Salt Lake Citystä.

          • Eikö Vancouverissa ole aika sateista ja märkää ainakin kylmään vuodenaikaan, vai ovatko mielikuvani vääriä?

            Näkyykö mormoneja? Entäpä onko/ oliko Salt Lake Cityssä kieltolaki, vai olenkohan tämänkin suhteen väärien mielikuvien uhri..?

  2. USA:n rajalla saattaa joku sitten vielä – ehkä ihan henkilökohtaisesta kiinnostuksesta – kysyä, että miksi Sinulla on viisumi 🙂 Seattlessa syyskuussa karkeasti arvioiden jonot viisumillisille olivat lyhyempiä kuin jonot ESTAllisille! Tuota minäkin olen vähän miettinyt, että kannanko vanhaa passia kuin passin uusin vai voisiko lähetystön kanssa täällä Helsingissä, josta me viisumit anoimme, anoa viisumin siirtoa uuteen passiin. Keväällä pitäisi passi uusia, joten sen jälkeen pitää sitten selvittää tuo asia – tosin seuraavaan USA:n reissuun saattaa taas hetki mennä tuon syksyllä sillä suunnalla vietetyn kolmen viikon jälkeen.

    • Joo, näin voi olla ja jonkinlaiseen tenttaukseen olen oikeastaan jo henkisesti varautunutkin. Toisaalta viimeksi, viitisen vuotta sitten kun Amerikan halki kaverini kanssa ajelimme, kohtasimme Teksissa lähellä Meksikon rajaa parikin rajapoliisin pysyvää tarkastuspistettä, johon kaikki autot otettiin sisään. Meidänkin passimme katsottiin siis kahdesti vaikka jo maassa olimmekin.

      Molemmilla pisteillä poliisin ensimmäinen kysymys oli, jotta kuulummeko Esta-järjestelmän piiriin. Tietysti he olisivat helposti voineet asian omista järjestelmistään tarkistaa, mutta epäilisin, että eivät Jenkkien virkamiehet muista kaikkia maailman pikkumaita ja niiden maahantulojärjestelyitä ulkoa. Siten ehkä viisumikaan ei niin ihmeelliseltä välttämättä heidän silmäänsä vaikuta.

      Tuohan kuulostaa hyvältä, että viisumijono saattaa olla jopa Esta-jonoa lyhyempi. Saapa nähdä, minkälainen tilanne on Meksikon maarajalla. Mielenkiinnolla odotan sitäkin.

    • Säätimen tulin ostaneeksi jo aikaisemmin, eikä se taida olla MPPT-mallia. Pihistelin. Kaapeleiden suhteen ei varmaan ole ongelmaa, sillä ne ovat niin lyhyitä. Onhan kyseessä pieni auto. Paneelilta taitaa lähteä 4 mm2 kaapelit.

      Olen pitkään jahkaillut sen akkureleen kanssa, ja kai se on pakko ostaa kun noita viime päivien säitä katselee. Pelkän paneelin varaan ei hupiakkupuolta oikein uskalla jättää.

  3. Kun auton akkua aletaan käyttää myös muuhun, on riski, että joskus unohtuu jotain virtasyöppöä päälle ja startista ei tapahdu mitään. Olisiko syytä olla mukana myös tuollainen pieni litium polymeeriakulla varustettu apukäynnistin. En uskonut ennen kuin näin, että toimii se. Pieni, eikä hirveän kallis. Voisi olla ensimmäisen kerran käyttöä, kun auto on seilannut kuukauden Atlantilla ja sitten pitäisi käynnistää 😉

    • Luulen tietäväni millaista laitetta tarkoitat. Tutkailin sellaista tässä hiljattain Motonetissä, ja kieltämättä tuntuu aika uskomattomalta että niin pienellä vehkeellä pystyy auton käynnistämään. Taidan kuitenkin luottaa siihen, että kahdesta akusta irtoaa tarpeeksi virtaa auton käynnistämiseen. Hätätilanteessa strattiapua saa aurinkokennonkin kautta, mutta odottelu lienee aika pitkällinen prosessi. Lisäksi autoon on aikanaan asennettu myös Defan kiinteä akkulaturi, jolla akkua saa ladattua puskurissa olevan pistokkeen kautta. Toivoakseni näillä eväillä sähkötarpeesta selvitään. Vaikka eihän sitä lopulta tiedä ennen kuin kokeilee…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.