Laivalippu Euroopasta Etelä-Amerikkaan varattu

No niin, nyt se on virallista. Rahtilaivalippu Belgian Antwerpenistä Uruguayn Montevideoon kahdelle henkilölle ja autolle on varattu. Varausmaksukin on maksettu, joten eiköhän reissuun ole sitten lähdettävä. Oletettu lähtöaika Belgiasta on 1.12.2017 ja laivan pitäisi olla perillä 29.12.2017. Merimatka kestää siis lähes kuukauden.

Grande Brasile. (Kuva: MarineTraffic.com)

Varustamon nimi on Grimaldi ja laivan nimi Grande Brasile (löytyy marinetrafic.com -sivustolta täältä). Aluksen liikkeitä voi seurata edellä mainitsemaltani sivustolla, ja tätä kirjoitettaessa paatti näkyy olevan juurikin Antwerpenissä. Laiva on roro-tyyppinen, eli se kuljettaa lähinnä pyörillä kulkevia ajoneuvoja. Muutama turistikin mukaan mahtuu. Muistelen lukeneeni matkustajia varten varattuja hyttejä olevan viisi tai kuusi, joissa kussakin on kaksi sänkyä. Reittimatkustajia on siis kerralla mukana maksimissaan kymmenkunta.

Vaikka varauspapereissa lukee tarkka lähtöpäivä, laivan nimi, sekä päivä, jolloin auton voi ajaa laivan ruumasta Montevideon satamaan ja Etelä-Amerikan maanteille, ei mikään näistä ole ilmeisesti varma asia. Rahtilaivakuljetukset ovat epävarmaa puuhaa ja lähtöpäivä saattaa kuulemma siirtyä jopa viikoilla. Myös alus saattaa vaihtua, mikä tosin ei tosin taida vaikuttaa juuri mitenkään mihinkään. Kaikki Grimaldin Etelä-Amerikan reitillä kulkevat laivat kun näyttävät olevan sangen identtisiä.

Tällä tavoin matkustavalta vaaditaan siis joustavuutta. Aikatauluja ei pidä tuijottaa liian tarkkaan. Jos minun pitäisi ennustaa, ennustaisin vuoden 2018 vaihtuvan meidän osaltamme jossain päin Atlantin valtamerta. Lukemani ja muodostamieni mielikuvien perusteella ihmettelisin suuresti, jos paatti todella olisi perillä 29. joulukuuta.

Päädyimme lopulta ostamaan lipun Seabridge-nimiseltä saksalaiselta matkatoimistolta. Tämä matkatoimisto on sama, jolta aikanaan sain ensimmäiset tarjoukset erilaisille vaihtoehdoille kuskata oma ajoneuvo Amerikan mantereelle (artikkeli hinnoista ja reiteistä täällä). Muutaman muunkin tarjouksen samalle reitille ja samaan laivaan saimme, mutta hieman kiusallisesti ne olivat täysin identtisiä ensimmäisen kanssa. Kaikki lähettivät saman listahinnaston, jonka hinnat eivät tippuneet vaikka kuinka yritin vänkäillä ja tinkiä. Seabridgen palvelu oli nopeaa, ystävällistä ja saksalaisen tehokasta, joten lippu ostettiin lopulta sieltä.

Laivan reitti kulkee kutakuinkin vasemman nuolen tapaan. Dakar Afrikassa lienee kuitenkin kuvasta poiketen yksi vakiopysähdyspaikoista. Ymmärtääkseni satamavierailutkin vaihtelevat tilanteesta riippuen eivätkä ole aina vakioituja.

Mitä automatkalla Etelä-Amerikaan ja -Amerikassa voisi muka tapahtua? Seuraa ihmeessä hankkeen etenemistä myös Facebookissa sivulla facebook.com/havaintoja!

 

Hiidenmaan puinen Eiffel-torni

Hiidenmaan maaseudulla pönöttää jotain, joka ansaitsee erityismaininnan. Nimittäin jonkun individualistin vanhoista sähkötolpista, kakkosnelosenpätkistä ja kuorituista ranteenpaksuisista rangoista kasaama näkemys Pariisin kuuluista Eiffel-tornista. Tämä kymmeniä metrejä korkea viritys pysyy pystyssä lukuisten sitä tukevien vaijereiden ansiosta. Ilman niitä tuuli varmaan kaataisi koko komeuden. Vaikuttavaa.

