Elelyä Aleksandriassa

Pe 13.3.2015, Aleksandria (EG)

Aleksandriassa ei tarvitse herätyskelloa. Vaikka hotellini sijaitsee pienen kadun varrella, alkaa autoliikenteen jatkuvan torvensoiton kakofonia juuri sopivaan aikaan aamulla. Äänet tulevat läpi tulpistakin, joten ainakaan herkkäunisen on turha yrittää nukkua aamuruuhkan alkaessa. Liikenne tuntuu tosin rauhoittuvan myöhemmin aamupäivällä ja tänään – perjantaihan on paikallinen jokaviikkoinen vapaapäivä – meteli oli paljon maltillisempaa. Sangen viileää täällä myös on, eritoten jos aurinko ei paista. Välillä jopa kalsaa. Huoneen paksut peitot ja täkit ovat öisin tarpeen. Ravintoloiden ulkoterasseilla ei oikein viitsi istuskella.

Muuten hotelli on pieni ja varsin kotoisa. Huone maksoi interenetistä varattuna noin 23 euroa yöltä. Egyptissä majoituksia varatessa kannattaa kiinnittää huomiota verojen ja palvelumaksujen osuuteen, joka ei yleensä näytä sisältyvän internetin majoitushakupalveluiden hintaan. Huonehinta voi näiden maksujen takia kohota maksuhetkellä jopa yli parikymmentä prosenttia. Näinhän hotellihinnat ilmoitetaan joissain maissa, ja Egypti siis näyttää kokemusteni peusteella olevan näistä yksi.

150313-1

Kotikatu, pilvinen päivä.

150313-2

Huone Aleksandriassa.

Lienen jossain määrin parjannut Egyptiä aiemmin, joten nyt lienee aika antaa maalle vähän positiivistakin palautetta. Nyt, useampia päiviä Aleksandriassa viettäneenä ja kaupungin katuja jonkin verran mittailtuani olen alkanut jopa pitää paikasta jossain määrin. Täällä saa nimittäin olla täysin rauhassa. Kukaan ei huutele eikä tyrkytä mitään. Huolimatta siitä, että kaupunki on paikoin sangen rähjäinen ja ajoin hankala kävellä – ovathan jalkakäytävät monesti täynnä ihmisiä, pysäköityjä autoja, roskaa tai sitten vain muista syistä kulkukelvottomia – kerjäläisiä on kaupungssa sangen vähän. Jalankulkija saa silti olla tarkkana, semminkin kun ajoväylällä joutuu usein kävelemään. Ikinä ei tiedä, mistä päin joku yrittää päällesi ajaa. Ehkä ylenmääräisessä äänimerkin käytössä on siten oma logiikkansa. Ainakin kuskit varoittavat muita kulkijoita taajaan.

Aleksandrian väestö on pääosin ulkonäöltään välimerellistä. Tummaihoisia näkee kaupungilla sangen harvoin. Ehkä tämäkin tosiseikka saa selvästi eurooppalaisen turistin tuntemaan olonsa kaupungissa kotoisammaksi, niin karulta kun se kuulostaakin. Vaikka asiaa ei aktiivisesti tiedostaisikaan, on jollain alitajuisella tasolla raskasta erottua aina niin ilmiselvästi paikallisväetön enemmistöstä. Näinhän tällä matkalla on ollut lähes aina, yli kolme kuukautta. Piiloon et pääse. Aleksandrian lähi-itähenkisessä suurkaupunkimiljöössä harhaillessani olen kokeut, että katuvilinään voi jälleen pitkästä aikaa hukkua. Tämä on ollut virkistävää.

