Kapkaupungista Kairoon – Mietteitä Afrikasta, Istanbulista käsin

Ke 18.3.2015, Istanbul (TR)

Istanbulissa paistaa aurinko mutta on sangen koleaa. Muistini mukaan olen täällä joutunut ulkona liikkuessani käyttämään ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen kaikkia mukaan pakkaamiani takkeja ja huppareita. Edellinen tällainen kerrospukeutumiskerta taisi olla marraskuussa Tenerifalla, tulivuori Teiden huipulla. Arvelinkin tosin, etten kaikkein viimeistä päällystakkia joudu ehkä Afrikan mantereella päälleni pukemaan, ellen sitten sattumoisin Kilimanjaron huipulle eksyisi. Näin sitten kävikin. Kilimanjaro jäi valtaamatta ja päällystakki pysyi Afrikassa laukussa päätyen jälleen käyttöön vasta tällä, Istanbulin Euroopan puoleisella rannalla.

Viileähköstä säästä huolimatta – tänään asteita oli seitsemän – viihdyn erinomaisesti. Ero Afrikan mantereen olosuhteisiin on todella merkittävä, sillä ainakin Istanbulin keskustassa kaikki toimii ja on siistiä, aivan kuten Keski-Euroopassa konsanaan. Hieman karrikoiden, en muista Afrikan mantereelta paikkaa, josta voisin sanoa samaa. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka paljon Egyptin Aleksandria – jota sitäkin pidin jo paljon kotoisampana ja tutumpana kaupunkina kuin aiemmin Afrikassa Kapkaupungin jälkeen nähtyjä – poikkeaa Istanbulista. Loppujen lopuksi kovin oli Aleksandriassa rähjäistä ja sotkuista. Tämän oikeastaan hoksasi vasta Välimeren ylitettyään. Elintasokuilu on silmämääräisesti tarkastellen melkoinen. Ei ole ihme, että moni pyrkii meren yli Afrikasta Eurooppaan, joskus henkensäkin kaupalla.

afrikka

Kutakuinkin tällainen reitti Afrikassa 1.12.2014 – 6.3.2015 ajettiin.

Afrikan pikavuoron päättymisestä Aleksandriaan on kulunut kohta kaksi viikkoa. Reissun päätyttyä pää oli pyörryksissä – en oikein tiennyt mitä olin oppinut vai olinko mitään. Lähdin koko matkalle yhtenä johtoajatuksenani selvittää itselleni mikä Afrikassa oikein mättää. Pitävätkö osin hyvin negatiivisetkin ennakkokäsitykseni paikkansa vai olivatko ne silkkaa median luomaa harhaa? En ole vieläkään varma. Varmasti monikin asia on Afrikan mantereella pielessä, mutta ehkä myös moni on paremmassa jamassa kuin olin ennalta kuvitellut. Elelevät ihmiset sielläkin, usein merkittävästi vaatimattomimmissa olosuhteissa kuin vaikkapa Euroopassa, mutta elelevät kuitenkin. Tunnelmat ovat siis yhä sangen ristiriitaiset.

Pohdiskelin aikanaan Dar es Salaamissa matkan ensimmäisen puolikkaan opetuksia (juttu löytyy täältä), ja nuo havainnot pitävät yhä paljolti paikkansa. Kukaan ei edelleenkään sairastunut vakavasti eikä varsinaisia turvallisuusuhkiakaan koettu, vaikka erilaisia asemiehiä näkyi matkan varrella edelleen paljon. Kenian pohjoisosien syrjäseuduilla kaikissa vastaan tulleissa kuorma-autoissa oli aseistettu siviilikaveri. Etiopian takamailla kylänmiehet saattoivat kuljeskella kivääri rennosti olalla keikkuen pitkin tien reunaa. Tämä olikin eteläisempään Afrikkaan verrattuna poikkeuksellista. Etelässä kaikilla asemiehillä oli lähtökohtaisesti jonkinlainen uniformu mutta Kenian pohjoisosissa ja Etiopiassa ei näin enää ollut. Voin vain kuvitella minkälaista meno on vaikkapa Somaliassa tai Jemenissä. Tästä huolimatta vaaratilanteita ei kuitenkaan onneksi ollut.

