Yhä Istanbulissa – mutta kuinka sieltä pois?

La 21.3.2015, Istanbul (TR)

Onpas hankalaa. Tarkoitukseni on pikku hiljaa suunnata täältä Istanbulista kohti Välimeren rannalla sijaitsevaa satamakaupunkia nimeltä Mersin. Afrikan matkamme linja-auto nimittäin laivataan sinne ja bussin pitäisi olla perillä Turkissa aivan näinä päivinä. Siispä paremman tekemisen puutteessa ajattelinpa mennä ottamaan autoa vastaan minäkin. Matka Mersiniin ei ole aivan lyhyt, sinne lienee nimittäin tuhannen kilometriä. Suuri maa tämä Turkki.

Ajattelin mennä junalla. Turkissa näkyy ainakin internetistä löytämieni tietojen perusteella olevan uudenkarhea luotijunaverkosto, joka olisi kiintoisaa testata, onhan noilla nopeilla junilla tullut monessa muussakin maassa tullut matkustettua. Lisäksi reitti Adanaan ja Mersiniin kulkee Ankaran kautta, jossa pitää vaihtaa junaa. Turkin pääkaupunki tulisi siten kätevästi vilkaistua samalla. Kaksi kärpästä samalla iskulla. Tämä kuulosti hyvältä suunnitelmalta.

Asiaa selviteltyäni ja junista eri tahoilta kyseltyäni suunnitelma alkoikin näyttää kinkkisemmältä. Järjestäen kaikki asiassa neuvoneet tyrmäsivät junavaihtoehdon lähes suoralta kädeltä. Juna on kallis ja vaihtoja on kaksi. Lisäksi kaupungin itäpuolen päärautatieasema on remontissa ja nämä nopeat junat lähtevät tätä nykyä kaukaa Aasian puolelta, lähes 30 kilometrin päästä Bosborilta (aseman nimi on Pendik). Tälle asemalle ei pääse myöskään metrolla tai paikallisjunalla. Raide löytyy, mutta sekin on remontissa. Kannattaa siis kuulemma mennä bussilla. Se on edullisempi, kaikin puolin kätevämpi ja menee suoraan perille Mersiniin. Kaiken lisäksi Ankara on kuulemma tylsä paikka eikä sinne kannata mennä. Näin minua on toistuvasti neuvottu.

Nyt alkaa olla aika päättää uskoako neuvojia vaiko pitääkö päänsä. Kaikki saamani neuvot ovat olleet järjestäen niin samankaltaisia, että tilanne alkaa jo suorastaan jossain määrin ärsyttää. Moisen vastarinnan edessä tulee väistämättä mieleen, että kulkupeliksi on ihan kiusallaankin valittava juna. Ja kuinka tylsä Ankara voi muka olla? Olisihan se nähtävyys sekin, lähtökohtaisesti kaikkien poikkeuksellisen tylsänä pitämä kaupunki. Vastavirtaan, lohien sukua, tiedättehän.

Sitten taas toisaalta, miksi nähdä syyttä suotta vaivaa. Taidan marssia tästä suosiolla seuraavaksi osatamaan sen bussilipun. Vai olisikohan se juna kuitenkin parempi..?

Istanbulissa on muuten harmaata, sataa vettä ja on edelleen aika viileää. Päivälämpötilat ovat järjestäen olleet alle kymmenen asteen, joten sää ei ole vierailuani oikein suosinut. Se ei tosin suuremmin ole haitannut. Vaihtelua tämäkin, Afrikan helteiden jälkeen. Rahaa täällä tosin edelleen palaa ja automaatilla saa ravata tämän tästä. Suomeen vertautuva hintataso lienee jonkinasteinen shokki kolmen Afrikassa vietetyn kuukaduen jälkeen. Vaikka Afrikassa osin odotettua kalliinpaa varsinkin majoitusten osalta olikin, oli esimerkiksi syöminen ja eläminen siellä kuitenkin verraten edullista. Täällä se ei tunnu sitä olevan, tai siltä ainakin vaikuttaa. Tai sitten taskussani on reikä.

150321-1

Majapaikan maskotti osallistuu.

150321-2

Näkymiä.

150321-3

Hagia Sofian kulmilla.

150321-4

Hagia Sofian sisällä.

Palatsimuseon portilla. Turisteja Istanbulissa on  paljon, join ihan ruuhkaksi asti.