Egyptin islamilaisuus näkyy ehkä selvimmin naisten pukeutumisessa, joista Aleksandriassa ylivoimaisesti suurin osa käyttää hiukset peittävää huivia, ehkä parikymmentä prosenttia kulkee pää paljaana ja kymmenen käyttää vain silmät näkyviin jättävää mustaa kaapua. Laidasta laitaan, siis. Hieman yllättävää on ehkä ollut sekin, että huolimatta viime vuosina paljon uutisoiduista Egyptin erilaisista, paljolti islamin tulkintoihin liittyvistä turvallisuusongelmista, en ole tässäkään mielessä oloani kaupungissa mitenkään uhatuksi tai turvattomaksi tuntenut. Toki tunne voi olla perusteeton. Toisaalta tässä saattaavat myös vaikuttaa jälleen kerran aiemmat matkan varrelle osuneet maat ja niiden tilanne. Aseistettuihin sotilaisiin ja erinäisiin liikkeiden ovilla tehtyiin turvatarkastuksiin on jo tottunut. Erilaisia aseistettuja uniformumiehiä Aleksandriassa näkee jopa harvemmin kuin monessa aiemmassa Afrikanmatkan maassa.

150313-3

Aleksandrian taksikanta koostuu mustakeltaisista Ladoista.

150313-4

Aleksandrian peruskatuja. Pyykki kuivuu.

Niin, ja päätin sitten lopulta lentää Turkkiin. Välimeren yli ei näemmä pääse millään muulla keinolla. Uskoin tämän lopulta kuultuani sen kyllin monelta matkoja työkseen myyvältä taholta. Eräs rahtilaivamatkoja välittävä matkatoimisto totesi myös, ettei ainakaan heidän myymiinsä aluksiin ei voi edes nousta Egyptistä, siis vaikka jotkut niistä maan satamissa pistäytyvätkin. Tiedä sitten miksi näin on. Ehkä tämäkin johtuu toisaalta Egyptin epävakaasta tilaneteesta, ja toisaalta matkailijoiden vähäisestä määrästä. Viimeisin matkustaja-alusliikennettä Euroopan ja Turkin välillä harjoittanut yritys meni kuulemma nurin kesällä 2014. Syynä jälleen vähäiset matkustajamäärät.

Siispä luovutin lopulta ja päätin lentää Istabuliin huomenna lauantaina. Toivoakseni kyseinen etappi kuitenkin jää tämän reissun ainoaksi lentomatkaksi. Ja eiköhän se jää.

 

Facebooktwittermailby feather

2 vastausta artikkeliin ”Elelyä Aleksandriassa

  1. Miten paljon Malaronea tai vastaavaa valmistetta kului Afrikassa kolmen kuukauden aikana?

    Ensimmäiseltä Egyptiin ja Afrikan mantereelle suuntautuneelta matkaltani aikoinaan jäi erittäin hyvin mieleen se mieletön kakofonia Kairossa. Turisti sai noihin aikoihin liikkua rauhassa kaduilla, hihasta nykijöistä ei ollut tietoa. Turisteihin kohdistuneet iskut ja muut levottomuudet alkoivat vasta huomattavasti myöhemmin.

    • Malaronea kului muistaakseni kuusi pakettia. Yksi jäi syömättäkin, kun lopetin lääkkeiden syömisen Etiopiassa. Mielessäni on ollut että jossain vaiheesa kirjoitan vielä erillisen jutun malarialääkeistä ja Afrikasta, noin käytännön kokemusten näkökulmasta. Kaikki eivät edes lääkkeitä nimittäin syöneet mutta kukaan ei tautiin silti sairastunut.

      Kairon keskustajan meiltä jäi käymättä, joten en tiedä mikä tilanne siellä tällä hetkellä on. Saako siis kävellä rauhassa vaiko ei. Aleksandriassa tosiaan oli mukavaa kun kukaan ei häirinnyt. Assuanissa taasen piinaajia oli aika lailla. Luulen, että mitä vähemmän turisteja paikassa käy, sitä paremmin vähät ulkomaalaiset jätetään rauhaan. Aleksandriahan ei taida kovin suosittu turistikaupuni olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.