Toinen, ehkäpä vielä suurempi muutos eteläiseen Afrikkaan verrattuna oli byrokratian määrä, joka tuntui lisääntyvän tasaisesti pohjoiseen mentäessä. Eteläisessä Afrikassa kun viranomaisten kanssa toimiminen ja rajojen ylittäminen oli ollut hämmästyttävän helppoa. Pohjoisemmassa asiat olivat toisin. Etiopian lähetystö ei esimerkiksi myönnä ulkomaalaisille viisumeita Afrikassa, joten jouduimme postittamaan passimme Keniasta Tukholmaan viisumit saadaksemme. Miksi näin on, kukaan ei tunnu tietävän. Tähän meni toista viikkoa. Sudanissa kaikki ulkomaalaiset joutuvat rekisteröitymään kolmen päivän kuluessa maahan saapumisestaan (lisää rekisteröitymisestä täällä). Oman ajoneuvon vieminen Egyptiin on erittäin hankalaa, ja onnistuu tuskin lainkaan ilman paikallista byrokratian kiemurat – ja viranomaiset – tuntevaa ja arabiantaitoista asiamiestä. Tämäkään ei jälkikäteen tarkasteltuna – Ruotsin passipostittelua lukuun ottamatta – etenemistä juuri hidastanut. Stressitasoa se tosin monesti nosti.

150319-4

150319-2 150319-3

Kulttuurillisesti useimpia loppumatkan maita ja yhteiskuntia tuntui värittävän jonkinlainen konservatiivisuus, jollaista ei mielestäni eteläisessä Afrikan maissa samassa määrin esiintynyt. Jo Etiopia hyvin vanhoillisen kristinuskon perinnemaana tuntui olevan asenteiltaan sangen vanhakantainen. Esimerkiksi kahden miehen majoittuminen samaan hotellihuoneeseen oli monessa maan hotellissa, jos ei aivan kauhistus, niin ainakin keskustelua herättänyt asia. Ainakaan parisängyllisessä huoneessa moinen majoitusjärjestely ei tullut kuuloonkaan. Tämä oli ilmiö, jollaiseen en ole törmännyt missään muualla maailmassa. Miesten ja naisten majoittuminen samaan huoneeseen on saattanut aiheuttaa ongelmia, sikäli kun eivät ole naimisissa tai sukua. Tämä on tuttua. Mutta että kaksi miestäkin muodostaa ongelman – se oli uutta.

Oma lukunsa on tietenkin myös islam, jota tunnustavan väestönosan määrä kunkin maan kokonaisväestöstä tuntui tasaisesti kasvavan matkan edetessä ja saavuttavan huippunsa Sudanissa. Maa on jyrkän islamilainen ja osittain tästä johtuen ollutkin lähes koko olemassaoloaikansa jonkinlaisten sisäisten levottomuuksien kourissa. Ei ole ollut helppoa. Khartumissa mustiin kokokaapuihin puettua naisväestöä ja vastaavasti kauppakeskuksen nurkissa matoilla Mekkaan päin kumartelevia miespuolisia sudanilaisia katsellessa ei voinut välttyä ajatukselta, että moisen energiamäärän käyttäminen tuhat vuotta vanhojen perinnetapojen noudattamiseen koko yhteiskunnan mittakaavassa on äärimmäisen tehotonta, valtavaa resurssien tuhlausta.

Ei liene siten ihme, jos moinen yhteiskunta ei nykyisessä globaalissa maailmassa oikein pärjää ja sisäisiäkin ristiriitoja on paljon. Monelle jyrkästi uskonnolliselle islamilaiselle maalle taloudellinen pelastus on ollut öljy. Sudanin epäonneksi maan öljyvaratkin – jotka olivat muuten Afrikan runsaimpien joukossa – jäivät Etelä-Sudanin puolelle tuon maailman tuoreimman valtion itsenäistyessä 2011. Häävisti ei tosin tiettävästi mene Etelä-Sudanillakaan, niin öljyä kun heillä onkin. Siellä emme tosin tällä matkalla käyneet.

Mitä tästä sitten opimme? Mikä Afrikassa on loppujen lopuksi vikana? Vai onko sitä vikaa? En osaa siis edelleenkään sanoa. Sen sijaan sen pystyn sanomaan, että minkäänlaista välitöntä – tai viipyilevääkään – ihastumista maanosa ei minussa herättänyt. En usko aivan heti ainakaan lomailun merkeissä palaavani. Oikeanlainen kiinnostava työkomennus sen sijaan voisi mantereella menetelläkin. Varsinaista antipatiaa tai kammoa ei Afrikka, tai ainakaan reittimme varrelle osuneet maat, siten myöskään onnistunut minussa herättämään. Ehkä tämä olikin se opetus. Afrikka on minulle jatkossa mystisen ja pelottavankin sijaan tuttu ja jollain tavalla arkinen – vaikkakaan ei ehkä aina täysin mieluinen – maanosa.