Palatsimuseon portilla. Turisteja Istanbulissa on paljon, ajoin ihan ruuhkaksi asti.

 

 

 

Facebooktwittermailby feather

14 vastausta artikkeliin ”Yhä Istanbulissa – mutta kuinka sieltä pois?

  1. No on sulla ainakin viehättävää seuraa siellä 🙂
    Mielenkiinnolla odotan, kumman valitset – itse jo toivon, että junan, saisi siitäkin kuulla kokemuksia! Kovin harva tuolla uudella tuntuu nimittäin matkustaneen, turkkilaisetkin mieluummin pitkällä matkalla bussiin turvautuvat, se kun on yleensä se helpompi ja helpoiten saavutettavissa oleva vaihtoehto.

    • Näin se varmaan on. Tällä hetkellä bussi on paljon helpompi vaihtoehto, ainakin Istanbulin päässä. Ymmärtääkseni pitkänmatkanjunienkin asema siirtyy jossain vaiheessa Euroopan puolelle. Silloin tilanne lienee toinen.

      Niin, ja junanhan sitten lopulta valitsin. Jääräpäinen luontoni ei taaskaan mahdollistanut asioiden tekemistä sillä helpoimmalla tavalla.

  2. Kinkkinen tilanne. Luulisi että paikalliset tietävät ja sitä neuvoa kannattaa seurata, mutta miksi olisi tehty uusi luotijunayhteys jos sitä ei kannata käyttää? Minä todennäköisesti tekisin siten että menisin ensin junalla Ankaraan (vastavirrassa siis) ja sen jälkeen päättäisin miten loppumatka. Junassa on mukavampaa ja jos sitä ei paikalliset käytä, siinä voi olla väljempää. Ja lisäksi siinä on tod.näk. ravintola.

    Se mikä kenestäkin on tylsää tai mielenkiintoista ei itselleni riittäisi perusteeksi. Se pitää itse nähdä ja kokea. Ankaraan siis!

    • Ankaraan matkani tästä käy. Meinasi tosin käydä kehnosti kun en tapani mukaan liiempiä suunnitellut tai varaillut. Sain nimittäin junasta viimeisen paikan. Muutama minuutti myöhemmin minulle olisi myyty ei-oota. Näemmä paikallisetkin junaa käyttävät kun sen näemmä ainakin sunnuntaina olivat täyteen varanneet.

  3. Miten olisi lentokone? Lippu Adanaan ei maksa paljoa enempää kuin bussi ja lentoja on monta päivässä. Pegasus, atlasjet, turkish airlines ja anadolujet lentävät adanaan josta on helppo tulla tuloaulan ulkopuolelta lähtevien palvelubussien kyydissä suoraan Mersiniin. Hintaa busseilla on noin 15 liiraa per suunta. Atlasjetillä se on ilmaista.

    • Lentokonehan se järkevin valinta olisi. ”Mikset sä lentänyt?”, kysellään minulta aina silloin tällöin. Minulla sattuu vain olemaan näillä reissuillani sellainen päähänpinttymä, etten lennä kuin pakon edessä. Siispä nytkin pintateitse matkani käy…

  4. Haa, pitkäkyntinen on iskenyt kiinni sun läppäripussiin.
    Itse voisin valita bussin ja perusteluni on se että siinä varmaan näkee enemmän kaikenlaista kuin junassa joka menee kovaa ja pysähtyy harvoin. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan juttuja kummasta vain. Tuota lohien sukua sanontaa pitää muistaa käyttää, kiitos.

    • Eipä kestä! Noin voisi tosiaan luulla, siis että bussista näkee enemmän. Vaan niinpä ei taida ollakaan, sillä busseja Mersiniin kulkee vain öisin. Matka kestää 14 tuntia, joten toki siihen päivänvaloakin mahtuu. Pääosa matkasta taitetaan kuitenkin yöllä.