Torniin pääsee myös kiipeämään. Ensimmäisten portaikon edessä on puinen veräjä, jossa olevassa käsin kirjoitetussa lapussa todetaan viroksi kiipeämisen tapahtuvan kunkin siitä astuvan omalla vastuulla. Kiipesimme huipulle, jossa tuuli kovaa. Tästä huolimatta näköalatasanne ei juurikaan tuntunut huojuvan. Kuten todettua: vaikuttavaa. Sääntö-Suomen ajatusmalleihin tottunut vierailija ei voinut kuin ihmetellä, miten moinen rakennelma voi olla edes olemassa. Suomessa vastaava torni suljettaisiin viranomaisten toimesta välittömästi. Onhan se järkyttävän vaarallinen kansalaisten hengelle ja terveydelle. Sitä paitsi kaikki omaperäisyys on jo muutenkin lähtökohtaisesti epäilyttävää. Mitäs jos jotain sattuu? Varmuus on aina paras, joten kiinni vaan, sanottaisiin Suomessa.  Mutta ei näemmä Hiidenmaalla.

Torni sijaitsee Hiidenmaan luoteisosassa. Kärdlasta (Hiidenmaan keskuspaikka) saaren länsipäähän kulkevan päätien varrelta voi bongata tornin pienoismallin ja kyltin, joka kertoo mistä kohden tulisi kääntyä. Itse perille vievä tie on kapea ja päällystämätön. Sillä oli myös alkukesäisenä viikonloppuna jonkin verran ruuhkaa. Vastaantulijoita piti väistää melkein ojan puolelle. Perillä on pieni parkkipaikka.

Torni ei suinkaan ole alueen ainut rakennelma. Samalle tontille on askarreltu mitä kummallisimpia juttuja aina merirosvolaivasta minikokoiseen vallihaudan ympäröimään linnaan. Koko systeemiä voisi kaiketi pitää jonkinlaisena kokonaisvaltaisena peppipitkätossuhenkisenä tilataideteoksena. Jollain on ollut aikaa, energiaa ja näkemys.

Ihan ilmaista alueelle pääseminen ei ollut. Portista kulkeminen maksoi 1,5 euroa henkeä kohden ja lippuja myivät alakouluikäiset, ilmeisen vakavasti tehtävänsä ottaneet pikkutytöt. Portin sisäpuolella tulijoita tervehti suuri ja karvainen ujo koira, jonka kaulassa ollut kyltti kertoi sen olevan virallinen lippujentarkastaja. Lasten maailma, jota lapset pyörittävät. Sadunomaista naivismia vaikuttavassa mittakaavassa. Kannattaa ehdottomasti käydä jos noille kulmille sattuu eksymään.

Näkymä tornin juurelta.

Tornin huipulla liehuvat Viron ja Ranskan liput.

Kuva huipulta. Tie tornille on kapea.

Torni löytyy myös Googlen karttapalvelusta.

Vielä muutama sananen autoprojektista. Lämmöneristykset on pääosin tehty ja askartelen parasta aikaa puutöiden parissa. Hieman yksinkertaistaen tarkoitus on rakentaa auton taakse makuulaveri, jonka alle saa tavaraa. Sisustushommat aiheuttavat päänvaivaa ja vievät aikaa, sillä mikään auton pinta ei (tietenkään) ole suora. Ennen levyjen leikkausta on lähes kaikesta tehtävä ensin pahvi- tai paperimalli, jonka perusteella palikat sitten sahataan oikeaan muotoon. Tämä vaatii kärsivällisyyttä. Aina ei jaksaisi nysvätä, mutta vaihtoehtoja ei ole. Siispä nysvään.

Sitä paitsi parempi tehdä yksityiskohdat kunnolla, sillä muuten vasemmalla kädellä tehdyt viritykset tulevat ärsyttämään minua joka ikisen kerran kun ne näen. Tiedän tämän kokemuksesta. Koska autossa tullaan asumaan ainakin puoli vuotta, lienee mielenrauhan kannalta parempi tehdä kerralla sellaista jälkeä, ettei myöhemmin tarvitse liikaa harmitella.

Kattoeristeiden liimausta ja vaneritöitä.


Selviääkö Nissan matkustajineen Latinalaiseen Amerikkaan talveksi 2017-2018?  No tietty, mutta seuraa silti hankkeen etenemistä myös Facebook-sivuilla osoitteessa facebook.com/havaintoja.