150319-6

150319-5

Loppuun vielä vastuuvapauslauseke sekä mainos. Kuten aina, älkää tälläkään kertaa minua uskoko. Kannattaa mennä itse katsomaan ja vetää omat johtopäätöksensä. Tästä pääsenkin oivan aasinsillan kautta mainostamaan mahdollisuutta päästä matkustamaan mainitulle mantereelle. Suomen Pakolaisapu nimittäin järjestää kirjoitus- ja kuvakilpailun 18–20-vuotiaille teemalla ”Pako tuntemattomaan”. Kilpailussa on mahdollisuus voittaa matka Ugandaan. Siispä mikäli joku kyseiseen ikäryhmään kuuluva ja uusista seikkailuista kiinnostunut sattuisi tätä jaaritusta lueskelemaan, ei muuta kun kirjoittamaan ja kuvamaan. Lisätietoja kilpailusta löydät tämän linkin takaa. Matkustaminen tunnetusti kannattaa aina, eikä yrittänyttäkään tiettävästi laiteta.

 

Facebooktwittermailby feather

18 vastausta artikkeliin ”Kapkaupungista Kairoon – Mietteitä Afrikasta, Istanbulista käsin

  1. Varsinainen joukkoliikenneväline tuossa toiseksi alimmassa kuvassa! Teillä toivottavasti oli bussissa hieman väljemmät fiilikset 🙂

    ”Moisen energiamäärän käyttäminen tuhat vuotta vanhojen perinnetapojen noudattamiseen koko yhteiskunnan mittakaavassa on äärimmäisen tehotonta, valtavaa resurssien tuhlausta.” Aika hyvin sanottu, nyt kun itsekin ajattelen, niin uskonnollisimmat maat tuntuvat todellakin olevan hieman takamatkalla muun kehityksen suhteen. Ruokkiiko voimakas uskonnollisuus tuota kehittymättömyyttä vai syntyykö ei-moderneihin paikkoihin helposti voimakasta uskonnollisuutta, tämä sitten lienee varsinainen muna ja kana -keskustelu…

    • Kyllä, normisettiä ovat moiset henkilökuljetukset Afrikassa. Meillä oli tosiaan väljempää, mutta tuossa kyydissä varmaan ilmanvaihto pelasi paremmin kuin välillä Ajokissa. Tansaniassa Jani sai muuten sakot kun ei käyttänyt bussissa kuskin paikalla turvavyötä. Siis huolimatta siitä, että tällaisiakin kuljetuksia tiellä liikkui. Melkoista.

      Uskontokysymyksissä tosiaan lienee sanoa mikä oli ensin, takapajuisuus vai uskonnollisuus. Ne kun tosiaan monesti kulkevat käsi kädessä. Olen itse mietiskellyt, että islamin ääritulkinnat ovat heijastumaa jonkinlaisesta identiteettikriisistä ja alemmuuskompleksista. Sekulaarisoituneet maat kun ovat oikeastaan kaikilla elämänalueilla niin paljon edellä käytännössä kaikkia kovin uskonnollisia islamilaisia maita. Ne eivät vain näytä millään pärjäävän.

      Tämä johtaa sitten menneen suuruuden haikailuun, olihan islamilainen maailma joskus osmannien aikaan silloin tunnetun maailman kärki-imperiumeja. Tähän sitten pyritään soveltamalla tiukkoja islamin tulkintoja, vaikka ironisesti islamilainen maailma oli tuolloin monin tavoin kristittyä Eurooppaa edistyksellisempi ja avoimempi, ei suinkaan taantuneempi. Väärät ovat lääkkeet nähdäkseni. Joku jossain sanoikin, että islamilainen maailma kaipaa uskonpuhdistusta, mikä on mielestäni hyvä havainto. Kristitty maailmahan sen teki jo satoja vuosia sitten.

  2. Artikkelissa ei ole järkeä.Heti alussa vertailet Afrikkaa ja Istanbuliin ,missä ei ole mitään järkeä ja myös kertoo miten juntin valkoisen suomalaisen silmästä sä todella katsot maailmaa,Mitä oikein odotit?Tai miksi edes matkustelet?Maailmaa on sellainen ku se on ja jos kaikkialla ei ole kuin Eurooppassa ,niin se pitäis ottaa vastaan jonkun PIELEEN MENNEEN PROSESSIN tuloksena.Toisaalta vaikka eurooppalainen yhteisö on hyvin kehittynyt teknisesti,niin silti inhinmillisyyden kannalta täällä ollaan vielä kivikaudella.Ilman lakeja ja teknistä järjestelyä perus europpalainen on kylmä ,itsekäs ,ylimielinen ja ilkeä .Jos sama teknologinen kehitys olisi tapahtuisi esimerkiksi Lähi-idässä ,niin planetamma olisi tänään toisenlainen ,koska Europassa on syvä rasismi/zenofobia ja se on meissä jokaisessa niin syvällä ,ettemme pysty koskaan hyväksyä kaikkia ihmisiä samalla tavalla.Europpalaiset eivät ole muita ihmisiä parempi ,vaan europpalaiset tiedemiehet ovat kaikkia muita parempia.Miten muka joku kalja jussi ,pubbimies john tai Stutgarter Helmut on parempi kuin viljeilijä Abdulllah ,ompelija Adebare Adebayo tai kuski Honghui ??