  5. Onpa sinulla vaikea valintatehtävä. Puolensa ja puolensa. Jos olisin tilanteessasi valitsisin tuon bussin, en ole ollenkaan junaihmisiä (vert.hevosihmisiin en niitäkään). Vaikkakin vastarannan kiiski kuitenkin ja lohenkin sukua.
    Toisaalta näin lukijan kannalta tietty ois mielenkiintoista lukea mahdollisesta junavaihtoehdon valinnastasi. Jotta mikä siinä oikein mättää.
    Ja Turkki on ISO, lentokoneen ikkunasta sitä viimesyksynä tähystelin. Suurin osa ruskeaa vuoristoa. Ja vaikkei minulla monesta lentoyhtiöstä kokemusta ole niin tuolloinen Turkish Airlines oli myös yhdenlainen kokemus. Vieläpä jollain foorumilla maailman parhaaksi lentoyhtiöksi valkattu.
    Valitsitpa sitten minkä kulkemiskonstin tahansa niin ”haraso ukusila”.
    Kiitos jälleen mielenkiintoisista kommenteista ja kuvista.

    • Kiitoksia itsellesi kommenteista ja seurailusta. Vaikka paljon olen erilaisia autoreissuja tehnytkin, hieman patadoksaalisesti äärittelisin itseni silti junaihmiseksi. Tämä saattaa johtua siitä, että nuorena tein todella monta reilireissua Euroopassa (olikohan 5, en edes ole varma). Niistä ehkä jäi tietynlainen nostalginen juniin liittyvä fiilis. Taikka sitten positiivinen suhtautuminen juniin on geeneissä. Molemmat isoisäni nimittäin olivat VR:n miehiä. Mene ja tiedä.

      • Luen näitä juttuja jälkiJUNASSA. edelliset päiväykset on parin vuoden takaa….matkustin kuitenkin kevät talvella 2015 InterRail kortilla ( 11 kertaa takana ) Istanbuliin. Länsipuolelta vesibussilla Itäpuolelle ja sitten paikallisbusilla n:o 16 Pendik asemalle ! Asemalla lipunmyynti/varaus huusi eioota ! Otin säälikortin esiin ja loppujen lopuksi saimme paikat luotijunaan….kohti Ankaraa. Junassa istuessa oli fiilis kuin lentokoneessa. (en kyllä lennä mielelläni) oli palvelua/tarjoilua ja monitori pyöritti leffoja. Välillä monitoriin ilmestyi kartta missä viiletämme ja heti perään nopeusmittari. Mittari näytti 255 km/ h….sitten se pimeni, mutta korvissa ilmanpaine kertoi, että viellä kiihdytetään. Ankaraan saavuimme iltahämärissä ja taksiukkeli kaahasi läpi nukkuvan kaupungin ja pääsimme yöksi katon alle ! Hotellimme oli halpa (tietty tingin). Aamiaisella oli seittemää sorttia teetä ja marmelaadia varmaankin kahdeksaa sorttia ! Ankara ei raportoitavaa…paitsi 16 v. kielitaidoton nuorimies joka opasti meidät takaisin asemalle. Ankarasta luotijunalla Konyaan…kohti etelää. Sieltä ei sitten eteenpäin ihan helpolla päästykkään….bussilla minkälie vuoriston yli 3400 m korkealla (kylttien mukaan) kiemurtelimme rystyset valkoisina penkistä puristaen. Maisemat olivat komeita niiltäosin kun niitä bussin huuruisten ikkunoiden läpi näimme. Illalla saavuimme Antalyaan… kerkesimme majoittumaan ja syömään, juomaan ja poks! Sähköt poikki koko miljoonakaupungista/maasta ja koko vuorokaudeksi. Ei korttimaksuja ei metroa ei hissiä ei taxiin polttoainetta…15 vuoteen ei ole ollut koko maan kattavaa niin pitkää sähkökatkoa ! Antalyasta jatkoimme busilla…tietty, mutta se on toinen juttu se !

        • Eipä se mitään haittaa, luettavaksihan nämä ovat tarkoitettu. Olet melkolailla minua edellä mitä Interrail-lippuihin tulee. Olisikohan minulla takana vain viitisen railireissua.

          Mehän olimme sitten samaan aikaan Turkissa. Olikohan tuo sähkökatko sama joka meitäkin piinasi Mersinissä ja viivytti lähtöämme sieltä. Kun tosiaan ei mikään toiminut, korttimaksut ja muut. Mutta niin vain siitäkin selvittiin.

  6. Minä taasen olen junaihminen, joten toivon, et päädyt junaan.
    Sydney-Melbourne, mentiin junalla,vaikka paikalliset piti ihan hulluina,12h/sivu.
    Hauskaa matkaa ja pienet rapsutukset Maskotille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.