Hiidenmaa (Hiiumaa) on Itämeressä sijaitseva suurehko saari. Se on Viron saarista Saarenmaan jälkeen toiseksi suurin. Saarenmaalla olen käynyt muutaman kerran, mutta Hiidenmaalla en ikinä ennen. Siispä vietimme juhannuksen siellä. Matkustusvälineeksi valiutui pieni pakettiautomme Nissan NV200, jonka sopivuutta matkustuskäyttöön päästiin samalla kokeilemaan, onhan sillä tarkoitus matkailla vielä oikein urakalla. Ensi talvihan on tunnetusti varattu Etelä-Amerikkaa varten, jonne kyseinen ajopelikin on tarkoitus rahdata.
Hiidenmaa sijaitsee yli 20 kilometrin päässä Manner-Viron rannikosta eikä siltaa ole, joten sinne on mentävä laivalla. Tämä autolautta lähtee Haapsalun kupeesta paikasta nimeltä Rohuküla, jonne ajaa Tallinnasta noin puolitoista tuntia. Itse lauttamatka vie tunnin ja vartin.
Laivaliput on helppo varata laivayhtiön sivuilta (praamid.ee) verkosta. Systeemi on jopa niin edistyksellinen, että jonkinlainen lukulaite tunnistaa satamassa netistä lipun ostaneiden autokuntien rekisterinumeron ja automatisoitu puomi aukeaa itsestään. Rekisteröitymiseen, tai itse asiassa edes minkäänlaiseen palveluhenkilökunnan kanssa kommunikointiin, ei automatkustajalla ole Rohukülan satamassa tarvetta. Perin kätevää ja dynaamista. Edestakainen matka kahdelle matkustajalle ja yhdelle autolle maksoi 33,60 euroa.
Saaren etelärannikkoa.
Idyllistä metsätietä. Päätiet olivat päälystettyjä ja hyväkuntoisia.
Irtohevosia autiolla rannalla.
Kokkoja poltettiin myös Hiidenmaalla.
Hiidenmaa muistutti aika lailla isoaveljeään Saarenmaata. Kovin rauhallista ja siistiä. Talot hyvin pidettyjä ja nurmikot leikattu kuin golf-viheriöt konsanaan. Hyvinvoivaa ja hiljaista saarelaiselämää. Maisemat vehreitä ja metsissä paljon lehtipuita. Asutuskeskukset ovat ”pääkaupunki” Kärdlaa myöten kovin pieniä ja kylämäisiä. Ruutuasemakaavaa tai kerrostaloja ei taida saarelta löytyä. Rosvoja tai rikollisuutta Hiidenmaan seesteiseen vihreyteen on hyvin hankala kuvitella. Ehkä saarilla kaikki tuntevat kaikki, joten kukaan ei oikein viitsi häiriköidä. Tämä näkyy ihmisissä ja sen aistii myös yleistunnelmassa.
Hiidenmaalla asuu vain hieman yli 8000 asukasta, joten ruuhkia ei tämän noin 65 leveän ja 45 kilometriä korkean saaren maanteille pääse juuri syntymään. Turistejakaan ei saarella liiaksi näkynyt, vaikkakin ympäri saarta ajellessaan tuli törmänneeksi samoihin naamoihin ja autoihin yhä uudestaan. Hiidenmaa kun ei ole kuitenkaan kovin suuri ja kaikkien suosimia vierailupaikkoja rajallinen määrä. Siispä kaikki turistit eksynevät ennemmin tai myöhemmin ihmettelemään samoja nähtävyyksiä.
Entäs auto sitten, miten se menestyi? Pienen alkukankeuden jälkeen se menestyi kerrassaan loistavasti. Alkuun pientä ahdistusta herätti punainen moottorin hälytysvalo, joka ei ottanut sammuakseen. Kyseessä kuitenkin lienee ollut usemman kuukauden seisonnasta johtunut yleinen kankeus, joka ei kerran poistuttuaan enää toistunut. Noin 600 lisäkilometriä sujuivat tämän jälkeen ilman minkäänlaisia ongelmia.
Kaiken kaikkiaan Nissan on kerrassaan mainio ja helppo ajettava sekä kompakti pakkaus. Auton kulmat on helppo hahmottaa ja se kuluttaa todella vähän. Reissuautoksi kerrassaan mainio ostos ja valinta. Tämän lisäksi pienehkössä kopperossa on jollain tapaa kodikas tunnelma. Autossa viihtyy tosi hyvin. Kaikki tämä on perin lupaavaa. Ympäristön viihtyvyys ja toimivuus on tärkeää jos siellä aikoo viettää ainakin puoli vuotta, kuten tarkoitus on.
Hiidenmaan kokeilu onnistui siis ajopelin suhteen suorastaan yli odotusten. Auton modifikaatiot ovat vielä aika lailla vaiheessa, mutta kyllä se tästä. Sisustuksen suhteen sain paljon ideoita ja mietittävää tältä juhannusmatkalta. On hyvä että lähtöön on aikaa vielä runsaasti. Uskoakseni parhaaseen tulokseen pääsee ajan kanssa ja välillä erilaisia ratkaisuja kokeilemalla. Miettimällä ja suunnittelemalla. Pieni tila on haastellinen, mutta eivätköhän ne haasteet vielä ratkea. Sitä paitsi vähimmäisvaatimus nukkumalaverista jonka alla on säilytystilaa on helppo toteuttaa, siis sikäli jos kunninahimo sattuisi loppumaan kesken projektin.
Jasmin ratissa. Autoilu hymyilyttää.
Leiri. Tällä reissulla yöpyminen tapahtui teltassa, mutta tulipa autokin nukkumapaikkana testattua. Hyvin tuli uni sielläkin, mikä oli sekin lupaava merkki.
Kyselin edellisessä matkareittiä käsittelevässä postauksessani vinkkejä Etelä- ja Väli-Amerikkaan ja sainkin niitä. Erityiset kiitokset Maailmanmatkaajaklubin jäsenille, jotka esittivät paljonkin paikkoja, joissa tuolla päin maailmaa kannattaa käydä. Mutta näistä vinkeistä lisää myöhemmin, jahka ehdimme niihin laajemmin perehtyä. Varsinkin Väli-Amerikka vaatii lisätutkimuksia ja oman karttaviivansakin, joka on toistaiseksi yhä piirtämättä.
——————————————————————————————————————-
Selviääkö Nissan matkustajineen Latinalaiseen Amerikkaan talveksi 2017-2018? No totta kai, mutta kannattaa silti seurata tilannetta ja projektin etenemistä blogin Facebook-sivulla osoitteessa facebook.com/havaintoja ja painaa tykkää-nappia jo tänään!