    • Hei ja kiitos kommentistasi. Matkailen jotta tietäisin, en luulisi. Ja kerron asiat sitten kuin ne itse näen. Tietenkin katson maailmaa omasta näkökulmastani. Niin tekevät kaikki, myös sinä, mikä sitten taustasi tai historiasi onkaan. Ei sitä voi paeta. Muun kuvittelu on itsensä pettämistä. Maailmaa voi tietenkin koittaa ymmärtää laajemminkin ja sitä kohden koitan pyrkiä. Sitä suosittelen myös sinulle, näkemyksesi ovat niin kovin jyrkät, ja uskallanpa sanoa jopa hieman idealistisen romanttiset.

      Vaikkapa Lähi-idällä ja islamilaisella kulttuurilla oli aikanaan kaikki mahdollisuudet. Se oli käsitykseni mukaan ennen renesanssin aikaa monin taivoin Eurooppaa edistysllisempi. Kristinuskoa ja juutalaisuutta suvaittiin, kunhan maksoivat vain veronsa keskushallinnolle. Euroopassa juutalasia vainottiin ja islamilaiset poltettiin välittömästi roviolla jos sellaisen ikvisitio sattui löytämään. Sitten tapahtui jotain ja tällä hetkellä monet Lähi-idän maat ovat asukkailleen elämänlaadullisesti hyvin kurjia paikkoja elää.

      Miksi näin sitten kävi? Kaikki on tosiaan jonkun pieleen menneen prosessin seurausta, tästä olemme täsmälleen samaa mieltä. Mutta ei prosessi ole mikään selitys, sehän on vain tapahtumaketju. Prosessi voi viedä moneen suuntaan tai olla vimättä minnekään. Koska en usko korkeampiin voimiin, niin ihmiset sen prosessin saavat aikaan. Mitään muita muuttujia ei yhtälössä nähdäkseni ole. Toki voidaan ajatella, että kaikki ongelmat ovat ulkopuolisten – siis ihmisten ja valtioiden – aiheuttamia. Tämä on varmaan kehittyvien maiden tapauksessa jossain määrin tottakin, mutta ei kunkin maan johto ole siihen täysin syytön ole, koostuuhan se käytännössä aina kyseisen maan ihmisistä.

      Ihmiset ovat kaikkialla lopulta samanlaisia. Ei kukaan ole toistaan parempi. Eivätkö he siten mielestäsi ansaitsisi samanlaiset ihmisoikeudet ja elinolot? Vai pitääkö se nähdäksesi vain hyväksyä, että joissain kulttuureissa lapsikuolleisuus on suuri ja elinikä on alempi, naiset eivät osaa lukea ja vaikkapa oikeuslaitos on täysin korruptoitunut, muutamia esimerkkejä ottaakseni? Kyllä minun mielestäni kaikki maailman ihmiset ansaitsisivat samat yleiseen humanismiin perustuvat, YK:nkin kirjaamat ihmisoikeudet. Näin ei vain monessa maassa valitettavasti ole. Se onkin sitten hankala kysymys pitisikö niitä sinne tyrkyttäää ellei jonkin maan johto niitä sinne halua. Sanoisin, että ei loputtomiin.

      Ja lopuksi vielä totean, että kaikkea voi verrata kaikkeen. Tietysti. Ja pitääkin verrata. Näin oma ajattelu – ja kenties maailmakin – kehittyy.

  3. Toteat lopussa suunnilleen, että ”älkää minua uskoko vaan kannattaa mennä itse katsomaan ja vetää omat johtopäätökset”. Hyvä toteamus.

    Joitakin kertoja Afrikassa vierailleena olen kyllä löytänyt sieltä siistejä kaupunkeja ja kyliä sekä homma on toiminut. Minä puolestani viihdyn Afrikassa oikein hyvin. Ei haittaa vaikkei aina olisikaan kaikki niin okei. Maanosassa maanosan tavoilla.

    Isiolossa oli noin 15 vuotta sitten saatavilla aseita helposti. Kysyntää oli. Suhteellisen lähellä on Somalia ja jo tuolloin Kenian pohjoisosassa paikallisilla heimoilla oli karjavarkauksista johtuvia kahakoita. Aseellisia hyökkäyksiä on jossain vaiheessa tehty myös tien päällystyshenkilöstön kimppuun.
    Etiopiassa on ”afarien autonominen alue”, eli siellä asuu afareita. Kun lähditte Debre Birhanista pohjoiseen niin tien oikealla puolella lähistöllä sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoama kulkien etelästä pohjoiseen. Sen jatkeena on Danakilin alue. Noilla alueilla
    asuu afareita ja heillä olen nähnyt aseita.

    Homoseksuaalisuus on Etiopiassa tuomittavaa, joten uskon helposti majoituksenne olleen joskus hankalaa.
    Viisumin hankinnan olisi tietysti voinut tarkistaa jo Suomessa ennen lähtöä, mutta rattoisasti ”hönötellessä” taisi aika Nairobissa kulua.
    Egypti ei näköjään halua tehdä kauttakulkua liian helpoksi. Ja kun kielenä on arabia niin eiköhän se tulle olemaan pidemmän aikaa vaikeaa.

    Aikoinaan jo ekalla matkallani Afrikkaan se kolahti minuun hyvällä tavalla. Katselin hieman mualimaa idässä ja lännessä mutta Afrikkaan olen aina mielelläni palannut koska viihdyn siellä hyvin. Katseltavaa ja tutustumista riittää vielä moneksi vuodeksi.

    • Tarkennetaan vielä sen verran, että eihän matkalla siis yhtään miesparia mukana ollut. Toki tiedän, että homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan Etiopiassa – ja Afrikassa yleensäkin – kielteisesti. Niinhän asia on oikeastaan lähes kaikkialla maailmassa.

      Tuo parisänkyesimerkki liittyi siis lähnnä käytännön järjestelyihin ja rahan säästämiseen. Juuri sellaisia huoneita kun tietyllä hetkellä haluaisi (yleensä niitä kahdella sängyllä varustettuja) ei ole aina saatavilla. Jos parisänky on leveä, siinä jopa kaksi suomalaista heteroseksuaalista miestäkin voi vieretysten nukkua. Poikkeustilanteessa. Pointtini siis oli lähinnä se, että en ole ikinä ennen törmännyt tuollaiseen ajatusmalliin. Siis että epäiltäisiin miehiäkin jostain epämääräisestä jos samaan kämpään majoittuvat. Yleensä miehet ovat lähtökohtaisesti heteromiehiä ja nukkuvat missä haluavat. Naisten ja miesten yhteismajoittuminenhan se monessa paikassa karvat nostaa pystyyn.

      Toki voi olla, että Etiopian hotelliesimerkissä oli kysymys jostain ihan muusta ja tulkitsimme tilannetta taas ihan väärin.

      Mietin muuten, kannattaako moista juttua julkaista ollenkaan. Olenko liian kriittinen ja kyyninenkin Afrikan suhteen? Sitten päätin, että en ole. Olen rehellinen, kuten olen ollut kaikkien muidenkin vierailemini maiden ja maanosien suhteen.

      Afrikka kärsii monista ongelmista. Se mistä ongelmat sitten johtuvat onkin paljon moniulotteisempi kysymys. Kenelläkään ei liene siihen tyhjentävää vastausta. Toinen hyvä kysymys on sitten se, että pitäisikö kaikkia näitä ”ongelmia” korjata. Ei varmaan, elleivät ihmiset sitä itse halua. Mutta kuten tuossa toisessa kommentissanikin totesin, mielestäni yleisellä tasolla inhimillistä kärsimystä maailmassa pitäisi pyrkiä vähentämään. Ja jos ongelmat ovat rakenteellisia, silloin on pakko muuttaa niitä rakenteita jos tähän halutaan päästä. Siis vaikka ne olisivat osa paikallista, sanokaamme nyt sitten vaikka, kulttuuria.

      Kannattaa viettää aikaa niissä paikoissa missä viihtyy. Toisaalta on myös hyvä käydä välill niissä, joissa ei viihdy. Tietääpähän sitten ainakin mistä puhuu. Ja aina kannattaa tosiaan käydä itse katsomassa ja ottamassa selvää, eikä uskoa tyhmää kaveria.

  4. Eli Afrikassa asiat eivät toimi, siellä on likaista, köyhää, turvatonta, byrokraattista, konservatiivista ja liian paljon uskovaisia/muslimeita, ja kaikki edellä mainittu ”lisääntyy” eteläisestä Afrikasta pohjoista kohti kuljettaessa?

    Analyysisi oli sen verran viiltävä, että täytyi sitä vähän eritellä omassa blogissanikin. Jos kiinnostaa hieman erilainen tulokulma Afrikkaan, tervetuloa kurkkaamaan!

    http://www.kultarannikonkulkija.blogspot.fi/2015/03/mika-afrikassa-oikein-mattaa.html

    Itseäni kiinnostaa kovasti, eikö oikeasti mitään muuta jäänyt mieleen Afrikasta?

    Peace and love,
    Lotta

    • Hei ja kiitos kommentista! Tämähän on suoradtaan imartelevaa että jaaritteluni sai sinut jopa kirjoittamaan aiheesta oman blogipostauksen. En (tietääkseni) ole moista kunniaa osakseni saanutkaan. Hyvä että kävit asiasta huomauttamassa. Koitan osallistua keskusteluun blogisi kommenteissa myöhemmin.

      Onko analyysini suorastaan viiltävä? Mielestäni siinä jopa oli positiivisiakin vivahteita, joita tosin ei moni lukija ole tainnut siitä löytää, heh. Mitta-asteikkoni lienee, no sanotaanko sitten vaikka suomalais-insinöörimäinen ja helposti negatiiviseksi tulkittavissa, kai.

      Nuo kirjaamani ovat yhä kai ne päälimmäiiset tunnelmat. Afrikka painaa yhä ja on kovin lähellä. Eritoten tuossa lopussa matkanteko alkoi jo painaa, mikä näkyy ehkä myös tunnelmissa. Kuten totesinkin, reissun kokonaiskuva kirkastuu ehkä ajan kanssa.

      • Minusta on ”viiltävää” niputtaa kaikki Afrikan maat yhteen, puhua Afrikasta yhtenä kokonaisuutena ja kertoa siitä sitten totuuksia kolmen kuukauden reissun jälkimainingeissa.

        Itse lienen yleistyksissäni vähän varovaisempi.

        Ja ole hyvä vaan – en tosin ole ihan varma vinoiletko minulle. Itse toivon, että bloggaaminen olisi vastavuoroista, niin lukijoiden kuin kanssabloggareiden kanssa.

        • En, en vinoile. Ihan vakavissani olin, vaikkakin ilmeisesti yltiökohtelias.

          Kiintoisaa, niputanko koko Afrikan yhteen? Luin vastauksesi komenttiini blogissasi ja ihmettelin hieman, että teet samaa, vaikka perustelet sillä vastakkaista näkökulmaa. Jos oikein ymmärsin, oma kokemuksesi Afrikasta on mantereen läntisistä osista, (valta)kultturillisesti aika yhtenäiseltä alueelta. Siellä en ole käynyt. Vaikka kokemuspohjasi on huimasti syvempi kuin omani, uskallan edelleen väittää, että omani kattaa kulttuurillisesti laajemman alueen, joskin on toki huimasti pinnallisempi. Jos Afrikan päästä päähän matkustettuaan ei ole oikeutettu pohdiskelemaan matkalla näkemiään, eri paikkoja yhdistäviä tekijöitä, niin milloin sitten? Pitääkö nähdä jokainen maa ja asua niissä?

          Niin ja vielä, kysymyslauseeni ”mikä Afrikassa mättää?” on tietenkin myös tehokeino. Mediassahan Afrikka niputetaan yleensä yhdeksi köntäksi ja sieltä kerrotaan oikeastaan vain ja ainoastaan huonoja uutisia. Tämä oli se ”mediapeli” ja konteksti, johon tuolla kysymyksellä yritin viitata.

          Tämä on hyödyllistä pohdintaa, kiitos. Se auttaa itseänikin jäsentämään Afrikassa näkemääni ja kokemaani. Enkä edelleenkään vinoile.

          • Käytän Ghanaa esimerkkinä, koska sen jollakin tavalla tunnen siellä kolme vuotta asuttuani. Ghanasta voin puhua, mutta en mieluusti yleistäen koko Afrikasta.

            Vain viidessä Afrikan valtiossa (Ghana, Togo, Benin, Kenia, Egypti) vierailtuani en voi arvioida koko maanosaa ainakaan omakohtaisten kokemukseni perusteella – Ghanasta sen sijaan kerron mielelläni kokemuksia ja mielipiteitä, jotka nekin varsin subjektiivisia.

            Niputtamista yritän välttää ja nostaa sen sijaan esille Afrikan monimuotoisuuden.

            Jep, tuttu ja joissakin yhteyksissä varsin kyseenalainen tehokeino, siis tuo yksi Afrikka pelkkine ikävine uutisine. Itse olen sitä parhaani mukaan yrittänyt välttää ja muistaa puhua esim. Ghanasta Afrikan sijaan. Myös kirjoittamissani artikkeleissa olen siitä muitakin muistuttanut, (voin linkittää oman blogini puolelle).

            Olen myös yrittänyt muistuttaa lukijoita siitä, että Ghanassa on paljon kaikkea muutakin kun niitä uutiskuvien ikäviä juttuja.

            Juu, keskustelu on hyvästä, taitolaji sekin tämän nimettömän nettihuutelun ja vihapuheen aikakaudella.

  5. Itselleni suurin yllätys Afrikan Pikavuorosta oli kaiken helppous. Tämä on jo moneen kertaan todettu Tomin ja virallisessa blogissakin, mutta se jaksaa hämmästyttää silti. Etiopian asenne turisteihin tosin kertoo että maanosassa on myös maita jotka haluavat tehdä asiat vaikeimman kautta. Arvatenkin tällaisia maita on enemmänkin kuin vain yksi.

    Tämä mielenkiintoinen uutinen kertoo että Afrikasta löytyy myös potentiaalia jos sille annetaan mahdollisuus: http://yle.fi/uutiset/nouseeko_keniaan_seuraava_piilaakso/7782081

    Tilasin vuosituhannen vaihteessa nyt jo lakannutta West-Africa -lehteä. Ehkä tuolta ajalta on syntynyt käsitykseni että Ghana on Etelä-Afrikan jälkeen Afrikan kehittynein maa. Ainakaan mitään negatiivista sieltä ei juuri kuulu, paitsi kyläkauppiaan naishuolet. Jos nyt olisin nuori opiskelija niin kovin mielelläni tutkisin jotakin Afrikan kehittyvää maata. Ei Kiinankaan menestyystä osannut arvata 30 vuotta sitten.

  6. Lotta: nyt kun tässä keskustellaan, niin olen aistivinani että et oikeastaan kiistä noiden omien esille tuomieni pointtien asiasisältöä. Saan sen vaikutelman, että kun tässä tarpeeksi kauan ajatuksia vaihdetaan, niin tunnustat kaikki enemmän tai vähemmän oikeiksi, tai oikeammin ehkä ”että onhan se monessa Afrikan maassa noinkin”. Onkohan tulkintani väärä, mitä olet mieltä?

    Siten hieman ihmetyttää, että luin omia miettitäni kommentoivassa blogipostauksessasi aika lailla piilevää ivaa, jota toki on aivan sallittua, ei siinä mitään. Mutta eikö kritiikki ole aika lailla köykäistä jos siitä jää lopulta keskustelun jälkeen käteen oikeastaan vain jonkinlainen ”No onhan se noinkin, mutta ei sitä saisi sanoa ääneen” -tyyppinen loppupäätelmä. Sellaista älyllistä rehellisyyttä siis kuuluttaisin, koitanhan sitä vaatia itseltänikin. Jos olen jossain asiassa väärässä ja se minulle hyvin asiaperustein osoitetaan, pyrin tietenkin vaihtamaan kantaani. Muuhan olisi silkkaa typeryyttä.

    Pyrin muuten itse myös välillä analysoimaan omia aatoksiani, varsinkin jos saan itseni kiinni siitä, että jokin asia tai mielipide herättää minussa kovasti ärtymystä. Miksi oikein loppujen lopuksi ärsyynnyn? Monesti noihin tunnetiloihin ei ole oikestaan mitään järkisyytä vaan ne perustuvat ties mihin ennakkoluuloihin ja muuhun epämääräiseen. Joskus pystynkin pohdiskelmaan itseni lopulta pois niistä. Aina se ei tietenkään onnistu, mutta väittäisin moisen itsetutkiskelun olevan ihmiselle aina hyödyksi.

    Mikäli luin keskustelunavauksesi rivivälit oikein, herättivät havaintoni sinussa närää. Rohkenenko kysyä, mikä omasta mielestäsi on ensireaktiosi pohjimmainen syy? Näyttäähän siltä, että monesta asiasta olemme kuitenkin samaa mieltä.

    • Just.

      Väännetään tämä nyt vielä kerran rautalangasta. Lainaus blogiini sinulle kirjoittamasta kommentistani, (sieltä löytyy, jos haluat lukea):

      ”Hei Tomi, korjataan tämä väärinkäsitys nyt heti. Älä ajattele, että ”en pitänyt päätelmistäsi”. En lähde niitä sinänsä kyseenalaistamaan tai kumoamaan, (vaikka osa niistä on kyllä aika kärkkäästi ja jopa arvottavasti ilmaistu). Halusin vain muistuttaa Afrikan moninaisuudesta.

      Tätä olen toistanut jo moneen otteeseen, mutta sanon vielä kerran. Itse puhun Ghanasta, en Afrikasta. Koen, että Afrikka on niin paljon enemmän kuin minun kokemukseni Ghanasta.”

      Vielä toinen lainaus toisaalta.

      ”Minusta negatiivisista asioista ei pidä vaieta. Siksi olen nostanut omassa blogissani epäkohtia esille niin Ghanassa kuin nyt täällä Suomessakin. Vastustan putkiajattelua, olipa kyse sitten yltiönegatiivisuudesta tai vaikka (jonkun valtion tai maanosan) romantisoinnista.”

      Blogissani alustin tästä postauksesta poimittuja suoria sitaatteja näin:

      ”Tomi Tölli matkusti porukkabussilla Afrikan halki Kapkaupungista Kairoon kolmessa kuukaudessa. Hän dokumentoi retken matkablogiinsa Havaintoja matkan varrelta.

      Tölli lähti reissuun ”yhtenä johtoajatuksenani selvittää itselleni mikä Afrikassa oikein mättää”.

      Lopuksi kysyin: ”Mikä Afrikassa – vai pikemminkin Töllin yhteenvedossa – oikein mättää? Mitä Afrikka sinulle opetti?”

      Kaikki muu oli kopioitu sinun blogistasi.

      • Kiitos että jaksoit selventää tännekin. En tullut aamulla lukeneeksi kirjoittamiasi vastauksia blogistasi, joka olisi varmaankin pitänyt tehdä ennen kuin edellisen kommenttini kirjoitin. Siis minun virheeni.

        Afrikan bussimme muuten saatiin juuri pois satamasta täällä Turkissa ja nyt sitä yritetään saada korjattua ajokuntoon. Slowly slowly. Tässä prosessissa mukana heiluminen vie aikaa tältä kommentoinnilta, kertoakseni mitä täällä tänään tapahtuu.

        Mitä tarkoittaa muuten ”arvottava”? Kuulisin mielelläni esimerkin, jos suinkin sellaisen jaksat antaa. Luulen, että tässä ollaan näkemyserojemme ytimessä. Arvelen asioiden olevan niin, että kommentti joka on mielestäni neutraali ja hyvin perusteltavissa saattaa sinun mielestäsi olla hyvinkin arvottava.

  7. Afrikan Pikavuoron jälkimainingeissa pitääkin lukea uudelleen Eero Paloheimon ’Tämä on Afrikka’ -kirja. Hän reissasi muistaakseni samalla mentaliteetilla kuin sinä, etsimässä sitä mikä Afrikassa mättää. Kirjan lopussa hänellä oli hyvinkin selkeitä mielipiteitä vastauksena etsimäänsä. Paloheimo on arkkitehti ja DI joten ajattelutapakin saattaa olla samantapainen ”insinöörimäinen”.

    Minulla on muutama oma käsitys siitä, miksi Afrikka ei ole kehittynyt samaa vauhtia kuin moni muu maa: Ensinäkin monilla seuduilla ilmasto mahdollistaa huolettoman elämän, toisin kuin esim. Suomessa. Tämä kostautuu sitten kun tulee kuivuus, tulva tai muu ongelma; ei olla varauduttu riittävän hyvin.

    Toinen iso ongelma on se, että Afrikkaa autetaan kuoliaaksi. Vastikkeeton rahan jakaminen kehitysapuna johtaa passivoitumiseen ja korrputioon. Miksi tehdä mitään kun hölmöt länsimaat maksavat kaiken mitään tekemättäkin. Vähän sama ilmiö kuin pysyvästi sossun asiakkaaksi jäänyt suomalainen; miksi edes yrittää kun sossu maksaa kaiken.

    Kykenemättömyys nähdä ja suunnitella asioita eteenpäin saattaa olla perinnöllistäkin, mutta uskon että passivoivalla kehitysavulla on tässäkin osansa. Nykymuotoinen kehitysapu pitäisi asteittain lopettaa kokonaan ja siirtyä kaupalliselta pohjalta toimivaan yhteistyöhön. Katastrofiapu luonnononnettomuuksien yms. varalta on tietysti asia erikseen.

    • Pitääpä itsekin laittaa lukulistalle tuo Paloheimon kirja. Mielenkiintoinen henkilö on muutenkin kyseinen mies, tekniikan tohtori, suunnittelyrittäjä sekä professori. Ollilan ja Paloheimon insinööritoimisto on minullekin nimenä tuttu, vaikka toimiston kulta-ajat olivat ennen kuin itse rakennusalaan sekaannuin.

      Mitä pohdintaasi tulee, olen itsekin hyvin pitkälti samoilla linjoilla. En tosin tiedä, liekö kehitysapu kuitenkaan merkittävä passivoiva tekijä. Afikka kun on niin suuri ja kehitysapurahojen sanotaan – ainakin joissain piireissä – olevan aina liian pieniä. Jotenkin tuntuu, että sinne ne häviävät jättämättä suurempaa jälkeä hyvässä tai pahassakaan. Tämä on tosin täysin mutuilua.

      Kehitysavun ongelmistahan on keskusteltu viime aikoina taajaan. Luulen myös, että parempi tapa olisi juuri tuo kaupallisella pohjalla toimiva yhteistyö olisi varmasti mallina parempi. Tavallaan Kiinalaisethan tekevät Afrikasssa juuri tätä. Ja näkyvää jälkeä syntyy.

      On jännää, miten näitä asioita käsiteltäessä tulee helposti sellainen fiilis, jotta saako näin edes sanoa. Tai ainakin minulle tulee. Pian leimautuu jos ei nyt ihan rasistiksi, niin ainakin ennakkoluuloiseksi ja taantuneeksi ihmiseksi. Tämä johtunee osin taustastanikin, onhan yliopistomaailma paljolti ”edistyksellinen” ja ”punavihreä”. Mutta ei kai hyvin perustellun- vaikkapa numeroarvoihin ja tutkimustietoon perustuvan – faktan esittäminen voi ikinä olla väärin ja poliittisesti epäkorrektia? Vai voiko?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.